Kaikkea ei voi tapahtua Sims 2 Yliopisto Yöelämä Kauppa auki-lisäosassa! Itse ostan tuon kauppa auki sitten Torstaina, kun se julkaistaan, mutta aloin kirjoittamaan siitä jo nyt. Tässä esittelyni:
Nemi Vuorela [Kaunis 22 vuotias aikuinen, joka pitää omaa liikettään pystyssä kauppanaapurustossa, missä itsekkin asuu. Kaunis, ei lapsia, mutta hyvä ystävä eräälle miehelle.]
Janne Halminen. [Ammatiltaan apulaisosaston johtaja, tekee työtä bisnesalalla. Namin hyvä ystävä.]
Kirsti Mannanen [Nemin työntekiä, joka juuri saapui myyjäalalle. Sählää vahingossa töissä minkä kerkiää ja saa Nemin kiehumaan.]
Minna Kaino [Tavallinen hyvin työtä tekevä myyjä, joka on alusta asti ollut mukana tässä liikkeessä.]
Unna Basili [Kiukutteleva ja laiskotteleva pullukka myyjä, joka vaatii kokoajan taukoja, mutta ei halua menettää työtään. On ennen ollut "M´c Simsdonals":sissa töissä, mutta sai paikan tästä työstä. Nemi saa tähän vauhtia, kun vihjaa:
"Ethän halua menettää työtäsi.."]
Kari Hietola [Kultamerkillä varustettu huippumyyjä, paras koko Nemin kukkakaupassa. Yleensä jos on ongelmia, on Nemillä tapana sanoa:
"Laita Kari asialle."]
Huom! Kaikki myyjät eivät ole tuossa, nuo ovat vain ne myyjät jotka esiintyvät eniten!
--------------------------------------------------
-Kyllä kyllä, kaikki järjesty..Ai? Miksi? Pääsen vasta illalla kotiin, että ota minun jääkaapistani pastaa..Oletko jo leikannut puutarhani? No hyvä. Nemi Vuorela puhui kännykkäänsä eräälle hyvälle ystävälleen, Janne Halmiselle kukkakauppansa takahuoneessa. Pian hänen viereensä käveli eräs myyjä, Minna Kaino. Hän rykäisi vähän
että saisi pomonsa huomion.
-A-anteeksi hetki Janne, hän sanoi ja katsoi kysyvästi Minnaa.
-Kuule Nemi..
-..Pomo, Nemi korjasi.
-Tuota..en haluaisi häiritä, mutta Kirsti on jostain syystä joutunut kassalle..Minna kierteli.
-Mitä?! Odota hetki, Nemi sanoi ja painoi harmaan kännykkänsä korvalleen.
-Anteeksi Janne, hätätapaus. Soitellaan, hän sanoi, työnsi kännykkänsä taskuunsa ja juoksi kassan luo.
Se oli kuin katastrofi. Kassan takana oli pitkä jono asiakkaita, jotka huutelivat edessä oleville.
Ja kassalla oli kuin olikin - Kirsti, joka yritti sählätä koneen kanssa. Asiakkaat kyllästyivät, veivät kukat takaisin hyllyyn ja ajoivat autoillaan pois. Nemi juoksi kassalle, painoi paria nappia ja sai kuin saikin kassan toimimaan.
Nopeasti Kirsti katsoessa vieressä hän hoiti asiakkaat ja otti rahat vastaan, eikä se jono ollut kuin hetkessä myyty. Kaikki kävelivät viiden minuutin päästä jo pois tyytyväisinä, osasihan Nemi tämän bisneksen keulahahmona asiat vettä vaan. Hän mulkaisi ja murahti Kirstille, joka yritti hymyillä, mutta hymy muistutti kyllä enemmän virnistystä, sillä hän oli nolona. Melkein heti mokasi työssään.
-Kuka sinut käsi kassalle? Nemi mulkoili ja antoi Minnalle tilaa kassan paikalle.
-U-Unna..Kirsti sanoi.
-Ei..Nemi sanoi itselleen mutta ei viitsinytkään kirota, eihän hän halunnut luoda liikkeeseensä vakavaa ilmapiiriä. Hän marssi suoraan liikkeen perällä olvien tuolien luo ja siellä oli kuin olikin - Unna maiskuttamassa leipiä ja koko sinapin haju valtasi sen alueen missä hän oli.
-Unna! Nyt tuonne, menetät kohta työsi! Hyvä ettemme melkein menettäneet vakioasiakkaitamme, kun laitoit Kirstin kassalle! Hän ei osaa vielä kassataitoja!! Nemi karjui ja sai säikähtäneen näköisen Unnan juoksemaan ahkerasti töihin.
Kun päivä oli hoidettu, Nemi laittoi kaupan luukun kinni ja päätti pitää piienen kokouksen vielä, kun kaikki myyjät ja kassatyöntekiät olivat paikalla.
-Hyvät alaiseni, olemme vaakalaudalla. Meillä menee hyvin, konkurssi ei ole lähelläkään ja palkaa pystytään myymistatojen takia maksaa teille. Muistakaa, että jos ette tee työtä, ette saa rahaa. Mutta, vaikka meillä menee hyvin, ei kumminkaan vielä niin mahtavasti että olisimme tähtitaivaalla. Mutta, tämä on kukkakauppa, eikä mikään robottikauppa minkä täytyisi olla tähdissä.
Vaan meidän tähtemme ovat hyvä tuotanto ja suuri ja näyttävä mainostus, täältä Kaunialaan, Stadiin, Yliopistokaupunkeihin, Veronalaan ja Outolaaksoon asti. Ja, koska kassa on oikeasti vaativa osa, ei aloittelioita saa patistaa kassatöihin ja taukoa tullaan ilmanmuuta pyytämään minulta! Nemi piti puheen ja viimeisten lauseiden kohdalla vilkaisi Kirstiä ja Unnaa.
Pian kaikki pääsivät kotiin ja koska Nemi oli viimeinen jäljelle jäänyt kaupassa, kuuli hän liikkeensä edestä auton tööttäystä. Nemi laittoi varashälyttimen päälle ja juoksi ulos.
Siellä oli Janne joka seisoi aikas vanhan ja romuttuneen oranssin halvan autonsa vieressä.
-Päätin heittää sut sun kotiis, vaiket soittanutkaan, senkin "bisnes nainen", Janne sanoi.
-Kiitos, Nemi naurahti ja astui autoon sisään.
Janne käynnisti auton ja lähti kohti Nemin kotia.
Hän pysähtyi nemin talon kohdalle ja saattoi tämän ovelle.
-Vau, leikkasit hienosti mun puutarhan, Nemi sanoi ja kiitteli sekä kehui Jannea ovellansa.
-No, vähintä mitä voisin sulle tehä, Janne hymähti.
-Okei..No, kiitos kyydistä, ei tarvinnut tilata taksia, Nemi sanoi.
-Eipä kestä, Janne vastasi ja kohautti olkiaan. Sitten hän sanoi:
-En halua tehdä tätä niinkuin romanttisissa elokuvissa ja jäädä pussailemaan romanttisen musiikin mukaan, vaan aion tehdä tämän oikein SimCityläiseen tapaan. Sitten he katsoivat toisiaan hetken, kunnes heidän huulensa kohtasivat. Se oli hellä suudlma, vaikka yksinkertainen, silti ihana.
Nemi tunsi sydämmensä hypähtävän kurkkuun. Se oli toinen suudelma sen jälkeen kun hän oli teininä suudellut erästä toista poikaa pikku pusulla, kun hän luuli olleensa oikeasti rakastunut, mutta suhde ei kestänyt kauaa.
Pian Janne ja Nemi irroittautuivat ja Nemi huokaisi mukavuudesta. Oli taas hiljaista, kunnes Janne avasi suunsa:
-Aika hyvää se sun pasta. Nemi nauroi tämän "romanttisuudelle".
-No, tuun hakee sut huomenna taas töistä, Janne sanoi ja käveli autolleen.
-Okei, kiitti, ja hyvää yötä, Nemi toivotti ja hymyili.
-Hyvää yötä, Janne huusi vielä autoltaan ja huristi sitten omaan kotiinsa.
Nemi käveli sisään ja lösähti sohvalle. Hän mietti: "Ihanaa, kun joku viimein ymmärtää tämmöistä nuorta naista joka on kokoajan töiden kimpussa." Hän hymyili itselleen, laittoi television päälle ja käveli keittiöön sekä alkoi valmistamaan erinomaista kotiruokaa pitkän työpäivän päätteeksi. Sen jälkeen hän meni suihkuun ja sen jälkeen nukkumaan, sillä kello oli 22.13 ja huomenna pitäisi avata kukkaputiikki uudelleen.
Seuraavana aamuna kun aurinko vihdoin sarasti, avasi Nemi ulko-ovensa. Se oli tummanruskea sekä siinä oli pitkä lasinen kuvio. Kädessään Nemillä oli kahvikuppi ja hän käveli ottamaan aamulehden mikä oli jo ilmestynyt jalkakäytävälle. Hän säpsähti kun kuuli takaansa äänen:
-Huomenta Nemi. Nemi kääntyi nopeasti ja näki siinä naapurissa asuvan vanhan naisen, Hilda Junnusen.
-Huomenta Hilda, Nemi vastasi ja hymyili vanhukselle.
-Kylläpä talosi näyttää kauniilta. Kaksi kaunista koivua, viininpunaisia ruusupuskia jotka erottvat valkoisesta puutalosta, sekä valkoinen aita, Hilda kehuskeli Nemin taloa.
-Kiitos Hilda. Pidän tästä itsekin tämä talo on oma rakas, pieni yksikerroksinen kaunis kotini, Nemi vastasi hymyillen.
-Mutta nyt minun pitää mennä, en kohta ehdi syödäkään, ennenkuin menen töihin, Nemi vastasi ja hymyili sekä käveli sanomalehti kädessään sisään tekemään muroja.
Syönnin jälkeen ilmestyi taxi tielle ja ovesta juoksi Nemi sisään.
-Kukkakauppa Mustamulta, hän sanoi taxikuskille.
Pian taxi huristi kaupan eteen, Nemi maksoi ja juoski kauppaan.
-Huomenta työntekiät! Pomonne on paikalla, avataampa nyt tämä luukku! Nemi huusi iloisesti ja avasi kaupan.
Ei aikaakaan kun kauppa taas kävi ja asiakkaita vyöryi sisään. Nemi katsoi tyytyväisesti asiakkaita ja myyjiä, kunnes Minna käveli taas paikalle.
-Pomo, tuo on aivan mahdoton tuo kas..Minna aloitti.
-..No sitten laitat Karin hoitamaan sen kassan, Nemi sanoi eikä edes katsonut Minnaan.
-Selvä, etsin Karin, Minna vastasi ja lähi etsimään Karia.
Pian Minna juoksi kumminkin uudelleen Nemin luo:
-Karia ei löydy!
-Voi ei, no odota tässä, menen korjaamaan tuon kahelin kassan..Nemi vastasi ja käveli kassan luo, painoi paria nappulaa ja hoiteli asiakkaat.
-Minna, tule kassalle, menen etsimään Karia, Nemi huudahti.
-Selvä! Minna huusi ja tuli kassalle.
Nemi etsi Karia kauan kunnes löysi tämän - muhinoimassa erään vaaleaverihkön kanssa kukkakaupan perällä kukkahyllyjen suojissa.
-Kari! Nemi huusi.
-A-anteeksi Nemi, Kari epäröi.
-Hän on asiakkaamme! Ja sinä vehtaat tämän kanssa!
-M-mutta..Kari yritti löpertää jotain hyvää syytä, kunnes tämä tyttö juoksi punaisena paikalta pois ja huusi mennessään:
-Kari! Soitan sinulle! Nemi katsoi tyttöä ja sitten Karia.
-Kari, jos et olisi kultamerkillä varustettu myyjä, saisit potkut. Mutta koska olet, niin en voi tehdä muuta, kuin antaa varoituksen, Nemi sanoi ja haroi mustia hiuksiaan.
-Sai olla viimeinen kerta, ok? Hän sanoi.
-Kyllä..Selvä pomo..Ja anteeksi, Kari sanoi.
-Noniin..Mutta en maksa sinulle palkkaa siitä, että seisot täällä puhuttelussani, vaan siitä, että menet nyt ja äkkiä hoitamaan työtäsi, Nemi patisti.
Päivä sujui nopeasti ja rahaa tuli. Ja Janne tuli niinkuin lupasi, hakemaan Nemin.
Ovella he jutustelivat kaikenlaista.
-No..mutta pitäisikö mun mennä? Janne kysäisi.
-Ei, jää toki hetkeksi, Nemi vastasi ja avasi oven.
He istahtivat sohavlle, juttelivat kaikenlaista mukavaa.
Nemi esitteli talon. Janne kävi nopeasti vessassa ja koska Nemiä väsytti hän renoutui sängylle.
Pian Janne tuli huoneeseen ja rentoutui viereen.
-Miks sul on parisänky, vaik täällä asuu vain yks ihminen? Janne kysyi vitsikkäästi.
-No, en tiiä..Nemi naurahti. He juttelivat taas, kunnes suutelivat. Sitten tuli pidempi suudelma, sekä pian oikeita muhinoimista. Nemi nautti kunnon kielisuudelmasta sekä Jannen pehmeästä suutelutavasta ja huulista sekä kielistä.
Yhtäkkiä Janne alkoi vetää Nemin paitaa ylöspäin, mutta keskenkaiken katsoi kumminkin kysyvästi Nemiä, että haluaako hän. Nemi nyökkäsi ja alkoi itsekin riisua Jannea. Pian he olivat peiton alla sekä rakastelivat.
Aamulla Nemi heräsi. Hän muisti eiliset tapahtumat, mutta myös sen, että oli onneksi käyttänyt ehkäisyä. Hän katsahti Janneen - muttei nähnytkään häntä siinä! Yöpäydällä oli lappu. Nemi luki sen. Siinä luki: "Rakas Nemi, kylläpä etenemme. Ensin annoin sinulle vain hyvänyön suukon, sitten jo pusuttelimme sängyllä, suutelimme kiihkeitä suudelmia ja pian jo makasin kanssasi. En tiedä sinusta, mutta itse rakastin sitä hetkeä, kun sain olla kanssasi viimeyön. Minusta se oli ihana, rauhoittava hetki. Mutta, vetelehtiminen pomon kanssa. No huh huh! Minulle se siis kävi hyvin, sekä se oli ihana hetki, mutta pelkään satuttavani sinua. Olet vasta aikuiselämän alussa, niinkuin minäkin, mutta tytöille vehtaaminen on suurempi asia kuin pojille. Silloin pitää olla rajat selvät, ja toivoin, etten ollut liian..hurja. Jos sinulle tämä ei käy, niin soita minulle ja sano, ettei ttämä käy. Jos tämä käy sinulle, niin soita, ja sano, että saanko pala luoksesi. Lähdin, koska en tiennyt piditkö siitä vai et. Soita minulle.
Rakkaudella Janne." Nemi naurahti viestille ja mietti: "Tietty tämä sopii. Minähän rakastan häntä. Aivan vallattomasti." Sitten Nemi kaivi farkkujensa taskustaan puhelimen ja soitti Jannelle.
--
Kommenttia, jatkanko?
Nemi Vuorela [Kaunis 22 vuotias aikuinen, joka pitää omaa liikettään pystyssä kauppanaapurustossa, missä itsekkin asuu. Kaunis, ei lapsia, mutta hyvä ystävä eräälle miehelle.]
Janne Halminen. [Ammatiltaan apulaisosaston johtaja, tekee työtä bisnesalalla. Namin hyvä ystävä.]
Kirsti Mannanen [Nemin työntekiä, joka juuri saapui myyjäalalle. Sählää vahingossa töissä minkä kerkiää ja saa Nemin kiehumaan.]
Minna Kaino [Tavallinen hyvin työtä tekevä myyjä, joka on alusta asti ollut mukana tässä liikkeessä.]
Unna Basili [Kiukutteleva ja laiskotteleva pullukka myyjä, joka vaatii kokoajan taukoja, mutta ei halua menettää työtään. On ennen ollut "M´c Simsdonals":sissa töissä, mutta sai paikan tästä työstä. Nemi saa tähän vauhtia, kun vihjaa:
"Ethän halua menettää työtäsi.."]
Kari Hietola [Kultamerkillä varustettu huippumyyjä, paras koko Nemin kukkakaupassa. Yleensä jos on ongelmia, on Nemillä tapana sanoa:
"Laita Kari asialle."]
Huom! Kaikki myyjät eivät ole tuossa, nuo ovat vain ne myyjät jotka esiintyvät eniten!
--------------------------------------------------
-Kyllä kyllä, kaikki järjesty..Ai? Miksi? Pääsen vasta illalla kotiin, että ota minun jääkaapistani pastaa..Oletko jo leikannut puutarhani? No hyvä. Nemi Vuorela puhui kännykkäänsä eräälle hyvälle ystävälleen, Janne Halmiselle kukkakauppansa takahuoneessa. Pian hänen viereensä käveli eräs myyjä, Minna Kaino. Hän rykäisi vähän
että saisi pomonsa huomion.
-A-anteeksi hetki Janne, hän sanoi ja katsoi kysyvästi Minnaa.
-Kuule Nemi..
-..Pomo, Nemi korjasi.
-Tuota..en haluaisi häiritä, mutta Kirsti on jostain syystä joutunut kassalle..Minna kierteli.
-Mitä?! Odota hetki, Nemi sanoi ja painoi harmaan kännykkänsä korvalleen.
-Anteeksi Janne, hätätapaus. Soitellaan, hän sanoi, työnsi kännykkänsä taskuunsa ja juoksi kassan luo.
Se oli kuin katastrofi. Kassan takana oli pitkä jono asiakkaita, jotka huutelivat edessä oleville.
Ja kassalla oli kuin olikin - Kirsti, joka yritti sählätä koneen kanssa. Asiakkaat kyllästyivät, veivät kukat takaisin hyllyyn ja ajoivat autoillaan pois. Nemi juoksi kassalle, painoi paria nappia ja sai kuin saikin kassan toimimaan.
Nopeasti Kirsti katsoessa vieressä hän hoiti asiakkaat ja otti rahat vastaan, eikä se jono ollut kuin hetkessä myyty. Kaikki kävelivät viiden minuutin päästä jo pois tyytyväisinä, osasihan Nemi tämän bisneksen keulahahmona asiat vettä vaan. Hän mulkaisi ja murahti Kirstille, joka yritti hymyillä, mutta hymy muistutti kyllä enemmän virnistystä, sillä hän oli nolona. Melkein heti mokasi työssään.
-Kuka sinut käsi kassalle? Nemi mulkoili ja antoi Minnalle tilaa kassan paikalle.
-U-Unna..Kirsti sanoi.
-Ei..Nemi sanoi itselleen mutta ei viitsinytkään kirota, eihän hän halunnut luoda liikkeeseensä vakavaa ilmapiiriä. Hän marssi suoraan liikkeen perällä olvien tuolien luo ja siellä oli kuin olikin - Unna maiskuttamassa leipiä ja koko sinapin haju valtasi sen alueen missä hän oli.
-Unna! Nyt tuonne, menetät kohta työsi! Hyvä ettemme melkein menettäneet vakioasiakkaitamme, kun laitoit Kirstin kassalle! Hän ei osaa vielä kassataitoja!! Nemi karjui ja sai säikähtäneen näköisen Unnan juoksemaan ahkerasti töihin.
Kun päivä oli hoidettu, Nemi laittoi kaupan luukun kinni ja päätti pitää piienen kokouksen vielä, kun kaikki myyjät ja kassatyöntekiät olivat paikalla.
-Hyvät alaiseni, olemme vaakalaudalla. Meillä menee hyvin, konkurssi ei ole lähelläkään ja palkaa pystytään myymistatojen takia maksaa teille. Muistakaa, että jos ette tee työtä, ette saa rahaa. Mutta, vaikka meillä menee hyvin, ei kumminkaan vielä niin mahtavasti että olisimme tähtitaivaalla. Mutta, tämä on kukkakauppa, eikä mikään robottikauppa minkä täytyisi olla tähdissä.
Vaan meidän tähtemme ovat hyvä tuotanto ja suuri ja näyttävä mainostus, täältä Kaunialaan, Stadiin, Yliopistokaupunkeihin, Veronalaan ja Outolaaksoon asti. Ja, koska kassa on oikeasti vaativa osa, ei aloittelioita saa patistaa kassatöihin ja taukoa tullaan ilmanmuuta pyytämään minulta! Nemi piti puheen ja viimeisten lauseiden kohdalla vilkaisi Kirstiä ja Unnaa.
Pian kaikki pääsivät kotiin ja koska Nemi oli viimeinen jäljelle jäänyt kaupassa, kuuli hän liikkeensä edestä auton tööttäystä. Nemi laittoi varashälyttimen päälle ja juoksi ulos.
Siellä oli Janne joka seisoi aikas vanhan ja romuttuneen oranssin halvan autonsa vieressä.
-Päätin heittää sut sun kotiis, vaiket soittanutkaan, senkin "bisnes nainen", Janne sanoi.
-Kiitos, Nemi naurahti ja astui autoon sisään.
Janne käynnisti auton ja lähti kohti Nemin kotia.
Hän pysähtyi nemin talon kohdalle ja saattoi tämän ovelle.
-Vau, leikkasit hienosti mun puutarhan, Nemi sanoi ja kiitteli sekä kehui Jannea ovellansa.
-No, vähintä mitä voisin sulle tehä, Janne hymähti.
-Okei..No, kiitos kyydistä, ei tarvinnut tilata taksia, Nemi sanoi.
-Eipä kestä, Janne vastasi ja kohautti olkiaan. Sitten hän sanoi:
-En halua tehdä tätä niinkuin romanttisissa elokuvissa ja jäädä pussailemaan romanttisen musiikin mukaan, vaan aion tehdä tämän oikein SimCityläiseen tapaan. Sitten he katsoivat toisiaan hetken, kunnes heidän huulensa kohtasivat. Se oli hellä suudlma, vaikka yksinkertainen, silti ihana.
Nemi tunsi sydämmensä hypähtävän kurkkuun. Se oli toinen suudelma sen jälkeen kun hän oli teininä suudellut erästä toista poikaa pikku pusulla, kun hän luuli olleensa oikeasti rakastunut, mutta suhde ei kestänyt kauaa.
Pian Janne ja Nemi irroittautuivat ja Nemi huokaisi mukavuudesta. Oli taas hiljaista, kunnes Janne avasi suunsa:
-Aika hyvää se sun pasta. Nemi nauroi tämän "romanttisuudelle".
-No, tuun hakee sut huomenna taas töistä, Janne sanoi ja käveli autolleen.
-Okei, kiitti, ja hyvää yötä, Nemi toivotti ja hymyili.
-Hyvää yötä, Janne huusi vielä autoltaan ja huristi sitten omaan kotiinsa.
Nemi käveli sisään ja lösähti sohvalle. Hän mietti: "Ihanaa, kun joku viimein ymmärtää tämmöistä nuorta naista joka on kokoajan töiden kimpussa." Hän hymyili itselleen, laittoi television päälle ja käveli keittiöön sekä alkoi valmistamaan erinomaista kotiruokaa pitkän työpäivän päätteeksi. Sen jälkeen hän meni suihkuun ja sen jälkeen nukkumaan, sillä kello oli 22.13 ja huomenna pitäisi avata kukkaputiikki uudelleen.
Seuraavana aamuna kun aurinko vihdoin sarasti, avasi Nemi ulko-ovensa. Se oli tummanruskea sekä siinä oli pitkä lasinen kuvio. Kädessään Nemillä oli kahvikuppi ja hän käveli ottamaan aamulehden mikä oli jo ilmestynyt jalkakäytävälle. Hän säpsähti kun kuuli takaansa äänen:
-Huomenta Nemi. Nemi kääntyi nopeasti ja näki siinä naapurissa asuvan vanhan naisen, Hilda Junnusen.
-Huomenta Hilda, Nemi vastasi ja hymyili vanhukselle.
-Kylläpä talosi näyttää kauniilta. Kaksi kaunista koivua, viininpunaisia ruusupuskia jotka erottvat valkoisesta puutalosta, sekä valkoinen aita, Hilda kehuskeli Nemin taloa.
-Kiitos Hilda. Pidän tästä itsekin tämä talo on oma rakas, pieni yksikerroksinen kaunis kotini, Nemi vastasi hymyillen.
-Mutta nyt minun pitää mennä, en kohta ehdi syödäkään, ennenkuin menen töihin, Nemi vastasi ja hymyili sekä käveli sanomalehti kädessään sisään tekemään muroja.
Syönnin jälkeen ilmestyi taxi tielle ja ovesta juoksi Nemi sisään.
-Kukkakauppa Mustamulta, hän sanoi taxikuskille.
Pian taxi huristi kaupan eteen, Nemi maksoi ja juoski kauppaan.
-Huomenta työntekiät! Pomonne on paikalla, avataampa nyt tämä luukku! Nemi huusi iloisesti ja avasi kaupan.
Ei aikaakaan kun kauppa taas kävi ja asiakkaita vyöryi sisään. Nemi katsoi tyytyväisesti asiakkaita ja myyjiä, kunnes Minna käveli taas paikalle.
-Pomo, tuo on aivan mahdoton tuo kas..Minna aloitti.
-..No sitten laitat Karin hoitamaan sen kassan, Nemi sanoi eikä edes katsonut Minnaan.
-Selvä, etsin Karin, Minna vastasi ja lähi etsimään Karia.
Pian Minna juoksi kumminkin uudelleen Nemin luo:
-Karia ei löydy!
-Voi ei, no odota tässä, menen korjaamaan tuon kahelin kassan..Nemi vastasi ja käveli kassan luo, painoi paria nappulaa ja hoiteli asiakkaat.
-Minna, tule kassalle, menen etsimään Karia, Nemi huudahti.
-Selvä! Minna huusi ja tuli kassalle.
Nemi etsi Karia kauan kunnes löysi tämän - muhinoimassa erään vaaleaverihkön kanssa kukkakaupan perällä kukkahyllyjen suojissa.
-Kari! Nemi huusi.
-A-anteeksi Nemi, Kari epäröi.
-Hän on asiakkaamme! Ja sinä vehtaat tämän kanssa!
-M-mutta..Kari yritti löpertää jotain hyvää syytä, kunnes tämä tyttö juoksi punaisena paikalta pois ja huusi mennessään:
-Kari! Soitan sinulle! Nemi katsoi tyttöä ja sitten Karia.
-Kari, jos et olisi kultamerkillä varustettu myyjä, saisit potkut. Mutta koska olet, niin en voi tehdä muuta, kuin antaa varoituksen, Nemi sanoi ja haroi mustia hiuksiaan.
-Sai olla viimeinen kerta, ok? Hän sanoi.
-Kyllä..Selvä pomo..Ja anteeksi, Kari sanoi.
-Noniin..Mutta en maksa sinulle palkkaa siitä, että seisot täällä puhuttelussani, vaan siitä, että menet nyt ja äkkiä hoitamaan työtäsi, Nemi patisti.
Päivä sujui nopeasti ja rahaa tuli. Ja Janne tuli niinkuin lupasi, hakemaan Nemin.
Ovella he jutustelivat kaikenlaista.
-No..mutta pitäisikö mun mennä? Janne kysäisi.
-Ei, jää toki hetkeksi, Nemi vastasi ja avasi oven.
He istahtivat sohavlle, juttelivat kaikenlaista mukavaa.
Nemi esitteli talon. Janne kävi nopeasti vessassa ja koska Nemiä väsytti hän renoutui sängylle.
Pian Janne tuli huoneeseen ja rentoutui viereen.
-Miks sul on parisänky, vaik täällä asuu vain yks ihminen? Janne kysyi vitsikkäästi.
-No, en tiiä..Nemi naurahti. He juttelivat taas, kunnes suutelivat. Sitten tuli pidempi suudelma, sekä pian oikeita muhinoimista. Nemi nautti kunnon kielisuudelmasta sekä Jannen pehmeästä suutelutavasta ja huulista sekä kielistä.
Yhtäkkiä Janne alkoi vetää Nemin paitaa ylöspäin, mutta keskenkaiken katsoi kumminkin kysyvästi Nemiä, että haluaako hän. Nemi nyökkäsi ja alkoi itsekin riisua Jannea. Pian he olivat peiton alla sekä rakastelivat.
Aamulla Nemi heräsi. Hän muisti eiliset tapahtumat, mutta myös sen, että oli onneksi käyttänyt ehkäisyä. Hän katsahti Janneen - muttei nähnytkään häntä siinä! Yöpäydällä oli lappu. Nemi luki sen. Siinä luki: "Rakas Nemi, kylläpä etenemme. Ensin annoin sinulle vain hyvänyön suukon, sitten jo pusuttelimme sängyllä, suutelimme kiihkeitä suudelmia ja pian jo makasin kanssasi. En tiedä sinusta, mutta itse rakastin sitä hetkeä, kun sain olla kanssasi viimeyön. Minusta se oli ihana, rauhoittava hetki. Mutta, vetelehtiminen pomon kanssa. No huh huh! Minulle se siis kävi hyvin, sekä se oli ihana hetki, mutta pelkään satuttavani sinua. Olet vasta aikuiselämän alussa, niinkuin minäkin, mutta tytöille vehtaaminen on suurempi asia kuin pojille. Silloin pitää olla rajat selvät, ja toivoin, etten ollut liian..hurja. Jos sinulle tämä ei käy, niin soita minulle ja sano, ettei ttämä käy. Jos tämä käy sinulle, niin soita, ja sano, että saanko pala luoksesi. Lähdin, koska en tiennyt piditkö siitä vai et. Soita minulle.
Rakkaudella Janne." Nemi naurahti viestille ja mietti: "Tietty tämä sopii. Minähän rakastan häntä. Aivan vallattomasti." Sitten Nemi kaivi farkkujensa taskustaan puhelimen ja soitti Jannelle.
--
Kommenttia, jatkanko?
Vastaukset 3
Vanhimmat
lisää lisäää lisää lisäääää lisää lisäää lisää lisäääää lisää lisäää lisää lisäääää lisää lisäää lisää lisäääää lisää lisäää lisää lisäääää lisää lisäää lisää lisäääää lisää lisäää lisää lisäääää lisää lisäää lisää lisäääää lisää lisäää lisää lisäääää lisää lisäää lisää lisäääää lisää lisäää lisää lisäääää lisää lisäää lisää lisäääää
Jatka nyt hyvä ihminen ihmeessä ! ! !
JATKA ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! !
jatka! Jatka! JaTkA! JATKA! JATKA ! ! ! J A T K A ! ! ! ! ! ! !