Olen juuri viikko sitten käynyt läpi tuulimunaraskauden ja kaavinnan.Tieto tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta.Alkioni ei ollut kehittynyt ja oli täysin eloton.Yritän ymmärtää sen paremmin,koska ei ollut vielä ihmisen näköinen ollenkaan.Mutta pettymys on suuri ja mua itkettää välillä aivan kauheesti.Nyt toivon suuresti tulevani raskaaksi uudelleen, kunhan saan itseni kuntoon.Tyhjä olo sisälläni...kerkesin jo haaveilla tulevasta vauvastani paljon.Kertokaa kokemuksianne samassa tilanteessa olevat.Raskauteni oli ensimmäinen kovan yrittämisen jälkeen...
Toivoa
Kyynelsilmä
2362
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mä tiedän miltä susta tuntuu, itse olen kokenut aivan saman. Henkisesti oli niin paha olla. Mieheni osasi onneksi olla tukenani.
Pelko oli suuri, ajattelin, että entä jos näin käy jatkossakin, enkä saa ikinä lapsia.
Nyt olen onnellisesti raskaana, raskausviikkoja vain 8 2, keskenmenon riski on vielä olemassa... tästä johtuen pelottaa hieman kaiken aikaa..Toivon vain parasta.
Jaksamista ja haleja sinulle!
Mä olen kans ajatellu,et jos joutuu kokemaan uudestaan.Pelottaa.Mä olen onnellinen sun puolesta.Tuntuu varmaan ihanalta olla taas raskaana,kun itse muistaa miltä se onnenhuuma tuntui pitkän odottelun jälkeen.Olin silloin ensimmäisellä neuvola lääkäri käynnillä kun tuulimunaraskauteni todettiin.En osannut kuvitella edes tällaista vaihtoehtoa silloin...kaikki muuttu yhtäkkiä.Menin täysin mykäksi,itkin vasta kotimatkalla.Mietin miten kerron miehelleni.Hän näki kasvoiltani ettei kaikki ollut hyvin...