reaktio

Sanoivat, että kiva ku kerroit, oot rohkee kun olet avoimesti oma itsesi, moni sanoi et niin mä vähän oon arvellukki. Eli hyvin hyvin positiivisesti. Tosin olen muutenkin alkanut epäilemään, että olen ympäröinyt itseni huipputyypeillä. :D Äitini totesi, etteíhän se asia hänelle kuulu. Ensimmäisenä kerroin ystävilleni ja äidilleni. Näistä "ulostuloista" on kohta aikaa kahdeksan vuotta, enkä voi sanoa, että yksikään ihminen olisi suhtautunut minuun negatiivisesti, koska olen lesbo. Luulen, että suurin merkitys on sillä kuinka itse itseensä suhtautua. Muidenkin on helpompi hyväksyä sinut, jos itsekin hyväksyt.

Ensimmäiseksi taisin kertoa pomolleni asiasta, kun hän epäili sitä jo pidemmän aikaa. Kertominen oli jotenkin helppoa varsinkin kun pomoni oli ystäväni. Muille kavereille kerroin aika nopeasti ja yllättävästi. Esim. Olin tyttöystäväni kanssa baarissa, hän kävi tiskillä tilaamassa ja näki kun halasin toista naista. Hieman mustasukkaisena tyttöystäväni tuli luokseni, joten kerroin kaverilleni, "että älä nyt saa shokkia, mutta mun tyttöystävä on takanasi" Oikeastaan kaikille olen kertonut jotenkin yllättävissä tilanteissa. Suurin osa kavereista on sen hyväksynyt, paitsi yksi. Hän ei voi olla mun kaveri enää sen takia koska pelkää, että yritän iskeä sitä, vaikka en koskaan sekaannu kavereihini. Enkä voisi edes ajatella mitään sellaista. Vanhempani saivat tietää asiasta monimutkaisesti ja viimeisenä, he eivät hyväksy ollenkaan asiaa, vaikka olen monesti yrittänyt selittää, että minä olen onnellinen näin. Olen vanhempieni kanssa tekemisissä ja kaikki menee hyvin kun asiasta ei puhuta. He varmaan haluavat ajatella vieläkin mielessään, että oma rakas tyttö seurustelee miehen kanssa vaikka olenkin kihloissa naisen kanssa.