Olen sitä mieltä, että puolison ex kuuluu myös uusperheeseen. Hänhän on useimmiten sen puolison lapsien äiti, joten sitä kautta myös uusperheessä läsnä.
Olisi kaikkien kannalta hyvä, jos ex-puolisoon rakennetaan hyvät ja toimivat välit. Ollaan siis ihan aidosti ihmisiä toisilleen.. Minä ystävystyin exän kanssa. Puhumme avoimesti asioista keskenämme, ja nautimme toistemme seurasta. Meillä on ja on ollut sama mies, mutta mitäs siitä!! Se on ihan toinen asia kuin kahden itsenäisen ja elämää kokenee 55-votiaan naisen ystävyys.
Olisi kaikkien kannalta hyvä, jos ex-puolisoon rakennetaan hyvät ja toimivat välit. Ollaan siis ihan aidosti ihmisiä toisilleen.. Minä ystävystyin exän kanssa. Puhumme avoimesti asioista keskenämme, ja nautimme toistemme seurasta. Meillä on ja on ollut sama mies, mutta mitäs siitä!! Se on ihan toinen asia kuin kahden itsenäisen ja elämää kokenee 55-votiaan naisen ystävyys.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jotenka ex voikin olla "ystävä" kanssasi mutta auta armias jos tekisit uutta penskaa niin ystävyys loppuisi lyhyeen.
Ilmeisesti olet vielä lapsetonkin jotta miehesi lapsilla ei ole kilpailijoita. Palvot miehesi lapsia ja siitähän miehesi ex tykkää.
Välejä ei rakenneta uutta kakaraa tehtäessä vaan naisen pitää olla jo siinä iässä ettei se ole mahdollista. Johan normaalisti jos nainen on vielä hedelmällisessä iässä hän tekee kiusallaankin uuden kakaran jotta saa asemansa paremmaksi. Silloin ei tarvitse mitää välejä alkaa luoda kehenkään vaan näyttää suurinpiirtein keskisormee koko äijän edelliselle perhepotretille :)
Noinhan se menee..Olen yli-ikäinen ja lapset ovat molemmilla jo aikuisia. Nuorempana en uskaltanut edes ajatella uusperhettä, sillä en uskonut kenenkään miehen voivan sopeutua minuun ja lapseeni. Kasvatin siis lapseni yksin. Olin 15 vuotta vain lastani varten. Sitten oli tuo 10 vuoden vapaus, jolloin löysin nykyisen mieheni. Nyt asenteeni on muuttunut. En palvo miehen lapsia, mutta ihan kivoja ne tytöt ovat. Hekin ovat äitinsä kasvattamia, ja mies on rillutellut maailmalla. Minua ja miehen exää liittää yhteen yksinhuoltajuus. Sitä kautta on helppo ymmärtää toisiaan. niin.. ja eihän meidän nuorudessa uusperheet olleetkaan kovin yleisiä.
Toin tämän näkökulmani sen takia esiin, että uusperheenkin aika on rajallinen. Lapset kavavat ja sitten on teillä vanhemmillakin taas yllin kyllin aikaa toisillenne.
Ja silloin on parisuhteen kahdella osapuolella aikaa ihan toisella tavoin toinen toiselleen, silloin on parisuhteen "kulta-aika", mikä eteen tulee jokaisessa ydinperheenkin parisuhteessa, jos yhdessä pysytään lasten aikuisuuteen saakka. Kokemusta on, hyvää kannattaa odottaa. Ja nauttia arjen kuvioista silloin kun ne ovat ajankohtaisia.
Tais olla aika provo! Olis se julma kohtalo, jos joutuis sellaista kestämään. Mihin niitä ex miehen naisia ex vaimo ja lapset tarvitsee? Jos mies ei pysty yhden naisen kanssa kerrallaan olemaan, niin haaremiko olisi siihen ratkaisu? Huh sanon minä.
Mieheni ex ei halua tavata minua eikä lasta saa tuoda meille. Mieheni täytyy käydä tapaamassa pientä lastaan exän luona. Lisäksi ex haluaisi mieheni takaisin, joten nämä vierailut ovat yhtä painostamista ja/tai lirkuttelua exän puolelta.
Ymmärrän, että mieheni haluaa nähdä lastaan, mutta eikö minulla ole tässä mitään oikeuksia?
ps. olivat eronneet jo ennenkuin tapasin miehen.
Miksi ihmeessä sun täytyis sitä lasta nähdä? Eihän se ole sun! Miksi rikkoisit lapsen perheen ja pahoittaisit hänen mielesnä! Ei lapsella ole velvollisuutta isänsä naisia kohtaan. Pidä nyt vaan hänen isänsä kun ole sen saanut, ja jätä lapsi rauhaan. Tee omasi, jos lapsia haluat nähdä.
Lapsen omaiset ovat hänelle tärkeitä.
En itsekkään voisi kuvitella että mun lapseni erotilanteessa suostuisikaan isän naisia kohtaamaan, enkä sitä paitsi itsekkään suostuisi. Lapset ovat minun, ei kenenkään muun naisen.
Isä voi olla isä ilman sinuakin, jos tahtoo, ja ymmärtää lasta ja hänen äitiään, jos on mies, mutta jos on luuseri, niin ei ymmärrä.
Lässyn lässyn itsellesi. =)
Lapsen perhe on rikkoontunut jo erossa. Se on siis jo rikkinäinen, on kyse exmuijan sairaalloisesta takertumisesta, tiedät sen itsekin. Minä en alentuisin tuollaiseen, lirkuttelisi äijääni takaisin tai lähellenikään, jos meille tulisi ero ja hän aloittaisi uuden parisuhteen. Kuinka itseään halventavaa käytöstä. Mutta tapansa kullakin, vapaa maa.
Jonka on rikkonut se nykyuinen naikkonen! Niin se aina menee, vaikkei ne naikkoset sitä koskaan yönnä. Hehän on OMASTA mielestä enkeleitä!
Miehenkin ne ottaa vain siksi, että on mitä näyttää etä on jonka on saanut, ja on pystynyt rikkomaan jotain, ja kaikki on pois lapselta!
Ikävää jos sinun perheellesi on tosiaan käynyt noin. Kaikki erot eivät kuitenkaan johdu jostain silmittömästä ihastuksen tunteesta jotakuta uutta kohtaan, jolloin se avioliitossa eläjä itse menee ja rikkoo perheensä sen naikkosen tai miekkosen tähden. Vai johtuvatko?
Kaikki rulettaa paremmin kun tehdään parhaamme ja ollaan väleissä, =).
Musta tuli äitipuoli pari vuotta sitten. Aluksi oli vaikeaa suhtautua miehen exään, kaikki sen tekemiset ärsytti. Mulle auttoi se, kun ennakkoluuloistani huolimatta tutustuin paremmin tähän naiseen. Nykyään tullaan jo ihan hyvin toimeen! Ei nyt ainakaan vielä ystäviä olla, mutta selvästi parempaan suuntaan menossa. :)Kuitenkin lapsen takia on toimeen tultava. Joten yritämme ymmärtää toisiamme. Lapsi on tärkein.
Totta, toimeen on tultava, kaikki sujuu silloin paremmin. Mut en mä kyllä silti halua/voi mitenkään olla ystävä miehen ex-vaimon kanssa. Voin käydä kahvilla ja hän meillä lapsia tuodessa, mutta en millään pysty ajattelemaan meistä ystävinä. Vaikka ei hänessä mitään vikaa ole, eikä oikeastaan mikään ärsytäkkään:)Mut ei niin ei..
mikä tässä maailmassa mättää kun kakaroita väännetään ja samantien erotaan?! Erotaan vähän liian heppoisin perustein, turha siinä enää vikistä kun on itse rikkonut lapseltaan normaalin kasvuympäristön, sen perheen, ukon uuden kumppanin astuttua kuvioihin. siinä ei eletä ihan vaan "kun on yhteinen lapsi" kuvion mukaan.Siinä tämä uusi suhde koittaa rakentaa Omaa parisuhdetta ja elämäänsä, lapsi toki on (valitettavasti) olemassa, muttei tämän uudensuhteen tarvitse pyöriä sen ympärillä. Ihmiset tekee vielä lapsina lapsia ja sitten surkutellaan kun jäi nuoruus elämättä, petetään ukkoa ja erotaa..ja sitten tietysti vingutaan ja revitään ukkoa takaisin itsareilla kiristäen kun erheensä tajuaa, ukon jo löydettyä uuden elämänkumppanin. Tää on niin tätä. prkle.
Sitten kärsitään kaikki yhdessä näistä teini-iän erheistä ja koitetaan elää hyvässä hengessä tässä heidän tekemässä fucking uusioperheessä. julmaa.
no, elämä on.
-ÄLKÄÄ VÄÄNTÄKÖ NIITÄ MUKULOITA ENNENKUIN OLETTE KASVANEET AIKUISIKSI JA PYSTYTTE OTTAMAAN TÄYDELLISEN VASTUUN ASIASTA!!
tutulta. :)
Kadun myös suuresti että olen rakastunut mieheen jolla on jo lapsi. Elämä yhtä helvettiä tämän "entisen elämän" osalta. Eikä pysty oikein tulevaisuutta suunnittelemaan tuon "entisen elämän" takia.. Mitä sitten jos lapsia tehtäisiin, olisi tämä ensimmäinen lapsi aina ensimmäinen, tuntuisi ettei asiat voi olla niin kuten niiden pitäisi, ei meistä voisi koskaan tulla ehjää ja kokonaista, saati onnellista perhettä. Kiitos tämän "entisen elämän".. Pitäisi olla sääntö, että jos lapsia tekee, ei saa erota, vaan loppuelämä sitten kimpassa, meni miten meni.
Mitens jos toinen ei ole valmis olemaan ystävä? Kokee äitipuolen uhkana omalle äitiydelle. Olen yrittänyt olla ystävä, mutta kaikella tavoin yrittää sabotoida meidän uusioperhettä. Kaikesta eniten minua loukkaa se että myös minun lapseni kärsivät hänen toiminnan vuoksi. Esim. lasten äiti uhkaa hakea lapset pois kesken isän tapaamis viikonlopun aikana, lapset eivät uskalla mennä ulos yksin kun pelkäävät että lasten äiti tulee hakemaan pois poliisien kanssa. Oma lapseni kyselee kaikkea peloissaan eikä uskalla mennä ulos ilman minua. Näin meidän on ollut pakko katkaista kaikki välit lasten äitiin. Elämme vain tapaamissopimuksen mukaisesti. Minun exäni kanssa kaikki luontuun sopuisasti puolin että toisin. Asia meillä edennyt lasten äidin kanssa jopa niin pitkälle että olemme joutuneet olemaan yhteydessä asianajotoimistoon, totesivat vain että lähivanhemmalla on kaikki valta, meidän on vain sopeuduttava hänen temppuihin. Olemme saamassa uuden perheen jäsenen kuukauden sisällä, josta emme ole uskaltaneet kertoa lasten äidille, lapsetkin ovat itse sanoneet että on parempi että heidän äiti ei tiedä meidän perheen tulevasta vauvasta. Menneitä aikoja kun muistelee: lasten äiti oli aina silloin ystävä meille kun hänellä oli miesystävä. Viiden vuoden aikana hänellä on ollut noin 10 miesystävää, joista 3:n kanssa kihloissa ja nämä miehet muuttaneet asumaan hänen ja lasten luokse. Minä olen jo luovuttanut, en voi olla ystävä vain kuin hänelle sopii,hänen lapset kuuluvat myös meidän perheeseen, ja olen heille kaikesta huolimatta heille hyvä äitipuoli.
Meidän uusperheeseen ex ei kuulu millään tavalla, valitan. Lapsien meille tulosta päätetään me täällä asuvat ja sit ilmotetaan exälle käykö vai eikö käy. Kaikki muutkin asiat sovimme parina, ex ei meidän elämästä päätä.
Mies ei voi sietää exäänsä, joka petti häntä vuoden ajan miehen parhaan kaverin kanssa aikanaan.
Kaikenkaikkiaan uusperheet on TOSI SYVÄLTÄ. ihan perseestä että on ikinä tähän hommaan lähtenyt. Ikinä ei saada olla rauhassa perheenä vaan aina näitä vieraita ihmisiä pyörii häiritsemässä meidän kodissa.
Niin, meillä on myös perhe johon kuuluu meidän yhteiset lapset ja siihen ei tosiaankaan kuulu ex-lapset!!
..mutta asiaa. ja valitettavan totista totta. lapset kärsii, mutta eroajat ovat tästä vastuussa.
Siis ajatteletko sä oikeasti noin vai onko tämä taas joku lapsellinen provo, johon mä lapsellisuuksissani vastaan...
Tottakai puolisosi lapset edellisestä liitosta kuuluu hänen elämäänsä, vaikka sinä et heitä perheeksesi kokisikaan. Jos sinulle ja miehellesi tulee ero, eikö yhteiset lapsenne kuitenkin ole edelleen osa isänsä perhettä? Vai lakkaavatko he tapaamasta tätä silloin?
Entäs jos miehesi ex, eli hänen lastensa äiti kuolee? Menevätkö lapset silloin lastenkotiin, vai voisitko kuvitella jakavasi kotisi heidän kanssaan ja tulisiko heistä silloin osa sinunkin perhettäsi?