Olisin ollut kiinnostunut tietämään ,teidän vammaisten mielipiteen:Kauvanko haluat asua kotona,ja missä vaiheessa haluaisit Palvelutaloon ,vai haluatko ollenkaan, elämäsi aikana .Ja onko oikein,että sukulaiset, ja terveyspuoli houkuttelee vammaisen tekemään päätöksen heidän kauttaan, ja saavat näin vammaisen puolelleen.Näin kävi meillä .Elin puolisoni kanssa yli 20 vuotta, hyvää suhdetta,sairaus oli etenevä ,ja vei puolisoni pikkuhiljaa pyörätuoliin .Lisäksi hänen ruokailu meni letkuruokintaan ja pissit pussiin.Mutta missään vaiheessa, en halunnut sitä ,että mainitsemani tahot houkuttelee hanet Palvelutaloon.Olin asiaan täysin voimaton.Nyt sitten olen käynyt häntä katsomassa,kaksi kertaa viikossa ,ja joka kerralla hän haluaisi mukaani kotiin.Onko tämä teidän mielestänne oikein, koska mielipide hänellä on kuitenkin toinen, haluaa kotiin.Laki ihmiseltä, kysyttyäni asiaa vastasi:Olet vain puoliso asianomaiselle ,tytöllä on lähempi suhde, joka voi päättää,ja jota ensisiaisesti kuunnellaan, tässä asiassa.Ja näin kävi kuin kerroin.Lisäksi Puolisoni vietiin palvelutaloon ikään kuin varkain ,itse olin ulkona nurmenleikkuussa,niin ilman hyvästelyjä avustaja lähti viemään puolisoani pois.Arvatkaa vaan, miltä se minusta tuntui, kun myöhemmin ilmoitetaan ,että hän ei palaa enään kotiin koskaan.Itse uhrasin yli 20 vuoden työpaikkani, kun jäin hoitamaa häntä kotiin,ja rakastimme kovasti toisiamme,ja tässä on lopputulos.Mutta eikös tänäpäivänä vammaisella ole oikeus päättää, kuoleeko hän terveyskeskuksessa vai kotona.Jos suinkin ,olisi kiva tietää asiaan teidän mielipide.Kirjoitellaan lisää.Hyvää kevättä kaikille.
Asiasta kiinnostunut
Entinen avustaja
91024
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
asia on vammaisen itsensä päätettävissä, ellei hänelle ole määrätty holhoojaa tai muuta edunvalvojaa. Jos olet laillinen puoliso, mielestäni mikään ei voi mennä tämän suhteen edelle.
Mieleeni tuli kirjoituksestasi, että tilanteesi oli hyvin samantapainen kun isälläni joka väkisin koitettiin saada laitoshoitoon, kun hän sairasti syöpää. Ajateltiin ilmeisesti kotisairaanhoidon kustannuksia ja kerrottiin, että kipulääkitystä ei tulla antamaan kotiin vaan hänellä olisi paremmat oltavat saattokodissa.
Onneksi isäni sai kuolla kotioloissa tai ainakin oli virkeällä mielellä kun meni tutkimuksiin sairaalaan jossa annettiin "viimeinen voitelu".
Ihmisellä todellakin on itsemääräämisoikeus valita asumismuotonsa, ainakin lain mukaan mutta omaisten on todellakin tapeltava verissäpäin, että tämä toteutuisi. Oudolta tuntuu todellakin aviopuolison ja varsinkin miehesi mielipiteen totaalinen sivuuttaminen ja päätösvallanantaminen tyttärelle. Kyllä laitoshoito vie elämänhalut terveeltäkin miksei sitten sairaalta. (tähän mielipiteeseeni en halua kommenttia yhdeltäkään terveydenhuollon alipalkatulta ammattilaiselta)
Itse olen liikuntavammainen ollut koko elämäni ja päättänyt, etten suostu sairaalamuotoiseen laitoshoitoon, vaan teen ratkaisuni ennen sitä jos rohkeus riittää.
Tällä hetkellä asun ja tulen toimeen itsekseni mutta kauhulla odottelen tulevaa. Minulla on sisaruksia mutta en myöskään haluaisi heidän "taakakseen," hyvä kun pitävät huolta itsestään ja on perheet ja kaikki.
Toivon sinulle hyvää jatkoa ja varsinkin taistelumieltä, älä annaperiksi ainakaan tappelutta :)
Sairasta! Toihan on ihan laitonta. hae vaan miehes kotia, kerran itse jaksat häntä täydestä sydämestä auttaa ja miehesi itse haluaa kotiin.... Tuommoinen kohteluhan on täysin ihmisarvotonta! Oot suuri ihminen ja rakkautesi puhdasta.... Elä anna periksi, tulet voittamaan taistelun...
Voit varmasti tosiaankin hakea miehesi kotiin,eihän hän ole alaikäinen.
Palvelutaloista on ihan vapaa oikeus lähteä minne haluaa,eihän ne mitään vankiloita ole.
Palvelutaloista ei noin vain haeta ihmisiä takaisin kotiin.
Kun sosiaalitoimi on sijoituspäätöksen tenyt niin sitä ei noin vain kumota olivatpa perusteet kuinka hatarat tahansa.
Tiedän tapauksen jossa "tilanteen rauhoittamiseksi" on aviopuolisolle haettu lähestymiskielto.
Mikäli henkilö on lainvoimainen eli hänelle ei ole määrätty holhoojaa,silloin hän on itse tehnyt päätöksen palvelutaloon muutostaan.Näinollen henkilö voi myös päättää itse posmuutostaan.
Olen kerran itse muuttanut palvelutaloon ja kahden vuoden päästä pois.
Kukaan ei tullut sanomaan vastaan,kellään ei myös olisi sellaista oikeutta.
Mikäli ihmisellä ei ole päässä vikaa,nykyaikana sellainen ihminen kyllä pystyy päättämään missä asuu.
Tuo sinun "sossut päättää"meininkisi kuulostaa kyllä hiukan salaliittoteorialta.
Jos ihminen on kehitysvammainen eikä täysikasvuisen henkilön tasolla,on varmasti ihan paikallaankin että asianosaiselle määrätään "uskottu mies" joka hoitaa hänen asioitaan,hän on yhteydessä sosoaaliviranomaisiin ja järjestää palvelut ym.keharin puolesta.
Voi kiitos teille kaikille vastauksista.Minä edelleekin rakastan puolisoani ja paljon .Mutta en voi mitään tälle yhteiskunnan tyraanille.Olen jopa ajatellut sitä, että tulisitte kaikki vammaiset yhdessä hakemaan sitä minun "Rakasta" Palvelutalosta kotiin .Se olisi hienoa.Karpo kun saataisiin siihen vielä mukaan . Olisitteko siihen valmiit.Tällä saataisiin yhteiskunnan ymmärtämään, että mitää ei tehdä ilman Vammaisten mielipidettä. Näytetään niille mikä osa Rakkaudella on elämässä.Palataan asiaan!
Kerro ihmeessä meille kaikille että miksi miehesi ei vain tule takaisin kotiin ja irtisano vuokrasopimustaan?
Onko syynä se että yksinäsi et pysty miestäsi täysin avustamaan ja lisäksi tarvitaan muita avustajia(joita ei myönnetä niin kauan kuin henkilö on laitoshoidossa)
Jos syy on tämä niin jaksatko avustaa miestäsi yksin sen aikaa että saat anottua avustajia purettuasi ensin sijoituspäätöksen?
Eiköhän sinun pitäisi jutella rakkaasi kanssa tosta asiasta,ehkä hän ei haluakaan tulla kotiin jos ei tee mitään sen eteen.
Etkö ole lukenut saamasiasi vastauksia?
Mitäs niistä sanot?
Yleensä sen juuri toisinpäin, sitä hoitopaikkaa ei saa mistään ja on pakko hoitaa kotona, niin kauan että kohta kas autettavaa. Nykymaailmassa ei kyllä ketään riistetä laitokseen, ollaan vaan hyvillään jos on puoliso, joka pystyy huolehtimaan omine nokkineen pienen omaishoitotuen kanssa. Omaishoito on myös sitä rakkautta mutta täytyy olla fyysisiä että henkisiä voimavaroja. Ja monelle miehelle se on kova juttu, olla siippansa hoidettava. Siihen tietysti vaikuttaa kuinka se tajunta pelittää.