Kuin lankakerä on elomme tää,
monta säiettä yhteen kietoutuu.
Synnymme tänne -
emme ikuisiks jää.
Itkien kylmään maailmaan,
turvasta äidin kohdun.
Vauva pieni kehdossansa,
kasvaa maailmaan.
Varttuu huomassa vanhempainsa,
saaden rakkauttaan.
Taimi varttuu,
ja kasvaa lapsi.
Kokemukset karttuu,
lopulta onkin jo harmaahapsi.
Mihin katosi vuodet nuo,
mihin lapsuus ja nuoruuskin.
Mitä loppuelomme suo,
olkoon kanssamme silti rakkauskin.
monta säiettä yhteen kietoutuu.
Synnymme tänne -
emme ikuisiks jää.
Itkien kylmään maailmaan,
turvasta äidin kohdun.
Vauva pieni kehdossansa,
kasvaa maailmaan.
Varttuu huomassa vanhempainsa,
saaden rakkauttaan.
Taimi varttuu,
ja kasvaa lapsi.
Kokemukset karttuu,
lopulta onkin jo harmaahapsi.
Mihin katosi vuodet nuo,
mihin lapsuus ja nuoruuskin.
Mitä loppuelomme suo,
olkoon kanssamme silti rakkauskin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kaunis runo elonpolusta, syntymästä ja rakkaudesta.
Niin, kun ajattelee aikaa taaksepäin, niin kysyy
mihin se aika meni, aika kuluu niin nopeasti. :)
lämmin kiitos Sinulle.
Aurinkoa päivääsi,
ja rakkauden pipanoita
Lämmöllä Rellu
Usein olen lukenut tämäntyylisiä runoja, tavanomainen kuvaus ja ihmettely siitä, miten vuodet vierivät niin vilkkaasti. Silti nätti runo.
Reipasta aamua kaikille. :)
se on asia, josta
kirjoitetaan niin
kauan, kuin eloa
on. Samoin toinen
ikuinen aihe on
rakkaus.
Siksi ne aiheet
aina vain kirvoittavat
kirjoittamaan.
Kiitos sinulle ja
aurinkoa päivääsi.
- Rellu