Tässä mietityttää seuraava asia. Poikamme ei ole menossa vielä hetkeen hoitoon, mutta ajatus pyörii jo mielessä. Itse olen lähihoitaja, päiväkodin vauvalasta hoitovapaalla poikamme kanssa kotona. Lähtiessään hoitoon poikamme on 1v10kk. Mitä hoitoa suosittelette?? Perhepäivähoitoa, yksityistä päiväkotia, jotain "teemapäiväkotia", vai tavallista päiväkotia? Kertokaa mielipiteenne!! Itse koin jotenkin päiväkodissa, että siellä kaikki on sellasta liukuhihnatyötä, työntekijöitä lapsilukuun nähden on AIVAN LIIAN VÄHÄN, syliä ei kerkeä antamaan tarpeeksi, ja lasten tarpeet hoidetaan liukuhihnamaisesti. Yksilöllisyyttä ja lasta ei mielestäni ehditä ottamaan tarpeeksi huomioon. Jos rahaa olisi paljonkin ylimääräistä, palkkaisimme ehkäpä kotiimme hoitajan, mutta sekin on kaksipiippuinen homma. Silloin poikamme jäisi paitsi samanikäisten kanssa sosiaalisista suhteista. Monet taidot opitaan kaverilta katsottuna, joten haluan ehdottomasti niitä "tarhakavereita" tai jotain, minne sitten ikinä meneekään hoitoon. Kertokaa omia kokemuksianne lastenne päivähoitoratkaisuista.
Kiitos!
Kiitos!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Meille (2 lasta: toinen jo koulussa, toinen eskarissa) tavallinen päiväkoti on ollut hyvä ratkaisu. Molemmat aloittivat hoitonsa noin 1 v. iässä. Itse tein päätöksen hoitomuodosta sen perusteella, että pienten ryhmässä lasketaan 4/lasta per aikuinen, siivouksen ja ruuanlaiton hoitivat muut kuin lapsia hoitavat työntekijät, lisäksi päiväkodeissa on (ainakin täällä päin) usein myös harjoittelijoita apuna ja että varahoitopaikkarunljanssiin ei tarvi uhrata ajatusta.
Meilläpäin vaihtoehtoja ei ole kuin päiväkoti tai perhepäivähoito, mitään yksityistiä tai teemajuttuja ei ole.
Siihen aikaan PPH:ssa oli lapsia 5-6/hoitaja ja varahoidossa saattoi olla vielä muutama. Uuden sopimuksen myötä PPH:ssa ei täällä päin ole nykyään kuin max. 5 lasta kerralla.
Omien kokemusten myötä, sekä omien lasten osalta että työni tuomalla kokemuksella (työskentelen yhteistyössä päiväkotien ja PPH:n kanssa) mielstäni kyse on ihan makuasiasta... kummassakin hoitomuodossa on puolensa, mutta kumpikaan ei nouse ylitse toisen.
Olet päiväkodin työntekijä itsekin, mieti että perhepäivähoitaja tekee 4-5 lapsen kanssa sen työn itsekseen päivän aikana.
Huh, muistan kun itse pähkäilin asiaa... mutta jälkeenpäin ajatellen olen sitä mieltä, että vahinkoa lapselle et ainakaan saa aikaiseksi valitsit minkä vaihtoehdon tahansa.
Meillä kaksi lasta 5 ja 2 vuotiaat. Vanhempi aloitti päiväkodin ollessaan 12kk ja nuorempi 1v8kk. Olen työni puitteissa nähnyt monia perhepäivähoitajia (mm. päiväkodin ja perhepäivähoidon yhteisissä tapahtumissa) ja huomannut, että osa perhepäivähoitajista käyttäytyy niin kuin ei pitäisi lapsista ollenkaan: huutavat ja ovat vihaisia.
Veljeni oli lapsena pärhepäivähoidossa. Hoitaja äitini mukaan oli aina vanhempien läsnäollessa teennäisen mukava ja lapsirakas ihminen, mutta veljeni (silloin 4v.) kertoi pelkäävänsä hoitajaa ja itki aamuisin ja iltaisin nukkumaan mennessä. Hän sai jonkin ajan kuluttua paikan päiväkodista ja itkut loppuivat siihen.
Itse ajattelen, että jos vien vuoden ikäisen perhepäivähoitajalle ja lapsi itkee jatkuvasti,niin enhän millään voi tietää johtuuko se normaaleista alkuvaikeuksista vai siitä, että hänellä on hoidossa paha olla. Yksikin päivä huonossa hoidossa on liikaa!
Toivottavasti kukaan perhepäivähoitaja ei loukkaannu kirjoituksestani, sillä en missään tapauksessa halua antaa sellaista kuvaa, että kaikki pphoitajat olisivat huonoja. Suurin osa varmasti on sellaisia, joille lapseni voisin hoitoon antaa. Valitettavasti meillä päin ei kuitenkaan voi hoitajaa valita, joten jos on hakenut paikkaa perhepäivähoidosta, lapsi pääsee sille hoitajalle jolla sattuu paikka olemaan vapaana. Mikäli paikasta kieltäytyy, joutuu jonon viimeiseksi ja uutta paikkaa saatta joutua odottamaan jopa vuoden.
Asiasi oli juuri sitä,mitä se todellisuudessa on.En ala toistamaan samaa tekstiä,mutta kerrankin joku uskaltaa sanoa ääneen mitä päivähoidon arki on.Suosittelen perhepäivähoitoa,tai ryhmäperhepäivähoitoa.Siellä on useampi hoitaja,jos pelkää sitä ettei lapsi pääse hyvälle hoitajalle.Ja siellä on kavereitakin.t:entinen pph
Työskentelen itse alle kolmevuotiaiden ryhmässä ja meillä on kiireestä huolimatta aikaa lapselle. Lapset eivät tarvitse yhtä paljon huomiota ja syliä joka päivä. Jokaista kuitenkin täytyy huomioida. En voi sanoa, että meillä tehdään liukuhihnatyötä. Ainoastaan pukemis/riisumistilanteet voivat olla sellaisia silloin tällöin, henkilökunnan vähyydestä johtuen. Lapsen aloittaessa päivähoidon, meillä on tutustumistilanteessa otettu kuva perheestä. Kuva tuo lohtua ikävän yllättäessä. Sen kans voi vaikka nukkua. Omahoitaja pyrkii olemaan lapsen kanssa mahdollisimman paljon. Jos minulla olisi pieni lapsi, pph voittais ainoastaan senvuoksi, että siellä sairastellaan vähemmän.
Minä valitsisin ehdottomasti sen tavallisen päiväkodin joka on kotia lähinnä. Sinne tulee valtaosa naapurustonkin lapsista, ja lapset saavat näin muodostaa pitkäaikaisia kaveruussuhteita. Toinen omista lapsistani on jo yläasteikäinen, ja hän on tuntenut parhaat kaverinsa jo päiväkodissa, ja itse olen vuosien mittaan oppinut tuntemaan kavereiden vanhempia. Se tuo turvaa monessakin mielessä. Sitäpaitsi muistan, kuinka saatoimme tehdä yhteistyötä muiden vanhempien kanssa lasten vienti- ja hakujärjestelyissä. Esim. jos naapurin lasten äidillä olikin pidempi työpäivä, minä saatoin tuoda lapset tarhasta meille odottelemaan. Ja päinvastoin.
ei jää mistään sosiaalisista suhteista paitsi, paras hoito lapselle on kotihoito komevuotiaaksi.
Alle kolme vuotiaan paras paikka ei todellakaan ole aina oma koti. Mielestäni mustavalkoista ajattelua. Sitäpaitsi monellakaan hyvistä kotihoitajan edellytyksistä huolimatta ei ole mahdollisuutta taloudellisen tilanteen vuoksi jäädä kotiin, vaikka niin haluaisi. Kyllä rahaakin on ajateltava, kun on lasten hyvinvoinnista kyse. Jos Kelan tuella lyhentelee asuntolainaa,niin voipi olla varma, että muusta on tingittävä. Ruuasta?
oma koti:)
ei silti aina välttämättä ole hyvä olla, valitettavasti.
Kyllä mielestäni oma koti on lapselle paras paikka,riippuen tietenkin jos vanhemmat on jotain alkoholisteja/käyttää huumeita/on väkivaltaisia/on mielenterveys ongelmia(niin pahoja etteivät pärjää lapsen kanssa) tms.mut jos "NORMAALIA" perhettä ajattelee,niin koti on paras paikka.Alle 3v.lapsi EI tarvitse mitään erityisiä virikkeitä,se on valitettava tosiasia.Ja onhan niitä kerhoja joihin voi mennä yhdessä,muskareita yms..