Tuntuu, että olen sekoamassa. Suunnittelimme mieheni kanssa hankkivamme lapsen (tai yrittävämme sitä) sen jälkeen kun olemme menneet naimisiin (periaate; ensin avioliitto, sitten lapset).
Ennen kuin olimme ehtineet vihille alkoi vauvauutisia kuulua joka suunnasta (samoin myös naimisiin meno uutisia, jotkut yhdistävät raskauden ja häät...). Tuntui, että kauvan suunnittelemamme ja haaveilemamme vauva olisikin siinä tilanteessa vain toisten matkimista; kun kaikki muutkin niin mekin.
Ennen häitä sain myös tietää opiskelupaikasta, jonka tietenkin otin vastaan. Muttaa miten onnistuu opiskelujen ja vauvan teko haaveiden yhdistäminen?
Olemme mieheni kanssa miettineet asiaa ja tulleet milloin mihinkin tulokseen; lykkäämme vielä vauvantekoa/haluamme lapsen heti... Ahdistun ihan tässä pohtiessani hyviä ja huonoja puolia...
Olen sitä mieltä, että vauvan pitäisi saada alkunsa rakkaudesta ja siitä tunteesta, että tosissaan halutaan lapsi. Eikä niin, että listataan hyvät ja huonot puolet, katsotaan kumpiaon enemmän ja tehdään päätös sen mukaan... Mutta nyt olen kuitenkin sortumassa tuohon jälkimmäiseen vaihtoehtoon...
Tuntuu, että tosissani ahditun ja masennun... Ja tuntuu pahalta nähdä kun toiset elävät sellaista elämää, jota itsekin haluaisi elää; perhe-elämää...
Vastaavia kokemuksia kenelläkään? Neuvoja?
Ennen kuin olimme ehtineet vihille alkoi vauvauutisia kuulua joka suunnasta (samoin myös naimisiin meno uutisia, jotkut yhdistävät raskauden ja häät...). Tuntui, että kauvan suunnittelemamme ja haaveilemamme vauva olisikin siinä tilanteessa vain toisten matkimista; kun kaikki muutkin niin mekin.
Ennen häitä sain myös tietää opiskelupaikasta, jonka tietenkin otin vastaan. Muttaa miten onnistuu opiskelujen ja vauvan teko haaveiden yhdistäminen?
Olemme mieheni kanssa miettineet asiaa ja tulleet milloin mihinkin tulokseen; lykkäämme vielä vauvantekoa/haluamme lapsen heti... Ahdistun ihan tässä pohtiessani hyviä ja huonoja puolia...
Olen sitä mieltä, että vauvan pitäisi saada alkunsa rakkaudesta ja siitä tunteesta, että tosissaan halutaan lapsi. Eikä niin, että listataan hyvät ja huonot puolet, katsotaan kumpiaon enemmän ja tehdään päätös sen mukaan... Mutta nyt olen kuitenkin sortumassa tuohon jälkimmäiseen vaihtoehtoon...
Tuntuu, että tosissani ahditun ja masennun... Ja tuntuu pahalta nähdä kun toiset elävät sellaista elämää, jota itsekin haluaisi elää; perhe-elämää...
Vastaavia kokemuksia kenelläkään? Neuvoja?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minusta tuntuu, että on ihan hyvä miettiä sekä hyviä että huonoja puolia, joita lapsen saamisesta seuraa. En usko, että on välttämättä parasta, jos lapsi saa alkunsa valtavan rakkaudentunteen ja varmuuden seurauksena, koska tällainen tunne menee varmasti ohi jossain vaiheessa. Jos sen sijaan sallii itselleen epävarmuuden ja ne kielteisetkin ajatukset, niin ei sitten tule yllätyksenä se, ettei raskaus ja lapsen saaminen ole pelkkää onnea. Ei epävarmuus ja huonojen puolien miettiminen silti sitä tarkoita, etteikö lastaan rakastaisi ja etteikö lapsi olisi toivottu.
Meilläkin oli sellainen periaate, että ensin vihille ja sitten lapsia. Muistan, että heti häät olivat ohi, kaikki alkoivat kytätä vyötärön seutua ja ihmetellä, miksei lapsia jo tule. Sain suunnilleen yleisen syyttäjän päälleni, kun kerroin, että ei ole vauvat vielä pariin vuoteen suunnitelmissa.
Nyt kun odotan esikoistamme, niin luulen monien ihmisten myös järkyttyvän tästä uutisesta. En ole tosin vielä puhunut asiasta muualla kuin kotona ja anonyyminä netissä. Yliopistossa on seuranani paljon nuoria menestyjiä, jotka varmasti kauhistuvat sitä, kun gradu ei ole vielä valmis, äitiyspäiväraha ei ole kovin hääppöinen opiskeluvuosien jälkeen jne.
Olen kuitenkin tullut siihen tulokseeni, että olen oman elämäni herra - teenpä mitä ratkaisuja ikinä. Samaa ajattelun rohkeutta toivon sinullekin.
Kun kaikki kaverisi ovat tällä hetkellä raskaana, voit kokea heidän kanssaan yhteenkuuluvuutta ja teillä on paljon yhteisiä puheenaiheita. Muista kuitenkin myös se, että he EIVÄT ole sinua auttamassa, kun pitää herätä öisin, vaihdella vaippoja, hoitaa rästiopinnot jne. Vaikka olen itsekin ryhtymässä samaan, niin päätökseni perustui täysin omaan (ja aviopuolisoni) tahtoon. Mitään tässä elämässä ei kannata tehdä sen vuoksi, kun muutkin tekevät.
Onnea päätökseesi, mitä ikinä teetkin! Luen rivien välistä, että olet vastuuntuntoinen ja harkitseva ihminen.