Mulla saattaa olla aika tavanomainen ongelma, mutta kerron nyt kuitenkin kun se mua joka päivä vaivaa...
Mä kaipaan tosiaan jotain hellää ja ihanaa henkilöä, joka voisi sulkea mut syliinsä ja antaa pusun poskelle tai jonnekin muualle. Mä tarviin ja haluan poikaystävän! Juups, tiedän, että oikeestaan typerämmästä asiasta ei voi alkaa puhumaan kuin poikaystävän kaipuusta, mutta joka päivä ajattelen että mitä mahtaisin tehdä jos mua olisi síunattu kultaisella poikaystävällä.
Olen kylläkin vasta 16-vuotias, eli aikaa riittää, mutta haluan niin kovasti jonkun hellään syleilyyn. Pidän itseäni aika nättinäkin ja yritän olla muodin perässä edes jonkin verran... Olen mukava ja kaikkee, mutta ei löydy semmoista kivaa kaveria, jonka kanssa voisi istua sohvalla ja jota voisi rakastaa!!! Perhe on myös tosi tärkeä, mutta lisähehkua elämään toisi poikaystävä. En vaan tiedä, mikä menee vikaan? Moni mua paljon nuorempi on "yhdessä jonkun ihQdaan kundinsa kanssa", mutta mä en ole koskaan ollut. Miksei kukaan tykkää musta sillä silmällä;(
Mä kaipaan tosiaan jotain hellää ja ihanaa henkilöä, joka voisi sulkea mut syliinsä ja antaa pusun poskelle tai jonnekin muualle. Mä tarviin ja haluan poikaystävän! Juups, tiedän, että oikeestaan typerämmästä asiasta ei voi alkaa puhumaan kuin poikaystävän kaipuusta, mutta joka päivä ajattelen että mitä mahtaisin tehdä jos mua olisi síunattu kultaisella poikaystävällä.
Olen kylläkin vasta 16-vuotias, eli aikaa riittää, mutta haluan niin kovasti jonkun hellään syleilyyn. Pidän itseäni aika nättinäkin ja yritän olla muodin perässä edes jonkin verran... Olen mukava ja kaikkee, mutta ei löydy semmoista kivaa kaveria, jonka kanssa voisi istua sohvalla ja jota voisi rakastaa!!! Perhe on myös tosi tärkeä, mutta lisähehkua elämään toisi poikaystävä. En vaan tiedä, mikä menee vikaan? Moni mua paljon nuorempi on "yhdessä jonkun ihQdaan kundinsa kanssa", mutta mä en ole koskaan ollut. Miksei kukaan tykkää musta sillä silmällä;(
Vastaukset 18
Vanhimmat
jokaiseen ihmiseen on ihastuttu ties kuinka monia kertoja, mutta kohteena ollut ihminen ei ole vain tullut tietoiseksi asiasta? Mistäs sitä muka huomaa, jos toinen on ihastunut..? Eipä kait mistään, jos toinen pitää asian omana tietonaan. Eli kyllä sinustakin ollaan oltu kiinnostuneita ja ollaan yhä edelleen!
Poikaystävän saa vain se, joka menee rohkeasti ulos näkemään muita ihmisiä. Aina löytyy joku, joka voisi kiinnostua... Mutta miksi sinä muuten haluat saada poikäystävän, oletko miettinyt sitä? Johtuuko se kenties siitä, että olet kasvamassa aikuiseksi ja tarvitset jonkun henkilön tueksi tähän rankkaan urakkaan? (vanhemmista erilleen kasvaminen ON rankkaa!) Vai onko se sitä, että olet vain utelias seurustelun suhteen (sinulla on kokeilunhalua)? Ainakaan et kuulostanut miltään kovin kokeilunhaluiselta, vaan juuri siltä, että haluat saada vain jonkun ja nyt äkkiä! :)
Oli miten oli, niin sinun ei tarvitse ottaa tuntemuksiasi kovin vakavasti. Tuo saattaa olla ainoastaan ohimenevä vaihe ja muutaman vuoden päästä saatat haluta elämältäsi ihan eri asioita. Sen näkee sitten... Jos haluaa vakavan ja KESTÄVÄN seurustelusuhteen, asiaa kannattaa todella miettiä vasta muutaman vuoden kuluttua. Nyt tuo on vain tuollaista alkuintoilua. Kyllä se siitä. Pää pystyyn, sillä sinulla on koko loppuelämä aikaa seurustella! Ei siis mitään hoppua, vaikka yhtäkkiä tekisikin kamalasti mieli. Halut voivat muuttua vuosien varrella...
"Halut voivat muuttua vuosien varrella... "
Tarkoitan siis tuossa lauseessa sitä, että saatat nyt haluta saada sellaisen poikaystävän, jonkalaista et haluaisi enää muutaman vuoden päästä. Kannattaisiko vasta sitten alkaa seurustella, kun tietäisi täsmälleen, minkälaisen miesystävän haluaa? Olet nuori (16...) ja ehdit muuttua tässä ajassa vielä. Ei ole ollenkaan kiva, jos huomaa ettei tule aikuisena niin hyvin toimeen nuoruusajalta hankitun poikaystävän kanssa. Vaikka eihän se mitään vaarallista ole, mutta silti kovin ikävää...
Entä jos haluaa jo 15-vuotiaana vakavan seurustelusuhteen? Ja jos pääseekin siihen vaiheeseen, kestääkö silloin suhde mielestänne?
Kun tässä on nyt se, että ei niitä miehiä opi tuntemaan sen verran että tietäisi mitä haluaa muutaman vuoden päästä, jos ei yhdenkään kanssa seurustele. Aika harvinaista jos joku tietää millaisen miehen tahtoo, ja sekin on sitten sitä että "sen pitää olla mukava, luotettava, suth kivan näköinen, huumorintajuinen..." ja sitte peittyy sinne alle vähän niinkun se miehen "todellinen" luonne. Koska moni on tätä, mutta ovat myös paljon muuta.
Ja se, ettei 16-vuotiaana voi saaada kestävää ja pitkää suhdetta. Itse olen seurustelen jo neljättä vuotta poikakaverini kanssa ja juttu alkoi 16-vuotiaana. Mutta sen sanon, että helppoa se ei ole, katsoa kun toinen tulee täysi-ikään ja kehittyy, koska siinä sivussa sitten tulee yleensä enemmän tai vähemmän murheita. Meillä tuli vähemmän, mutta niin iso että tiet meinasi erota. Mutta sen on lähinnä ihmisistä kiinni että millaisen suhteestaan tekevät :). Hetkeäkään en vaihtaisi (no paitsi sen ison...)
Mutta itse aloittajalle. Mä olen ollut ihan samanlainen, tosin poikaystävän kaipuu ei ole ikinä ollut mitenkään suuri. Mutta tuntui ettei kukaan oikeastaan ollut kiinnostunut sillä silmällä. Mutta sitten se vain tuli. Vieläpä sellainen jonka kanssa oli ensin ollu samalla luokalla kolme vuotta ennenku mitään tapahtui. Ja uskon, että niin se vain tulee sunkin kohdalle jossain vaiheessa :). Kärsivällisyys kannattaa aina.
itsetuntemusta!
Hyvän itsensä tuntemisen avulla ihminen tietää suurinpiirtein sen, minkälaisten ihmisten kanssa tulee hyvin toimeen ja minkälaisten ei. En nyt menisi sanomaan itsestäni, että minulla mikään ihmeellinen itsetunto olisi (no ei tod...), mutta sen verran tiedän kuitenkin itsestäni että tiedän mitä haluan! Sen verran itselleni epäsopivia ihmisiä olen tavannut (ollut huono tuuri).
"... mutta sen verran tiedän kuitenkin itsestäni että tiedän mitä haluan! Sen verran itselleni epäsopivia ihmisiä olen tavannut (ollut huono tuuri)."
Eli kokemuksen kautta opitaan. Ei kukaan oikeasti voi tietää vain hyvän itsetuntemuksen kautta millaisen miehen haluaa ja kenen kanssa tulee toimeen. Ei vaikka se tuntemus olisi huippuluokkaa.
Jäin suu auki tuijottamaan tota tekstiä ku luin. Nimittäin mä haluan aivan samaa asiaa. Oon kylläkin poika, ja 16v kans. Mutta! Mä en halua sellasta "ihqdaa" poika/tyttöystävää, vaan sellasen joka rakastaa mua oikeasti, ja mä rakastan sitä. Enkä sellasta jonka kans vaan ollaan ku kaikki muutki on jne. Se on nii turhauttavaa ja ärsyttävää. Oon jo pidemmän aikaa haaveillut siitä, mutta ei ole vielä tullut vastaan ketään :( Enkä pidä itseäni hirveän rumana, käytän siis siistejä vaatteita, en ole läski enkä sellainen ruipelokaan. Pituuttakin on reilu 180 cm, eli en mikään kääpiökään ole. Ehkä niitä mukavia tyttöjä on niin harvassa.. :(
Mukavia tyttöjä löytyy aina vaikka millä mitalla. Usein eivät vain oo niin näkyvillä kuin ne muut tytöt :) tai piilottavat oman itsensä kun ovat sellaisessa seurassa. Et tiedäkään paljonko on mukavia kunnon tyttöjä... Kaikki sanoo aina samaa, mutta ei tartte kun kattoa omaa kaveripiiriä niin sieltä löytyy paljon nättejä, kunnon tyttöjä. Eivät vain käy baareissa sun muissa.
melkeen kaikki on kokelunhalusia ja ettii itseään ja paikkaansa..:):) Mie olen seurustellu 1,5 vuotta mun poikaystävän kanssa ja me oikeesti rakastetaan toisiamme.. Toivon sulle onnea ja jaksamista :)
Onhan useimmilla varmasti samat toiveet kuin sulla. Monet vaan on jonkun kanssa olemisen takia. Joskus ei oo väliä,kenen kanssa on,kunhan vaan on. Mun meilestä tuollanen on ihan tyhmää. Sillon voi olla yhdessä jonkun kans,ku siinä on jotain muutakin!
Sä oot ihan oikeessa! Ei oo järkee olla jonkun kans,jollei se oikeesti kiinnosta!
ok,mitä mä täs höpisen..:)
moi..
minulla on aivan sama juttu. Olen aina tullut toimeen poikien kanssa. Mutta--en sillälailla.
Olen kai vaan liian hyvä kaveri, mun luokallakin kaikki pojat pystyy puhumaan mulle ja muille tytöille ne ujostelee :D
En sitten tiedä...ehkä joskus :)
yritetään kestää :D
Mäkin kaipaan tyttöä kainaloon. Yksinolo rassaa mua helvetisti. Toivottavasti tapaan jonkun kivan tytön lähiaikoina, tai tuun hulluks.
Meiti on 18, ja jätkä, mul on vähän sama ongelma kun sulla, että tyttöystii tekis mieli. Varmaan se on ihan normaalia joskus tässä iässä, että sitä tahtoo, mun mielest ainakin. Ja ei siinä kyllä mitään vikaa ole, että on tyttöystävä tai poikaystävä, tai et tahtoo sellasen. Mä luulen että suurimall osal täs iäs pyörii mieles se vastakkainen sukupuoli taval tai toisel, toisil enemmän ja toisil vähemmän. Toivotaan ny et kaikki ketkä haluu jätkä tai tyttöystin, niin löytää sellasen sopivan. Ei kuiteskaan kannata antaa periks, se oikee voi tulla vastaan melkein missä vaan mis on muitakin ihmisiä.
Mä kävin nuo samat tunteet ja muut läpi joskus 14-kesäisenä :) Täytän kesällä 16 ja enemmän tai vähemmän onnellisena seurustelen.
Mä näin itseni silloin joskus ruusunpunaisissa unelmissa rakastuneena ja mua rakastettiin, oltaisiin aina yhdessä ja ah-niin-auvoisaa. Valitettavasti meidän teinien jutut harvoin kestää ikuisesti ja sen lisäksi on se arkikin kohdattava: ne pienet riidat ja ärsyyntymiset joita varmasti osuu kohdalle.
Kyllä se rakas osuu kohdalle, jos ja kun aika on oikea. Mutta kunhan muistaa, että on se rakkaan löytyminen vähän omastakin aktiivisuudesta kiinni..
vielä ehtii...itse oon 18 eikä mulla ole ollut tyttöystävää...siis sellasta pientä peliä,joo, mut ei tyttöystävää...no lohduttaudu sillä, että tytöillä on helpompaa saada seuraa kuin poijilla...vai onko kellään eriäviä mielipiteitä?
moi. mä olen jo 33 vuotias ja kahden lapsen yh äiti. kyllähän se olisi ihanaa kun olisi joku jonka kanssa voisi jutella ja jakaa päivän tapahtumat ja käpertyä illalla sen turvallisenn kainaloon, mut kun ei ole. täytyy vaan keskittyä siihen mitä on. muuten elämä menee ns ohi jos me koko ajan vaan liikaa mietitään sitä mi-
tä meillä ei ole.
mielummin kannattaa odottaa ja ei kelpuuttaa jokaista kaksi lahkeista poikaystäväksi vaan sen takia et on yksin.
miks ihmeessä pitää pitää kovaa kiirettä? ja masentua kun ei löydä sitä oikeaa nyt ja heti.. onneks kuitenkin puhut asiasta sillä jos se jää sisälle niin se voi jossain tilanteessa aiheuttaa enemmän vahinkoa.
jossain tileteessa toi ei oo mitään outoa.. varsinkin jos tuntee itsensä huomattavasti vanhemmaksi kuin muut ikäsensä. =)
Ai mistäkö saa sellaisen poikasytävän, joka ottaa hellästi syliinsä, ja halii tosi paljon, pitää hyvänä?
Täältähän sellaisen saat, jos vain haluat ?!
Mä olen itse tosi hellyydenjanoinen kundi, ja suureksi surukseni olen joutunut huomaamaan, että suurin osa tytöistä on niiden koviskundien perään, ja tällaiset hellät kundit ei sit muka ole tarpeeks kiinnostavia.
Jos siis haluat itsellesi hellän kundikaverin, soita mulle, tutustu, ja sovi treffit!
Ai et uskalla antaa numeroa? Soittaminenko liian kallista?
Hae R-kioskilta dna Prepaid -liittymä tarjoushintaan 8,50 euroa. Koska se on etukäteen maksettu, henkilöllisyyttäsi tai ikääsi ei kukaan kysele.
Soitan mielelläni takaisin dna prepaid -liittymääsi, ja anonyyminä ostettu liitymähän ei paljasta itsestäsi mitään, vaan saat ihan itse päättää, mitä haluat itsestäsi kertoa.
Mut sen lupaan, et jos kunnollinen tyttö olet ja mulle soitat, niin jos teet kanssani treffit, niin halutessasi saat hellyyttä ja rakkautta osaksesi vaikka koko loppuelämäksi.
Ainiin, missä iässä olet kypsä mihinkin - sen päätät sinä! Tais joku radioDJ ihmetellä onnellisesti kihloissa olevaa 16v tyttöä...
Ja jos päädyt jonkun mun kanssa touhuilemaan kiihkeitä, tee itsellesi selväksi kaikki mahdollinen sukupuolitaudeista ja suojaa itsesi niiltä! Bakteeritaudit paranevat lääkkeillä, mutta viruspohjaiset taudit, kuten kondylooma, herpes ja HIV/AIDS ovat loppuelämän riesa, jos sellaisen saa.
Suuseksikään ei ilman kumia ole turvallista, ja jos sellaista haluaa harrastaa, nam-nam kondomi on sitä varten suunniteltu makukondomi.
Muista: älä anna painostaa itseäsi suihinottoon tai panoon, vaan seksi on parhaimmillaan parisuhteessa, jos rakastaa toisiaan.
Minulle voit soittaa ja jutella, ja kuten mainitsin, dna-liittymiin (myös prepaid) soitan mielelläni takaisin, joten et saa isoa puhelinlaskua.
Numeroni löydät täältä:
http://ota.se/mika0800