Olen ammatiltani tradenomi, mutta haluaisin ehdottomasti opiskella lähihoitajaksi. Olen jo aika "vanha", 32v. Nuorempana opiskelin reilun vuoden sairaanhoitajaksi, mutta perheen kasvaessa opiskelut jäivät taka-alalle. Kun opiskelujen aika jälleen koitti päädyinkin kaupalliselle alalle. Pankkityö on vienyt minua työmarkkinoilla ja vakituisena työntekijänä olen nytkin pankissa. Kovin ahdistava ja kuluttava on vain tämä ala, ei sovi luonteelleni mitenkään hyvin.
Tulen todella hyvin toimeen ihmisten kanssa, mutta tuo auttamisenhalu, joka on vahvasti osa minua, puuttuu nykyisestä työstäni. Uskon olevani sopiva lähihoitajan ammattiin, mutta muutama seikka tässä opiskelun aloittamisessa vielä mietityttää..
Olisikohan järkevämpää pyrkiä oppisopimuskoulutukseen, vai hakea ihan koulunpenkille? Aikuisopiskelijoiden kokemuksia sitten kaipaisin myös opiskelusta :)
Vanhustyö vanhainkodissa, lasten kanssa työskentely päiväkodissa, kotipalvelu, nuo minua eniten kiinnostaa. Sairaalatyö ei kiinnosta yhtään, siksi en sairaanhoitajaksi hinku ollenkaan. Lähihoitajana uskon pystyväni tekemään paljon muutakin kuin sairaalassa tehtäviä hommia, sille uralle en hingu.
Toivoisin siis kokemuksia alan vaihdosta ja aikuisopiskelusta! Miten olette jaksaneet ja selviytyneet rahallisesti? Meillä on iso perhe ja iso laina, mutta pää hajoaa tuolla "tuloshakuisessa" rahalaitoksessa.
Tulen todella hyvin toimeen ihmisten kanssa, mutta tuo auttamisenhalu, joka on vahvasti osa minua, puuttuu nykyisestä työstäni. Uskon olevani sopiva lähihoitajan ammattiin, mutta muutama seikka tässä opiskelun aloittamisessa vielä mietityttää..
Olisikohan järkevämpää pyrkiä oppisopimuskoulutukseen, vai hakea ihan koulunpenkille? Aikuisopiskelijoiden kokemuksia sitten kaipaisin myös opiskelusta :)
Vanhustyö vanhainkodissa, lasten kanssa työskentely päiväkodissa, kotipalvelu, nuo minua eniten kiinnostaa. Sairaalatyö ei kiinnosta yhtään, siksi en sairaanhoitajaksi hinku ollenkaan. Lähihoitajana uskon pystyväni tekemään paljon muutakin kuin sairaalassa tehtäviä hommia, sille uralle en hingu.
Toivoisin siis kokemuksia alan vaihdosta ja aikuisopiskelusta! Miten olette jaksaneet ja selviytyneet rahallisesti? Meillä on iso perhe ja iso laina, mutta pää hajoaa tuolla "tuloshakuisessa" rahalaitoksessa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Herranjestas, jätä väliin. Olet hyvissä hommissa nyt, josta saa ihmien palkkaa ja saa tehdä inhimillisiä työaikoja- voin kertoa, että ei se työ ainakaan vähemmän stressaavaa ole tällä alalla...
Olin itse aivan samoissa tunnelmissa kun mitä kuvailet kaksi vuotta sitten..ja OIKEASTI vanhana, eli yli 40v. Lähes 20 vuotta kansainvälisessä suur-yrityksessä...kustannukset ala, tuotto ylös...tuntui että ihmisistä revitään kaikki irti rahan kiilto silmissä. Joten aloitin lh ja myöhemmin sairaanhoitaja opinnot..ajattelin että pääsen vihdoin tekemään jotain jolla on MERKITYSTÄ. Mutta, toivottavasti osaat varautua tulevaan paremmin kuin minä, sillä ilmeisesti olin niin tottunut "siistiin sisätyöhön" että vanhusten ja sairaiden kohtaaminen, auttamisesta puhumattakaan (kun ei ollut mitään konkreettisia kykyjä) tuntui todella ahdistavalta! En osannut mitään, ja tunsin itseni todella avuttomaksi...en siis voinut jatkaa ja nyt olen palaamassa "entiseen elämään" jakkupukuun ja businessluokkaan...pelottaa kyllä hiukan miltä se tuntuu kun on nyt nähnyt sitä toistakin puolta ihmisen elämästä..Tsemppiä sinulle, opiskelukolleegoissa oli monta joiden alanvaihto näyttää onnistuneen!
Onpa kiva nähdä, että en ole ainoa, joka haaveilee alanvaihdosta. Toisaalta, kovin kannustavaa ei ole idean vastaanotto ollut esim. tällä palstalla.
Ajattelen asiaa myös siltä kannalta, että jos kestän nykyisissä töissä ja saan kohtuuhyvää palkkaa, niin voin sen avulla harrastaa vapaaehtoistyötä yms. Jos vain jaksaisin ja olisi aikaa...
Jotkut tuntuvat luulevan, että IT-alan yms työt ovat kivaa toimistossa istuskelua, kivoja työmatkoja eksoottisiin kohteisiin jne. Minulla ainakin joustava työaika on ympäri vuorokauden. Meille annetaan kotiin internet-yhteys, jotta voimme osallistua palavereihin vaikka keskellä yötä. Työmatkoihin Aasiaan ja Amerikkaan menee viikonloput, eikä niitä koskaan korvata, "koska kaikki sisältyy palkkaan". Ja työmatkoilla tehdään keskimäärin 14 tuntia töitä päivässä.
Noh, ei se tämä hoitoalakaan niin helkutan hilpeetä ole. Oma peruspalkka on karvan päälle 1800, plus muutama huntti kolmivuorokomplensaatiota. Takan viisi vuotta shoitoalan opintoja (jep, hölmö ei ymmärrä ajoissa:)
Tällä korvauksella sitten kuunnellaan päänaukomista, ikävimmillään tapellaan asiakaskunnan kanssa sananmukaisesti, jatkuva veri- ja tartuntatautien peikko lymyää takaraivossa, töissä ollaan silloin kun muu sosiaalinen ympäristö on vapaalla, ja mitä vielä.
Noh, työssä on tietysti hienot puolensa. Saa olla avuksi kanssaihmiselle, duuni on kivaa ja haasteellista, ja ainakin oma toimenkuvani on ollut tyydyttävä (eli saan omassa työssäni keskittyä riittävästi siihen hoitopuolen osa-alueeseen, joka omaa kiinnostustani vastaa.)
Mutta hoitoalalle hakeutuessa on hyvä varauta pariin juttuun. Ensinäkään hoitopuolella on turha kuvitella minkäänlaisesta järjellisestä urakehityksestä. Ensimmäiset vuodet uutuudenviehätys ehkä kantaa ja pitää työn mielenkiintoisena, mutta viidessä- kymmenessä vuodessa totuus paukkuu naamalle, eli; ensimmäinen ikälisä (muutama kymppi) tulee viiden vuoden palvelusta. Seuraava muutama kymppi kymmenessä vuodessa. Sen jälkeen ollaankin tulojen ja uran huipulla ja se siitä. Palkanlisiä ja etuisuuksia on turha odottaa oli oma osaaminen ja aktiivisuus mitä luokkaa tahansa. Lisäkoulutuksella ei ole vaikutusta, eli mitä ikinä omaan osaamiseesi lisää hankitkin, sillä ei materiaalista iloa tai etua hankita.
Oikeastaan ainoa urakehitys, joka HOITOalalle on löytyy yliopistolta, josta voi hankkia 160 opintoviikolla osastohoitajan pätevyyden, jolloin pääset vääntämään työvuorolistoja parin tonnin kuukausipalkalla- johon ei sitten enää vuorolisiä useimmiten tulekkaan. Toinen vaihtoehto on mennä lääke-edustajaksi, josta voikin sitten tienata ihan oikeasti, mutta jos itse haluaisin myyntityöhön, olisin jonkun muun koulutuksen läpikäynyt henkilö.
Eli kannattaa miettiä, riittääkö halu ihan oikeasti. Itseä lähinnä korpeaa katsoa, kun nuoria opiskelijoita tulee alalle, "kun on jännää pistellä ihmisiä ja vilpitön halu auttaa." Joo o. Auttamisen halulla ei makseta lainoja, ja vaikka muillakin aloilla työ voi olla hektistä, niin suurimmassa osassa palkkaus kuitenkin kompensoi huomattavasti paremmin työperäisen päänsäryn.