Ihan noin mielenkiinosta olisin kysyny, että mikä poliisissa on mielestäsi niin huonoa? Olisi mukavaa jos vastaisit ihan listan muodossa.. Noita sun juttuja kun tsiikailee saa sellaisen kuvan, että joku poliisi on joskus pissanu sun muroihin ja nyt sitten mollaat kaikki poliisit.
Leksalle
Rölli
442265
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
riittävän perusteellisesti; tai sitten et ole ymmärtänyt lukemaasi.
Olen monissa viesteissäni tehnyt tiettäväksi, että minulla ei ole sinänsä poliisia vastaan mitään; ja että laillinen yhteiskuntajärjestys ja yhteiskunnan pystyssäpysyminen vaatii vahvan ja terveen "selkärangan", eli esivallan.
Mutta. Jokainenhan ymmärtänee senkin, että se mädännäisyys, mitä "selkärangassa" esiintyy, on luumätää ja tämä on levitessään siinä määrin paha tauti, että se rappeuttaa koko selkärangan ja koko yhteiskunta luhistuu sen myötä.
Eli että. Tämä yhteiskunnan "selkäranka" vaatii jatkuvaa terveydenhuoltoa, eli kaikki mätäpesäkkeet on viipymättä poistettava jotta selkäranka pysyy terveenä ja yhteiskunta menestyy.
Tämä näin reservin lääkintäalikersantin sanoin ilmaistuna.
...sinänsä ole mitään poliisia vastaan - kunhan SINÄ saisit päättää, ketkä olisivat poliiseja; ajaisivat vain sinun asiaasi ja olisivat aina sinun puolellasi.
On totuus, että myös poliisien joukossa on väärän ammatinvalinnan tehneitä yksilöitä, mutta suhteessa HYVIN vähän. 95% poliiseista on ihan YES :)
Kuka on oikea henkilö päättämään SINUN mielestäsi, ketkä poliisivoimista pitäisi poistaa??
Jokainen rikollinen poistaisi palkkalistoilta ainakin itsensä vanginneen poliisin. Jokainen kaahari pitää ajokortin vienyttä poliisia mulk..na, jne
Eli eiköhän se ole vähän sellainen juttu, että jos asiat ovat itsellä kunnossa, niin ei ole aihetta poliisien toimista valittaa!!!!
Asia on just niin, että niin kauan kuin sain terveyteni pitää, minulla ei ollut minkäänlaisia ongelmia enempää poliisin kuin muidenkaan kanssa.
Toiseksi asia on niin, että terveytensä menettäneen ihmisen elämää ei ymmärrä kukaan muu kuin terveytensä menettänyt itse. Tämän lisäksi monet elävät siinä hullussa uskossa, että terveytensä menettänyt on sellainen lainsuojaton arvoton roska, jonka oikeuksista kenenkään ei tarvitse välittää. Ei edes nimismiehen, komisarion, poliisin, kunnanjohtaja ja vielä vähemmän kunnan tiemestarin. Metsähallituksen kihoja unohtamatta.
Eli siis. Silloin kun neliraaja- ynnä äänihuulihalvausinvalidi ei pysty mitenkään oikeuksiaan henkilökohtaisesti puolustamaan, tämä invalidi tarvitsisi viranomaisten apua oikeuksiensa turvaamiseksi, mutta tätä viranomaisapua ei ole Sodankylästä mistään löytynyt. Sen sijaan on löytynyt poliisien taholta tapahtuvaa eriarvoista kohtelua, jopa suoranaisia valheellisia lausumia sekä laillisten oikeuksien riistoa ja tällaiseenhan Leksa ei tule alistumaan. Eli nyt taistellaan viimeiseen hengenvetoon asti.
Tosin sinä et näitä ymmärrä, mutta toivottavasti tämänkin viestin lukee joku viisaampi ja vastuuntuntoisempi, joka ymmärtää ja uskaltaa.
rekkanainen ajaa kolarin ja vammautuu, niin hän on muutaman vuoden jälkeen paljon viisaampi ja ymmärtää elämää paremmin. Toivottavasti niin ei kuitenkaan käy ja jos käy, niin edelliset vammautuneet/invalidit ovat pedanneet hänelle sen yhteiskunnan, missä hän joutuu sitten elämään.
Itse sen sanoit! Ongelmat tulivat esille vasta sen jälkeen kun vammauduit. Voiko tästä tehdä sen johtopäätöksen että sinä et ole vielä sinut vammautumisen kanssa joka heijatuu siten että olet riidoissa poliisin, naapureiden ym. kanssa. Tämä edellä oleva on pelkästään amatööripsykologiaa.
Olisi mielenkiintoista tietää onko sinun elämässä mitään muuta sisältöä kuin taistella eri tahoja vastaan? Lähinnä sen vuoksi että elämässä olisi hyvä olla myös positiivisia asioita.
Terveyttä ja jaksamista Leksa.
Siinähän tulikin jo mun seuraava kysymys. Eipä ole merkitystä kuka kysyy, kunhan vaan kysytään.
...suustani. Meinasin kirjoittaa itse ihan saman arvelun, mutta satuin lukemaan kommenttisi ennen sitä.
...kuuluu vaikeasti vammautuneita; onnettomuuden jäljiltä ja sairauden vuoksi. Pitkäaikaisin ystävättäreni loukkaantui aikoinaan todella pahasti auton ajettua päälle, ihme, että selvisi hengissä.
Siitä huolimatta hän on aivan eri tasolla kuin Leksa, elämänmyönteisyys kukoistaa täysillä, väliin on pakko "ottaa mallia" itsekin hänestä. Hän ei tuhlaa aikaansa ja energiaansa miettimällä kaikkea, mistä voisi rutista ja valittaa!!
Eli taitaapi olla niin, että niin makaat kuin petaat. On henkilöitä, jotka eivät koskaan sopeudu elämään vammautuneena, vaan katkeroituvat loppuelämäkseen. On selvää, että jokaisella vie aikansa sopeutua ja hyväksyä tapahtuneet asiat, mutta jos jää vain surkuttelemaan itseään, niin se on todella ikävä asia. Paitsi itselle, myös kaikille läheisille.
mutta joskus voi yksi liikennemerkki kaataa koko ihmisen elämän. Eli eiköhän poisteta kaikki ajon kieltävät liikennemerkit pikku teiltä täältä Suomen maasta. Ihan tasapuolisuuden vuoksi. Vaan tästä asiasta en ala kättä vääntämään, kun en tiedä tarpeeksi niistä asioista, joten pistäkää huumorin piikkiin.
Meillä kaikilla on jotakin taisteltavaa ja itse olen joutunut perehtymän myös erityislasten kielellisen kehityksen häiriöihin ja niiden kuntouttamiseen ... ja todella hyviä tuloksia ollaan saatu, kun ollaan tehty töitä ihan pienestä pitäen. Voimia se kyllä on vienyt sekin, mikä sitten aiheuttanut varmaan osittain myös omat sairauteni. Mutta kaikkensa on tehtävä.
Meillä on niin paljon sairauksia tässä maailmassa ja kaikki aiheuttavat inhimillistä kärsimystä. Vaikeavammaisten ja muidenkin kipuihmisten asiat ovat kuitenkin lähellä sydäntäni, kun jouduin itse sen "osittain" kokemaan. En kuitenkaan ihan osaa kuvitella, kuinka vaikeaa se elämä voi olla ... muun kuin muiden kertoman perusteella.
Turvallista ajoa vaan sinulle. Muuttolintuja odotellessa.
Jokainen valitsee tiensä, mitä kulkea - mutta totuus on se, että jos asiat pitkittyy niin "lumipallo vaan kasvaa" ja aina menee enemmän aikaa sen purkamiseen. Jokaisessa ihmissuhteessa on kaksi päätä ja riidassa ei koskaan ole vaan yhtä väärässä olevaa.
Tätihän vetelee yes-prosentteja; hihastako?
Vai tempaseeko tuulesta?
>>>>>>
http://www.aretalogia.com/kansakunta/hyvyyden.taivas.html
estäminen oli ollut laitonta. Siitähän oli saanut sakon ja se sakkoasia oli hovioikeudessa asti selvitetty ja pysynyt lainvoimaisena? Olenko väärässä, että näin oli?
Miksi luot virheelistä kuvaa muille?
että silloin kun nimismiehellä ynnä poliiseilla on henkilökohtaisia antipatioita invalidia kohtaan, siinä ei invalidin ihmis- enempää kuin muillakaan oikeuksilla ole mitään arvoa.
Aiemman poliisilain 12 §:n mukaan poliisin on noudatettava tasapuolisuutta ja pyrittävä ensisijaisesti sovintoratkaisuun. Näin poliisi toimi Sodankylässä vielä silloin kun Lepistö ja kummpanit hoitivat poliisin virkaa, mutta tapahtuiko näin invalidin kohdalla? EI. Eli invalidilla ei ollut minkäänlaista sananvaltaa eikä puheenvuoroa häntä itseään koskevassa asiassa. Eli on syytä uskoa, että poliisi käytti virka-aemaansa henkilökohtaisen koston välineenä.
Toiseksi. Yksityislaissa on selvät pykälät yksityistä metsätietä ja sen käyttöä koskevissa asioissa. On säädetty, kellä on oikeus käyttää yksityistä metsätietä; ja säädetty myös, millä perusteella käyttöoikeus voidaan korvausta vastaan jollekin ulkopuoliselle myöntää. Tällaista tienkäyttölupaa ei oltu vastapuolelle koskaan myönnetty. Tämän lisäksi olin jo vuosia aiemmin tehnyt todistettavasti vastapuolelle selväksi, että pysyy autoineen poissa kyseiseltä metsätieltä. Eli kysymyksessä oli yksityistielain 100 §:n tarkoittama henkilökohtainen tienkäyttökielto, jota vastapuoli jatkuvasti uhmasi; ja kun monen otteeseen yritin tehdä kyseiselle tyypille tiettäväksi, että tienkäyttöoikeutta ei hänellä ole, alkoivat nyrkit heilumaan ja ärräpäät sinkoilemaan. Yritti mm. lyödä syyskuussa 1997 täysin puolustuskyvytöntä invalidia kasvoihin; ja kun nyrkki ei kapeasta auton ikkunan raosta sisään sopinut, lähti etsimään maasta kiveä särkeäkseen autostani ikkunan. Ja kun lopulta en hänen nyrkkiensä edessä väistynyt, kutsuivat paikalle poliisin tunnetuin seurauksin.
Yksityistielain 102 §:n mukaan sakkoon on tuomittava se, joka vastoin kieltoa käyttää yksityistä metsätietä. Mutta tästäkään pykälästä poliisi ei näytä olevan tietoinen; tai ei halua olla silloin kun on tarve käyttää virka-asemaansa invalidia vastaan. (Hävisi muutamaa päivää aiemmin Lääninoikeudessa jutun minua vastaan).
Edelleen perustuslaissa on säädetty, että syytteen ja tuomion täytyy perustua tekohetkellä voimassaolevaan lakiin. Mutta kas kummaa. Nyt kun olin toiminut täysin sopusoinnussa yksityistielain kanssa eikä tämän perusteella minusta saatu rikollista, tämä laki sivuutettiin ja otettiin käyttöön tieliikennelaki sekä sellainen ministeriön erityispäätös, josta kukaan ei ole tietoinen; ja josta tiekuntia ei ole informoitu.
Eli näin meillä Suomessa; ja kun lisäksi tuomarina toimii nuori vastavalmistunut naisnotaari ilman lautamiehiä niin kovin suurta arvoa tällaisille tuomioile ei voi antaa. Oikeusmurha, sanon minä, enkä pyytele anteeksi.
Muistatko, kun taisin kysyä jonkun asian yhteydessä, "miten voisin ottaa yhteyttä", tai jotain sellaista. Jos muistat asian, niin pistä linkki siitä keskustelusta.
mutta yhteystietoni löytyvät osoitteesta
http://www.aretalogia.com/kansakunta/kansakunta.html
Ei ole helppoo, se on varma. En siltikään ole varma, että tapasi hyökätä poliisia kohtaan on se oikea tapa poistaa ongelmia. Puhut poliisista yhteiskunnan selkärankana, mutta pitää muistaa, että lakeja ei sorvata poliisilaitoksella, vaan kaukana sodankylästä. Mitä tulee noihin tie yms. asioihin, niin niitähän kyllä armaasta Suomesta löytyy niin paljon, kun vaan viitsii lukea. Asioihin tuskin vaikuttaa se, että onko ihminen invalidi vai ei. Omasta mielestäni olisi parempi unohtaa moinen juttu ja siirtyä eteenpäin elämässä.. Ootko yrittäny ikinä istua alas ja yrittänyt sopia riitaa? Kaikkea hyvää sulle!!
lakeja, mutta poliisi SOVELTAA lakeja käytäntöön.
Valitettava totuus on myös se, että sellainen poliisi, jolla ei ole minkäänlaista oikeustajua, ei pysty soveltamaan lakeja oikeuden palvelemiseen. Varsinkaan, mikäli potee vakavista mielenterveysongelmista.
Siitä sopimisesta:
Kannibaalienkin kanssa voi olla sovinnossa vain istumalla vapaaehtoisesti keittopataan. Eli rikosten ja valheiden lopuuttomaksi uhriksi - "ajokanaksi" - ei pidä kenenkään alistua.
että sopimiseen tarvitaan vastaan tuloa molemmilta osapuolilta: kompromissiratkaisuja, joissa MOLEMMAT osapuolet ovat valmiita haluun/tahtoon ratkaista riita ja näin myös valmiita katsomaan asioita myös toisen näkökulmasta ... ja antamaan näin myönnytyksiä toiselle. Molemmat antavat toiselle jotakin eli LUOPUVAT itse jostakin asian ratkaisemiseksi. Silloin SOVINTO on mahdollinen ja elämä voi jatkua.
Toivottavasti pääsette kompromissiratkaisuun ja näin ei kukaan ole häviäjä tai voittaja. KAIKKIA IHMISIÄ TARVITAAN TÄSSÄ YHTEISKUNNASSA. Ketään ei ole varaa menettää.
Tämä oli vastaus myös Röllille vaikka laitoinkin Leksan viestin perään. Kyllä minusta on katsottava vähän senkin asian eteen, että miten toinen on kykenenevä "elämään" tässä yhteiskunnassa. Kaikilla meillä on omat ristimme kannettavana mutta kun näemme toistemme "ristitaakat", niin voimme tehdä oikeudenmukaisempia ratkaisuja. Myös poliisi, jolla on "valta" ... kuin muutkin kansalaiset.
Voimia molemmille osapuolille. Sopikaa riidat ja lyökää kättä päälle. Näin kaikki ovat voittajia. t. ikuinen optimistinen diplomaatti
asia EI OLE enää sovittavissa. Kysymys on sadoista tuhansista mummon markoista ja pelin henki on: VOITTO TAI KUOLEMA.
Todellinen oikeus voi toteutua vain ehdottoman totuuden pohjalta; ja sitä ei ole halua tässä yhteiskunnassa kuunnella, ei vaihtoehoja ole montaa.
Erämaiden kirjoittamaton laki:
>
http://www.aretalogia.com/kirjoittamaton_1.html
että ollaan niin pitkällä, että ei ole enää vaihtoehtoa perääntyä. Olenhan sen itse elämässä kokenut - asiat ovat liian pitkällä. "Se mikä pitkittyy se mutkistuu" sanonnan olen tajunnut jo aikoja sitten ja siksi olen yrittänyt välttää asioiden pitkittymistä mutta se on vaikeaa, jos toinen osapuoli tarvitsee pidemmän ajan ollakseen kykenevä selvittääkseen asiat. Itse pyrin selvittämään asiat heti, kun ne tapahtuu - parhaan kykyni mukaan (invalidina ja sairaana tarvitsen kyllä muiden apua välillä).
Pienet asiat menevät solmuun ja muuttuvat "kärpäsistä härkäsiksi". Kuten joku jo sanoikin, niin nuo "tienkäyttöoikeusasiat" ovat ongelma ympäri Suomea ja itsekin olen yhtä "vääntöä" vierestä seurannut.
Totta on myös, että jonkun on vietävä läpi ensimmäinen todellinen tapaus, jotta saadaan uusi ennakkopäätös tulevia tapauksia varten. Siksi mekin olimme menossa EUn ihmisoikeustuomioistuimeen, että saataisiin ennakkopäätös tästä minun sairausasiasta, mikä sitten auttaisi muita ihmisiä samassa tilanteessa.
Olin valmis siihen pitkään taisteluun mutta sitten EUsta tulikin yksi tapaus, josta kyseinen "vastapuoli" sai jo huomautuksen. Itse asiassa se huomautus oli jo neljäs ja kun minä vielä olisin sinne mennyt, niin se olisi ollut viides. Tämä on ainoa tapa muuttaa yhteiskunnan rakenteita (ja minulle se oli ainoa mahdollinen vaihtoehto ajaa asiaani, kun jäin kaiken lakisääteisen turvan ulkopuolelle). Me "löimme kättä päälle" toisen osapuolen kanssa, pääsimme sopuun ja nyt minulla on mahdollisuus vielä kuntoutua osittain.
Siksi ymmärrän myös tuon, että perääntymismahdollisuutta ei ole ... tai ehkä onkin ... mutta se kompromissi pitää vaikuttaa positiivisesti kaikkiin ja näin se olisi hieno ESIMERKKI siitä, kuinka ME Suomalaiset osaamme ratkaista yhdessä vaikeitakin asioita täällä kotomaassa. Mehän olemme kansan luonteen takia jo hyvinkin tunnettuja "diplomaattisia välienselvittäjiä" muissa maissa, joissa aseet jo puhuvat.
Vaan kuten sanoin, niin se on vähän sama asia kuin avioliiton ongelmien kanssa "niin myötä kuin vastamäessä = anteeksianto/armo" ja sitten jatketaan rintarinnan toisiamme tukien taistelua - niin kuin isovanhempamme tekivät sodassa: lopputuloksen tiedämme kaikki ... voi sitä suomalaista SISUA.
Siihen jatkoon kuitenkin tarvitaan MOLEMMINPUOLINEN TAHTO: rakkaus ja halu jatkaa elämää yhdessä. Silloin kaikki on mahdollista.
Voimia taisteluun, jos muuta mahdollisuutta ei ole - itse uskon myös muuhun ... näin elämä on minulle opettanut. Mutta jos taistelee sitkeästi, niin esim. "osasairauspäivärahalaki menee läpi": mm. minun tapaukseni sitä ja sen "oikeutta" puolustaen.
Tuhansien ihmisten edestä kannattaa taistella. Mutta se taistelu ei saisi olla toista "kanssaveljeä/sisarta" vastaan. Minun prosentit ovat todellisuudessa 50 % invalidi/50 % mielen romahdus ja siksi näen teidän tapauksen hyvinkin molempien osapuolten kannalta.
Hovioikeuden tuomio lainvoimainen, tienkäytön estäminen laiton. Väittees viranomaisten toiminnasta todettu perättömiksi ja asia saanut tuomioistuimen päätöksen alioikeudessa. Olenko ymmärtänyt oikein?
Herjataanko sinua sairautesi takia täällä? Millä oikeudella herjaat toisia? Ihmeellinen on jumalasi, kun tuon sallii ja hyväksyy.Taidat pitää itseäsi PALJON muita parempana. Hävettää jo puolestasi ja herjojesi kohteet ovat uhreja, mieti sitä.
molemmilla puolilla: ristinsä kaikilla kannettavana: riidassa on aina kaksi päätä. Ei ole toinen toista huonompi tai parempi - tasa-arvoisia olemme Jumalan edessä.
se sellainen on jossa tuomoistuimessa on todettu syyllistytyn rikokseen? Ei se ole riita, kyseessä on rikos!
meillä on tuomioistuin täällä maan päällä kuin myös tuolla korkeammalla.
"Ihminen päättää, Jumala säätää"
Tuli vaan mieleen, että aika paljon tavalliselta poliisilta vaaditaan. Nimittäin Suomessa on talousrikos/huumesyyttäjiä. Lisäksi on erikoistuomioistuimia maankäyttöön ym. varten. Tavallisen poliisin pitäisi sitten osata soveltaa lakia laidasta laitaan.
Kuitenkaan meistä ei kukaan vaadi muuraria tietämään miten sähköt vedetään.
Minä nimittäin en jaksa uskoa että poliiseille käydään perusteellisesti läpi yksityistielaki ym.
Mikäli kaikki pykälät käytäisiin perusteellisesti läpi vaatisi se vähintää saman verran opiskelua kuin tuomareilta vaaditaan. Tällöinkin pitäisi ehkä erikoistua.
ei liene poliisilta liikaa vaadittu, että vaivautuu kuuntelemaan, mitä tiekunnan varaesimieheksi nimitetyllä tien osakasinvalidilla on sanottavana.
Minä tiedän, mitä yksityistielaissa lukee, mutta kun känä käy, niin se käy ja lopputulos on sen mukainen. Aiemman poliisilain 12 § oli harvinaisen selvää tekstiä tässä suhteessa - vai eikä poliisi tiedä sitäkään?
oli Kelan sanomissa varatuomari Juhani Parkkarin haastattelu otsikolla "Vanhusten ja vammaisten ihmisoikeudet puolitiessä". Tässä artikkelissa varatuomari Parkkari tarkasteli ko. ryhmien ihmisoikeuksia kansainvälisten ihmisoikeuksien valossa ja totesi yhdeksi syyksi asennesyrjintään ym. ihmisoikeuksiin loukkauksiin ihmisten tietämättömyyden. Eli terveet eivät ymmärrä vammautuneiden tilannetta eivätkä osaa tarkastella asioita vammautuneen näkökohdista ja kokemusmaailmasta käsin; ja kuitenkin ihmis- ym. okeuksien on toteuduttava niistä lähtökohdista, jotka itsekunkin terveydentila asettaa.
http://www.aretalogia.com/kansakunta/parkkari.html
No. Ainut ratkaisu tähän tietämättömyyden ongelmaan on julkinen sana. Eli se, että vammautneet itse pääsevät kertomaan omista kokemuksistaan ja tähän antaa kotoine lainsäädäntö sekä kansainväliset, Suomen ratifioimat ihmisoikeusspimukset täyden oikeutuksen. Tämän lisäksi EIT:n linja on, että sananvapaus on viranomaiskritiikin perusta.
Nästä oikeuksista meidän tulee pitää kiinni ja opettaa nämä oikeudet niin poliiseille kuin tuomioistuimillekin.
(Kiitos lähettämästäsi postista).
Suomessa näköjään rivakasti, ole hyvä :)
Joo näin on: valistusta "erilaisuuden" ymmärtämiseen tarvitaan. Kuten jo jossain sanoinkin, niin minun skaalani on laajahko ja sisältää myös lapset ja eläimet. Olen siis joutunut paneutumaan jo 15 vuotta erityislasten kuntoutuksen ja koulutuksen saloihin ja sekin on mielenkiintoinen asia/alue: heilläkin on ollut vaikeaa aluksi vaan nyt nämäkin "diagnoosi"käsitteet ovat yleistyneet ja ollaan tajuttu, että luki- ym häiriöt ovat ihan normaaleja ongelmia ihmisillä. Jokainen muistaa kuinka esim. 60-, 70- ja 80-luvulla ihmiset kärsivät moisesta. Aivotutkimus etenee kokoajan ja se on hieno asia. Näin "erilaiset oppijat" saavat myös tarvitsemaansa tukea ja hyväksyntää.
Olen tehnyt yhteistyötä myös mieleterveysyhdistysten kanssa ja sekin on hyvin mielenkiintoista. Olen ollut Kelassa kolme vuotta töissä elämäni aikana ja minulle tulee esim. Sosiaalivakuutuslehti ym., joista seuraan tätä sosiaalipolitiikkaa ja ajan tapahtumia.
Siinähän se onkin, kun olisi niin paljon mielenkiintoista tekemistä ja opiskeltavaa elämässä ja kaikkea ei voi tehdä. Hitsi, nyt sitten löytynyt lintuflunssaan kuollut kissa, joten kai tämä elämä tulevaisuudessa menee lasten ja koiran hoitamiseen ja vahtimiseen. Nämä meidän ihmisoikeus-, vammais- ym. sosiaalipoliittiset asiat eivät taida oikein kuulua tänne poliisipalstalle :)
invalidien, vanhusten ja vaimaisten ihmis- ym. oikeuksien toteuminen maassamme kuuluu niin poliisi- kuin muillekin fooreumeille. Tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että myös poliisi joutuu kohtaamaan jokapäiväisessä työssään myös vammaisia ja heidän oikeuksiaan ja ainakin omakohtaiset kokemukset on, että läheskään kaikilla poliiseilla ei ole minkäänlaista käsitystä vammaisten ja vanhusten ihmisoikeuksista ja muutkin oikeudet kärsivät siinä ohessa.
Eli. Oppia ikä kaikki - myös poliiseilla.
Näin kirjoitin Lääninoikeudelle:
>>>>
Voitin jutun Lääninoikeudessa.
Jatkoa:
ja hyvin perustelit - olemme siis oikealla palstalla :)
Erilaisuuden"stigmat" ja niiden aiheuttamat ennakkoluulot saadaan poistettua vaan valistuksella!!
syytä on huomioda sekin, että kaikki uudistuksiin, epäkohtien korjaamiseen ja parempaan maailmanaikaan tähtäävä toiminta on aina tarvinnut omat uhrinsa ja marttyyrinsa.
Pari vuosituhatta sitten Suuri Mestarimme joutui ottamaan voimakkaasti kantaa silloisen poliittisen ja uskonnollisen valtaeliitin epäkohtiin ja virheisiin ja koo maailma tietää, miten siinä lopulta kävi.
Tämän jälkeen kaikki uskonpuhdistukset sekä totuuteen ja oikeuteen pyrkivä toiminta on vaatinut omat uhrinsa. Tämä sen vuoksi, että valtaa käyttävät väärät ja väkevät kokevat asemansa uhatuksi ja pyrkivät keinoja kaihtamatta vaientamaan totuuden ja oikeuden äänet.
Näin on myös tämän päivän Suomessa ja tälläkin foorumilla. Kaikki eivät näytä kestävän reaalitotuutta ja reaktiot ovat sen mukaiset.
Mutta. Marttyyriuden tielle olen lupautunut ja itseni uhriksi uhrannut, joten tämänkin foorumin reaktiot kuuluvat asiaan.
http://www.aretalogia.com/venheeni_1.html
Tällä hetkellä poliisilaki 12 § pitää sisällään etsintäkuulutetun kiinniottamisen, joten kuinka vanhaa laki tarkoitat. Tuskin tätä pykälää tarkoitat.
anoin poliikouluun ja istuin päivät pitkät Suomen Laki I:n kädessäni. Rikosoikeus, Prosessioikeus ym. ja silloisen poliisilainkin luin moneen kertaan.
Siihen aikaan ko. lain 12 § sanoi, että "Poliisin on tasapuolisuutta noudattaen pyrittävä ensisijaisesti sovintoratkaisuun..." (Vapaasti muisteltuna) Nykyisessä poliisilaissa tämä taitaa olla 2 §.
Näin toimittiin myös Sodankylässä siihen aikaan kun Lepistö, Mäkikokkila ym. poliisin virkaa hoitivat. Eli silloin kun poliisi joutui puuttumaan kahden yksittäisen kansalaisen välienselvittelyyn, poliisi kuunteli ensin toista osapulta, sitten toista ja poliisin sana oli yleensä asian ratkaisu jo paikan päällä. Ei siinä mitään pöytäkirjoja tai sakkolappuja tarvittu.
Kokemuksistani tiedän sanoa, että kyseinen lainkohta ja silloinen käytäntö on tuntematon monille nykyisille poliiseille.
Varmasti onkin, koska se on vanhentunut laki.
Päivitä onneton lappalainen tietosi.
ja pykäläjärjestystä voidaan muuttaa, mutta todellinen lain tarkoitus, totuus ja oikeus ei muutu.
Kerronpa tapauksen kotikylältäni 1960-luvulta:
Kotkylälläni asui siihen aikaan kaksi rajanaapuria, tiekaistakoon nimeksi vaikkapa Matti ja Mikko. Olivat erittäin riitaisia keskenään ja käräjöivät pienimmästäkin syystä.
Eräänä kesäisenä iltana Matti oli mennyt irrottamaan itse rajalle tekemästään aidasta piikkilankaa siirtääksen sen aidaksi muualle. No. Mikko oli raivostunut tästä ja juossut kotiinsa hakemaan pyssyä ampuakseen napurinsa. Kotiväki ei ollut kuitenkaan antanut pyssyä ottaa ja niinpä Mikko oli ottanut puukon hihaansa ja lähtenyt naapurinsa luo. Mikon kotiväki oli hälyttänyt paikalle poliisit ja huutanut naapurin isännälle: "Varo, sillä on puukko hihassa!"
Niinpä Mikon tultua napurinsa luo, oli Matti kopauttanut Mikkoa hohtimilla otsaan ja Mikko oli ollut pökkyrässä tovin aikaa kunnes poliisit olivat ehättäneet 40 km:n päästä hätiin. Paikalle tultuaan poliisit olivat kuunnelleet ensin toista osapulta ja sitten toista ja ratkaisseet asian paikan päällä. Eli Matilla oli oikeus ottaa oma piikkilankansa ja sirtää se muualle; ja kun molemmat osapuolet olivat tyytyneet poliisin ratkaisuun; olivat lyöneet poliisin läsnäolessa sovinnon kättä ja asia oli loppuunkäsitelty.
Tässä poliisin toiminassa toteutui silloisen poliisilain 12 § kirjaimellisesti ja juuri näin pitää poliisin toimia silloin kun oikein toimii.
Mietin vain: kuinkahan moni nykypoliiseista pystyy tähän samaan?
jo ymmärtänyt. Minun tieni vie - jos Luoja päiviä suo - järjestöihin, kipualalle (olen "vanha" tanssija, urheilija eli harrastanut liikuntaa koko elämäni ja siitä piti jossain vaiheessa tulla ammattinikin) tai jonnekin muualle (vanha ammattikin auki kuin myös uusia tarjottu). Tai sitten hoidan perhettäni ja teen hyväntekeväisyystyötä vaikka SPR-lippaita täyttäen tai kriisipuhelimeen vastaten. Tukihenkilöitäkin etsivät ja kouluttavat monet järjestöt. Vaihtoehtoja riittää. Nyt kuitenkin katsotaan ensin tuo lintutilanne, koska perhe on ykkönen ja menee kaikkien muiden edelle.
näyttää todella vakavalta ja voi kevään tullen saada hyvinkin laajat mittasuhteet myös meillä Suomessa. No. Omalta kohdaltani metsästämiset on metsästetty ja parisen viikkoa sitten todella hyvä toverini, Nikke-koira, nukkui pois eikä ole enää tutkailemassa kuolleina maastosta löytyviä lintuja. Joten minulle tästä lintuinfluenssasta ole sanottavaa huolta.
Niistä aidosti lähimmäisistään välittävistä "laupiaista samarialaisista" on todella huutaa pula nykyaikana ja suunnaton yksinäisyys ja ahdinko on kohta käsin kosketeltavaa todellisuutta. Toivon sinulle voimia ja Korkeimman siunausta jatkaa laupeuden työssä.
Ps. Oli todella mahtavia runoja siinä kirjassa. Luin aamulla muutaman ja on todella syvällistä henkistä luovuutta elämän kovissa realiteeteissa. Kiitos sinulle tästä kirjasta.
eikö olekin upeaa tekstiä: monikerroksista tunteen ja sanan käyttöä. Nyt tiedät, mistä minun geenini ovat peräisin. Ja kuten näit, niin uskonto ja politiikka ovat vahvana virranneet jo siellä. Sukuni on voimakkaasti Karjalasta. Sinne jäivät vaarieni rakentamat talot ja kodit. Lue se Elämän voitto. Se on minusta kaikista upein ja koskettavin runo. Kiitos toivotuksista.
asui eräs perhe Karjalan evakoita. Mies oli Raivolasta ja vielä Venäjän kansalainen, äiti suomalaisia. Heillä oli kotonaan kuvakirja "Rakas entinen Karjala", ja tätä kirjaa perheen isä selaili usein kyyneleet silmissä. Eli todella kipeitä ja rakkaita muistoja lapsuuden sielunmaisemista.
Oma lapsuudenkotini oli entiselle venäläisten sotavankien leirialueelle pystytetty pieni mökki. Veräjän luona oli hautakumpu, johon oli haudattu 27 leirillä kuollutta sotavankia. Tämän lisäksi isän kaksi veljeä kaatui sodassa ja muistan elävästi, kuinka mummoni istui monet kerrat käsi poskella ja kyynelillä kasteltu nenäliina kädessään.
Kuva ja muiteluksia osoitteessa:
http://www.aretalogia.com/rauha.html
kertomuksia sodanajoilta - printtaan ne ulos. Kai meissä karjalaisissa ja lappalaisissa on jotain samaa ja olemme kokeneet menetyksiä ja tuhoa (ehkä enemmän kuin muut suomalaiset). Karjalaiset menettivät kotinsa ja synnyinseutunsa ja lappalaiset myös jotakin (kotinsa, luonnon)vaan maa heille/teille jäi. Rakkaus luontoon on ainakin yksi yhdistävä tekijä ja kai lappalaiset ja karjalaiset ovat olleet aina vähän sellaisia "noitia" eli herkkiä tunneihmisiä, taiteilijoita ja runosieluja: "itkijä nauraja" naisia/miehiä - ainakin karjalaiset.
Itse olen paljasjalkainen Helsinkiläinen, joten minulle rakas on meri, jota ilman en varmaan voisi elää: satamat, joista laivat lähtee "valkoisin purjein" ja lentokenttä, jolta koneet nousee, kuin "linnut taivaan tuuliin". Siksi varmaan vuosi Lapissa olisi varmaan ollut riittävä aika "relata, levätä ja opiskella". :)
vika, jos itse olet syyllistynyt rikokseen ja olet saanut siitä rangaistuksen. Et voi lakia rikkoessasi vedota siihen, että olet invalidi.