Hei,
Olen Tampereen yliopiston tiedotusopin opiskelija ja olen nyt kirjoittamassa artikkelia
miespareista, joilla on lapsia tai jotka haluaisivat tulevaisuudesa itselleen jälkikasvua.
Naisparien kohdalla kysymys lapsista on ajankohtainen hedelmöityshoitojen tiimoilta, ja
nyt tunnutaan unohtavan, että miesparitkin monesti haluavat lapsia. Onko oikeutettua,
että lapsella voi juridisesti helpommin olla kaksi äitiä kuin kaksi isää, jos
kysymyksessä ovat yhtä kaikki rakastavat vanhemmat. Onko joku "luonnostaan" enemmän
vanhempi kuin toinen?
Artikkeliini toivoisin löytäväni miespariskunnan, jolla mahdollisesti olisi lapsia tai
joka olisi kiinnostunut kertomaan omasta suhteestaan ja ajatuksistaan vanhemmuudesta.
Onko yhteiskunnallemme vaikeampi hyväksyä lapsen vanhemmiksi nais- kuin miespari ja
miksi? Inhimillisen näkökulman kautta toivoisin asiaan välittyvän muitakin
näkökulmia kuin ne, jotka poliitikot ja järjestäjen edustajat nostavat esille.
Toivon, että kiinnostuitte artkkelistani ja otatte yhteyttä. Mikäli olette Tampereen
suunnalta, se on plussaa, mutta älkää toki automaattisesti rajatko itseänne sen takia
ulos. Viestiäni saa vapaasti mainostaa eteenpäin, jos joku ei juuri itse halua tulla
haastatelluksi. Toivon, että otatte lähipäiväivinä yhteyttä.
Kiitän avusta :)
Artikkeli on tarkoitus julkaista Tamperelaisessa opiskelijoille suunnatussa
Aviisi-lehdessä.
Kevättä rinnassa,
Veera Visapää
[email protected]
040-5184516
Olen Tampereen yliopiston tiedotusopin opiskelija ja olen nyt kirjoittamassa artikkelia
miespareista, joilla on lapsia tai jotka haluaisivat tulevaisuudesa itselleen jälkikasvua.
Naisparien kohdalla kysymys lapsista on ajankohtainen hedelmöityshoitojen tiimoilta, ja
nyt tunnutaan unohtavan, että miesparitkin monesti haluavat lapsia. Onko oikeutettua,
että lapsella voi juridisesti helpommin olla kaksi äitiä kuin kaksi isää, jos
kysymyksessä ovat yhtä kaikki rakastavat vanhemmat. Onko joku "luonnostaan" enemmän
vanhempi kuin toinen?
Artikkeliini toivoisin löytäväni miespariskunnan, jolla mahdollisesti olisi lapsia tai
joka olisi kiinnostunut kertomaan omasta suhteestaan ja ajatuksistaan vanhemmuudesta.
Onko yhteiskunnallemme vaikeampi hyväksyä lapsen vanhemmiksi nais- kuin miespari ja
miksi? Inhimillisen näkökulman kautta toivoisin asiaan välittyvän muitakin
näkökulmia kuin ne, jotka poliitikot ja järjestäjen edustajat nostavat esille.
Toivon, että kiinnostuitte artkkelistani ja otatte yhteyttä. Mikäli olette Tampereen
suunnalta, se on plussaa, mutta älkää toki automaattisesti rajatko itseänne sen takia
ulos. Viestiäni saa vapaasti mainostaa eteenpäin, jos joku ei juuri itse halua tulla
haastatelluksi. Toivon, että otatte lähipäiväivinä yhteyttä.
Kiitän avusta :)
Artikkeli on tarkoitus julkaista Tamperelaisessa opiskelijoille suunnatussa
Aviisi-lehdessä.
Kevättä rinnassa,
Veera Visapää
[email protected]
040-5184516
Vastaukset 4
Vanhimmat
En koe tarvetta saada asuntolainaakin suurempaa rahantuhlausta ja hirveän suuria velvotteita riskeistä puhumattakaan.
Te homo/heteroparit, joille toistenne hellyys ei riitä ja jotka haluatte parinne lisäksi jonkun hoivattavan: ostakaa (tai mieluiten adoptoikaa heitteille jätetty) kissa tai koira. Tulee paljon halvemmaksi, eikä ole pelkoa, että niistä tulisi nuorisorikollsia ja/tai narkkareita eivätkä ne myöskään pölli lompakkoanne eikä ruttaa autoanne vanhemapana tai juopottele itseään hengiltä.
Hyvin sanottu, Solger. Eikö kysymys kuitenkin ole enemmänkin periaatteellinen? Vaikka hyvin harva homo lasta haluaakaan, niin eikö tuo oikeus pitäisi heillä olla tasapuolisuuden nimissä? Puhun tietenkin lähinnä adoptio-oikeudesta tai huoltajuuskysymyksistä, kun biologiset mahdollisuudet ovat rajalliset.
Oikeus pitää toki olla ilman muuta. 100%:sti. Oikeuden puuttuminen on törkeätä syrjintää.
Mutta en sitä oikeutta hyväksi käyttäisi.
Inhottaa kuunnellakin noita heteropareja (homopareista en tiedäkään) jotka tahtoo lapsen. Kun se ei kuitenkaan ole sama asia kuin uuden auton hankkiminen. Voisivat käydä jonkinlaisen vanhemmuuskurssin tai lukisivat edes sanakirjasta mitä äitiyys ja isyys-kohdissa lukee (toivottavasti siellä lukee jotain järkevää). Joudun elämään näiden ikuisten arpien kanssa kun omat vanhemmat ei käyttäneet päätään. Se meni tyyliin: vahinko, tarkoitus ja woops! vahinko taas. Kun ei vaan sitten enää muista millaista oli olla lapsi. Se on pelkkää alaspäin katsomista ja ei koskaan olla paikalla tukemassa kun sitä kaipaisi. Pitää nyt yrittää vaan pärjätä yksin. Mutta yksinhän sitä oon ollu aina.
Jos pystyy pitämään kissan ja koiran hengissä eikä vaan aina ihmettele "mitä se maukuu/haukkuu koko ajan" ts. osaa antaa huomiota niin ehkä lapsen kasvattaminen alkaa olla jo 20% helpompaa. EN kuitenkaan väitä että kissan/koiran kasvattaminen olisi sen helpompaa myös. Häiriintyneestä eläimestähän sen jo näkee millaset vanhemmat.