Uusperhe, entisiä lapsia ja yhteisiä lapsia. Molemmat vanhemmat uusissa avioliitoissa, ja niistä kummallakin on siis lapsia.
Nyt toinen näistä entisistä lapsista (äidin edellisestä avioliitosta) on murrosiässä ja uhmaa vanhempiaan, ja etenkin tätä äitinsä uutta aviomiestä jopa fyysisesti ja etenkin henkisesti. Kaikessa pitää panna hanttiin ja jollei saa tahtoaan läpi, alkaa tavarat lennellä ja suusta tulee varsinaisia siivottomuuksia, sekä etenkin syyttelyjä siitä että tämä uusi isäpuoli on hänen oikeiden vanhempien avioeron syynä (mikä ei pidä paikkaansa, tuli kuvaan vasta kun avioero oli jo menossa). Ärsyttäminen tapahtuu vaikka esimerkiksi rummuttamalla pöytää jatkuvasti, potkimalla huonekaluja, jättämällä aina ruuat pöydälle, vaatteet pitkin huushollia jne jne.
Äiti yrittää tasapainoilla siinä välissä, mutta menee pääsääntöisesti lapsen puolelle pyytämällä nykyistä miestään ymmärtämään tuota murrosikäistä ja lohduttamaan, että tuo uhma varmasti menee aikanaan ohi.
Nyt vaan miehen pinna on vedetty niin piukalle, että sen katkeaminen on lähellä.
Olisi mielenkiintoista kuulla, miten tällaisesta solmusta on muualla selvitty.
Nyt toinen näistä entisistä lapsista (äidin edellisestä avioliitosta) on murrosiässä ja uhmaa vanhempiaan, ja etenkin tätä äitinsä uutta aviomiestä jopa fyysisesti ja etenkin henkisesti. Kaikessa pitää panna hanttiin ja jollei saa tahtoaan läpi, alkaa tavarat lennellä ja suusta tulee varsinaisia siivottomuuksia, sekä etenkin syyttelyjä siitä että tämä uusi isäpuoli on hänen oikeiden vanhempien avioeron syynä (mikä ei pidä paikkaansa, tuli kuvaan vasta kun avioero oli jo menossa). Ärsyttäminen tapahtuu vaikka esimerkiksi rummuttamalla pöytää jatkuvasti, potkimalla huonekaluja, jättämällä aina ruuat pöydälle, vaatteet pitkin huushollia jne jne.
Äiti yrittää tasapainoilla siinä välissä, mutta menee pääsääntöisesti lapsen puolelle pyytämällä nykyistä miestään ymmärtämään tuota murrosikäistä ja lohduttamaan, että tuo uhma varmasti menee aikanaan ohi.
Nyt vaan miehen pinna on vedetty niin piukalle, että sen katkeaminen on lähellä.
Olisi mielenkiintoista kuulla, miten tällaisesta solmusta on muualla selvitty.
Vastaukset 46
Vanhimmat
pitäisi liittoutua lapsen kanssa miestänsä vastaan. Piste.
Kuulostaa ihan normaalilta murkkuikäisen käytökseltä. Murkkuikäisen "peli" on ihan samanlaista, vaikka oltaisiin ns. ydinperheessäkin. Ydinperheessä vain ei tehdä niin yleisesti sitä virhettä, että aikuinen liittoutuu lapsen kanssa toista vanhempaa vastaan.
Huoli tuntuukin olevan parisuhteesta, pelosta että isäpuoli ottaa hatkat ja lähtee uusiin naisiin. Surkeita tapauksia lasten kannalta. Lapsia pitäisi säästää ja pariutua vasta sitten kun lapset ovat aikuistuneet ja muuttaneet kodistaan. Silloin he eivät ole hatarien uusioiden syntipukkeina. Sehän se varsinainen ongelman ydin kuitenkin on.
ymmärsit väärin tämän tilanteen
Jos väkisin lapselle yrittää tunkea uusia ihmisiä elämään, ei siitä voi syyttää kuin itseään. Kun lapsi reagoi tuolla tavalla, se katsotaan heti uhmaksi tai kiukutteluksi! Jos vanhemmat eivät ota huomioon mitä lapsi haluaa, on lapsen käytös ymmärettävää. Myös lapsi on arvokas, eikä aikuinen voi astella jatkuvasti hänen ylitseen.
Mutta kun aikuinen ragoi kyseisellä tavalla, miksi se on oikeutettu? Se ei olekkaan enää huonoa käytöstä, vaan normaalia! hyvin outoa, ettei lapset merkitse omille vanhemmilleenkaan yhtään mitään.
Hei, jos äidin ex elää vielä yksin ja on täyspäinen, voisiko murkku muuttaa hänen luokseen. Lapsen pitäisi aina saada elää sen vanhemman luona, joka sitoutuu elämään yksin yhna, kunnes lapsen aikuistuvat.
..elää siis uudessa aviossa ja heillä on nyt omia pikkuisia myöskin. Eli molemmissa uusioperheissä on siis pikkuisia. Murkulla on oma huone molemmissa kodeissa.
sitoutua, että "elää yh:na kunnes lapset ovat aikuisia". Koskaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan. Koskaan ei tiedä milloin on päivä viimeinen. Elämää pitää elää ja ottaa elämän tuoma avosylin vastaan. Kerran täällä vain eletään... luullakseni...
Katso ja kuuntele, jotta huomaisit, että iso osa eronneista sitoutuu ja vilpittömästi päättää elää yksin lastensa kanssa (ja myös onnistuu pysymään päätöksessään). Meillä on itseasiassa melkoisen iso mutta hiljainen vastuunkantajien joukko. Itse tunnen monia, monia.
Se nyt vaan johtuu siitä, että lasten arjen pyörittäminen lähivanhempana on kovin aikaa vievää verrattuna etävanhemman rooliin. No time for romance. Sitoutumista tietenkin sekin. Mutta ei siksi että olisi niiiiiiiin selkärankainen, vaan koska yksinkertaisesti elämä sanelee asian siten.
Jos kyse on todella PÄÄTÖKSESTÄ elää yksin parhaassa parisuhdeiässä, johtuu se loukatuksi tulemisen pelosta / siitä ettei ole päässyt yli entisestään ja erostaan, tai sitten siitä, että ei ole kykeneväinenkään jakamaan asioita toisen aikuisen kesken TASAVERTAISESTI, kuten parisuhteessa kuuluu.
Mitäs tähän arvelette? :)
t. yh
Minä mietin toden teolla ja perinjuurin näitä asioita jo avioituessani. Päätin, etten halua omalla esimerkilläni edistää avioerokulttuuria. Avioero ei ole vain kahden ihmisen välinen asia, vaan vaikuttaa ympäristönkin kulttuuriin ja tapoihin. Sitouduin jo silloin myös siihen ajatukseen, että jos ero tulee (toisen osapuolen päätöksestä), minä en enää hakeudu uuteen suhteeseen, vaan elän yksin. Tämä sitoutuminen tapahtui 18 vuotta ennen avioeroa.
Siinä tapauksessa Sinä oletkin vilpitön. Hienoa että olet periaatteittesi mittainen nainen. Toivottavasti myös onnellinen. Kaikkea hyvää jatkossa!
Onko sinun tapasi elää ainut oikea tapa elää eron jälkeen?
Vai voisiko olla muita vaihtoehtoja?
vain välttämättömiä pahoja, kierrätysesineitä ja kantavat seuraukset "pahoinvoinneillaan ja oireiluillaan" vanhempiensa itsekkyydestä.
Silmät aukenivat, kun satuin näkemään dr Phil ohjeman maanantaina.Voi kuvitella, että samankaltaisia perheitä löytyy meiltäkin. Oli uusioperhe, äiti "uskomaton" sängystä toiseen ja suhteesta toiseen hyppijä.Nykyinen puoliso/isä kai liian lepsu, yksi yhteinen lapsi, äidillä kolme lasta kahdelle isälle, teki tuoreen lapsen syrjähypyn seurauksena nykyliitossa ollessaan ja lapsi adoptioon. Uskonto (mormoni) ei salli aborttia.
Vanhin lapsista 14v tytär vaikutti järkevimmältä, hänestä nuorempi poika oli häiriintynyt ja kiusasi velipuoltaan.Poika oli erottettu koulusta monta kertaa.Pojan kiusaamisen vuoksi yksi veljistä oli joutunut bioisänsä huoltoon. Ei ihme, että lapset oireilevat. Milloin vanhemmat kykenevät katsomaan lapsen ja lapsien etua, eikä vain omaa nautintoa ym ??
Uusperheet ovat siis tällaisia kuin dr. Philissä kuvattiin? Selvä juttu. Mormoneitakin on aika paljon Suomessa vai?
Ovatko yh:t sitten niitä munahaukkoja, perheenrikkojia, sosiaalipummeja yms. joiksi heitä tällä palstalla kutsutaan?
Toivottavasti en loukkaa nyt ketään, mutta totta, en arvosta uudelleenavioitumista. Minä olen asiaa pitkään pohdittuani tullut siihen tulokseen, etten ainakaan itse kykenisi olemaan sinut omantuntoni kanssa, jos valitsisin toisin.
Mielestäni eroaminen ja etenkin uudelleenavioituminen on paljon monitahoisempi asia kuin yleensä ajatellaan. En pidä uudelleenavioitumista hyvänä valintana, mutta jokainen tehköön omat päätöksensä ja kantakoon niistä itse myös vastuun.
Olisi tärkeää, että ihmiset pohtisivat mahdollisia tuevia elämänkäänteitään etukäteen, sillä silloin katsantokannat eivät käy niin subjektiivisiksi.
Edelleen nostan hattua sinulle omien periaatteittesi takana seisomisesta, tuskin se ketään oikeasti voi loukata, sinunhan valintasi se on.
Kuitenkin haluaisin kysyä miksi olet täällä uusperheellisten palstalla, jos et ole kiinnostunut siitä, millaista uusperheellisten elämä mahdollisesti on? ;)
Yksinhuoltajana olen tietenkin kiinnostunut uusperhekulttuurista. Omat lapseni käyvät isänsä (jo toisessa) uusperheessä joka toinen viikonloppu. Uusperhe on osa heidän elämäänsä, ja toki vanhempana olen kiinnostunut lasteni elämän ympyröistä. Eikö olisi jokseenkin arveluttavaa ja välinpitämätöntä ellen olisi? Aivan identtisesti (kuin yksinhuoltajat ovat kiinnostuneita omien lastensa uusperhekuvioista) useimmat vanhemmat ovat kiinnostuneita myös lastensa päiväkodista (vaikkeivät olekaan varhaiskasvattajia ammatiltaan), koulusta (itse lähden tänäänkin vanhempainiltaan) ja harrastuksista. Maassamme pidetään itsestäänselvyytenä, että hoitopaikan, koulun ja harrastusryhmien pitää olla avoimia kasvatusperiaatteistaan ja -arvoistaan sekä altistaa toimintatapansa huoltajien keskusteltaviksi. Onpa minulla ollut tapana myös tavata lasteni pitkäaikaisempien kavereiden vanhempia. Tervehdin heitä vastaan tullessamme ja usein pysähdymme juttelemaan hetkeksi. Ja tottakai minulla on näkemyksiä lasteni opinahjoista, opetussuunnitelmista, urheiluseurakäytännöistä ja uusperheistä. Keskustelen myös lasteni kanssa näistä asioista avoimesti.
Siis ex-miehelläsi on uusperhe ja sinulla ei. Nyt ymmärsin pointtisi.
Ymmärrän ja en. Nimittäin tuskimpa tällaiselta palstalta saat kuvaa juuri exmiehesi uusperhekuvioista. Silloinhan oman vertauksesi mukaan voisi ajatella, että menisit jonkun muun lapsen vanhempainiltaankin, itsellesi tuntemattomien lasten urheiluseuratapahtumiin jne., aivan kuten täältä luet joidenkin muiden lasten uusperheitten hetkellisistä tilanteista. Mutta ymmärrän kyllä todella hyvin, että et varmaankaan voi mennä exäsi uusperheasioista liiaksi kyselemään häneltäkään, sillä kun usein herättää "pahaa verta" siellä exän päässä, ja kuitenkin pitäisi vanhemmuusasioissa olla rakentavasti tekemisissä.
Meillä murkulla myös alkoi olemaan tyrannin piirteitä, mitkään säännöt eivät häntä koskettaneet. Sitten pakattiin kimpsut ja lähtö etä vanhemman luokse. Annettiin pariviikkoa aikaa miettiä perheemme sääntöjä ja toistemme kunnioitusta. Viikossa ymmärsi, että jos kotona haluaa asua, niin tahti muuttuu. On mennyt paremmin, ja tajuaa että elämä on kotona parasta. Olen sanonut, että lähtee sitten pysyvästi pois, jos aloittaa saman touhun kuin ennen.
kun ei ole samaa mieltä kuin äiti! Onneks joillaan on selväjärkisiä vanhempia, jotka ei pakkaa lasta autoon ja heitä elämästään.
Lähteekö seuraavaks ulkomaille miettimään kun sua alkaa kiukuttaa? Toivonpa että on silloin kykenevä pitämään itsestään huolta ja jää sinne, eikä kusekkaan sinua päin!
entä jollei ole etää tai etä ei kykene/halua ottaa murkkua?
Ei sitä lastenkotiinkaan voi työntää. Jotain internaattikansalaisopistoa voi ajatella hätätilassa, mutta sekin on jo varttuneemmille nuorille.
Vanhoina hyvinä aikoina lapsi sai pari kertaa selkäänsä ja asiat hoituivat. Nyt sekin matto on vedetty vanhempien jalkojen alta.
Eli melko yksin on perhe tavallisesti tämmöisessä tilanteessa, sillä harvalla on sukulaisia tai muita läheisiä jotka olisivat valmiita majoittamaan raivoavan hirviön kotiinsa.
Tosin tämä koskee kaikkia murkkuperheitä, myös nk. ydinperheitä. Vanhemmilta on viety kaikki konstit pitää kotirauha - samoin kuin opettajilta koulurauhan ylläpitämiseksi.
Kyse ei ole siitä, ettei olla samaa mieltä. Meillä vaaditaan lapselta sellaisia asioita joita hän tulee tarvitsemaan, pärjätäkseen elämässä. Hänestä ei tule sossupummia, vaan hän käy koulunsa ja hankkii ammatin. Rahaa ei tipu töitä tekemättä ja toisille vittuilemalla, se ansaitaan. Hän tulee kotiin silloin ku sanotaan, eikä notku kaupungilla klo 02.00. Hänellä on velvollisuus viettää aikaa perheensä kanssa, eikä kaverit kasvata häntä. Hänen täytyy ajatella omilla aivoilla, eikä niiden kavereiden, joita kasvatetaan hyvä kaveri systeemillä ja jotka saavat pomppia yökaudet ulkona, etteivät häiritse vanhempiaan. Sellaisilla ei ole kunnianhimoa eikä suunnitelmia tulevaisuuteen, eletään vaan tätä hetkeä.
Kyllä saattaa lähteäkin ulkomaille. Lähtee vaikka Siperiaan, jos ei näillä keinoilla tahti muutu. Luojan kiitos on näyttänyt auttavan. Ja enhän minä häntä elämästäni heittänyt, pakotin vain katsomaan elämää eteenpäin.
Se onkin sit hankalampaa, jos ei löydy mitään paikkaa. Jos lapsi on erittäin vaikea, niin voishan sitä ajatella sossun kanssa jotain sopimusta, että pääsis jäähylle jonnekin korpeen sijaisperheeseen. Kyllä varmasti tulisi kotia ikävä ja tajuaisi ettei siellä niin pahat säännöt olekaan. Taitaa kylläkin olla aika pieni prosentti näitä tosi jääräpäisiä murkkuja. Kyllähän niiden kanssa yleensä pärjää, kaveripiirikin kyllä vaikuttaa aika paljon.
Itse olisin kyllä tietyssä määrin myös sen selkäsaunan kannalla, mutta ei tehoaisi varmaan joka tyyppiin. Ja onhan se kiellettyäkin.
Juuri noin minäkin ajattelen! Ja tiedän muitakin, jotka ajattelevat. Ei murkkuikäisen kanssa voi heittäytyä "kaveriksi", nuori tarvitsee vanhemmaltaan rajat, miten muuten hän itsenäistyy kuin niitä vastaan kolistamalla aina silloin tällöin, ja miten hän oppii ikinä vastuuta omista valinnoistaan, jos kaiken murrosikäisen raivon jälkeen ainoastaan silitetään päätä. Rakkautta ei nuori menetä vaikka käyttäytyisikin hölmösti, mutta sen hän tuntee, kuinka paljon vanhempi hänestä välittää, kun ei halua sitä pahaa, jota huono käytös nuorelle mukanaan tuo.
Ensinnäkin minusta lapsien mekkalointi on murrosiässä oikeutettua etenkin kun äiti on ajatellut omaa persettään enemmän kuin perhettään. Ja sitten on tämä samainen äiti VAIN JA AINOASTAAN hulestunut jos mies lähtee pois. Niin, niin...eihän siitä omasta lapsesta olekaan niin väliä kunhan mies pysyy.
Hei HALOO!! Jos mies ei kestä niin menkää se kokeilemaan niitä siipiään muualle. Itse vastaavassa tilanteessa lähdin enkä ole kyllä päivääkään katunut!!
Jotenka eiköhän sen miehen olisi syytä hieman perääntyä! Johan lasten reagointikin sen näytää.
Tyhmä äijä perääntyköön kakroidensa kanssa omiin oloihinsa jos alkaa saamaan palikoista päähänsä.
Hyvä vaan että lapetkin alkaa reagoida näiden vanhempiensa liian nopeisiin kumppanin vaihtoihin. Lapset eivät ymmärrä miksi näin nopeita perheen perustamisia oikein tehdään. Ja miksi heti pitää tehdä yhteinen kakara eron jälkeen jonkun tuntemattoman kanssa? Entiset jätetään heitteille uuden kakaran huumassa. Ja taas vaan mennään avioon niin kuin pakko mielle olisi olla koko ajan jossain avioliitossa vaikka järkeä ei ole.
Jos seuraat sivusta niin koita ne saada eroon ennen kuin katatroofi seuraa! Ja koita saada mies käyttään kortonkia jos siitä välität niin ettei hän tee enään kakaroita lisää. Vai onko mies joku ämmien helppo heikki, niin kuin siltä tuntuu?
ehkä tuo sinun tulkintasi tilanteesta perustuu omaan kokemukseesi, mutta se on kyllä niin pielessä kuin olla ja voi.
Molemmat vanhemmat ovat hyvin järkeviä, ei mitään perhostelijoita, käyvät töissä ja elävät onnellisina muuten. Ainoa kivi kengässä on tämä uhmaikäinen murkku, joka asuu siis vuoroviikoin sekä oman äitinsä että isänsä luona. Molemmissa uusioperheissä on pikkuisia, jolla varmasti on osansa hänen käytökseensä.
Kamalaa miten oma lapsi pistetään kiertämään vanhempien luona. Taatusti lapsi ei tunne kuuluvansa mihinkään. Ja vielä sanotaan että molemmat vanhemmat ovat vastuuntuntoisia!! Huhuh! Vastuu punnitaan siinä miten omata perheestä huolehtii. Tässä lapsi on kuin joku huutolainen, joka kulkee paikasta toiseen koska niin laki määrää..Voi lapsi parka, olisipa sinulla vielä joskus itselläsi oma koti jota vanhempasi eivät pääsisi pilaamaan.
Ai että ydinperheissäkin unohtuu se aikaisempi lapsi kun uusi on saatu!? Pöh
Toiset lapset räyhää, toiset vetäytyy syrjään ja sulkeutuu. Luepa tuosta alempaa avauksesta yhteinen lapsi tulossa, isovelipuolen kommentti. Pisti ainakin minut vakavaksi.
tämä mies, jonka pinna on vedetty tiukalle, järjestäisi kahdenkeskistä aikaa/tekemistä tämän murkun kanssa... tai kolmistaan niin, että äiti olisi myös mukana...
Eikö se riitä, että lapsi on pakotettu asumaan äitinsä mielitietyn kanssa. Vieläkö lapsi pitää pakottaa mukaan johonkin yhteistyökuvioon?? Eikö lapselta kysytä mitään? Ja mieheltä? Aika naurettavaa tupata mies ja murkku muka harrastamaan yhdessä, koska kumpikin vihaavat toisiaan..Tämä ehdotus on taatusti jonkun uusperheäipän naivia ajattelua...
minkäslainen ihminen sinä sitten olet... Osuit kyllä oikeaan siinä, että olen uusperheen äippä ja kokenut sellainen. Ei nämä ongelmat murrosikäisten kanssa ole ydinperheissäkään mitään herkkua, saati sitten uusperheissä. Itselläni on kokemusta molemmista versioista. Omalla kohdallani oli ydinperheessä ongelmien ratkominen hyvinkin raadollista, minkäänlaisesta todellisesta ongelmien ratkomisesta ei ollut kyse, lapsi vaan yksinkertaisesti huudettiin ruotuun ja toisen vanhemman taholta jopa käytiin lievästi fyysisestikkin kiinni. Kun taas uusperheessä ongelmista on pystytty keskustelemaan aikuisten oikeesti, ja jälkeen päin ei ole kenellekkään osalliselle jäänyt huono maku ongelmien selvittelystä. Toisin kuin ydinperheen aikaiset selvittelyt, tuntuvat vaativan vieläkin veronsa... Riippuu tietenkin hyvin paljon ihmisistä, oli kyse sitten minkälaisesta perheestä hyvänsä, kuinka ongelmat osataan ratkaista. Mutta luulisin, että uusperheessä ollaan hienotunteisempia kuin ydinperheessä... mutta, kaikki on kiinni tietenkin asianosaisista...
Niin niin sinä uusperheen äippä (kauhea sana sinänsä). Onhan se hienoa että sinä voit verrata noita kahta perhemuotoa, jotka olet saanut aikaiseksi. Minusta on todella kauheaa nuo vertailut, koska vertaamalla uutta ja vanhaa perhemuotoa riistät lapselta hänen juurensa!! Tajuaako äippä pyhässä yksinkertaisuudessaan yhtään mitään lapsen kasvatuksesta. Vai perseelläkö sitä edelleenkin ajatellaan..ilmeisesti!!
Huh huh mitä kielenkäyttöä. Mikäs sinut on noin katkeraksi tehnyt? Miten jonkun tuntemattoman "uusperheen äipän" kertomus omasta elämästään saa sinut noin vihaiseksi ja arvostelevaksi? Paljonko tuo edellinen kirjoittaja on sinun elämäsi karuuteen henkilökohtaisesti vaikuttanut? Mitä sinä hänestä luulet tietäväsi? Ja kuka sinä olet arvostelemaan tuntemattomia ihmisiä? Lyömään lokeroihin ahdasmielisesti vailla mitään ymmärrystä siitä, ettei yksikään tarina ole samanlainen. Mikään ei ole niin mustavalkoista elämässä, ehkäpä sinunkin pitäisi kasvaa hieman mieleltäsi. :)
Hyvä uusperheen äippä..Äläpäs kysele liikoja muista ja heidän taustoistaan. Sinunlaiselle ei kannata kertoa, koska et kuitenkaan ymmärtäisi. Elättelet illuusiota hienosta ja toimivasta uusperheestä, mutta se on vaan sun päässäsi. Aukaisepa silmäsi ja katso ympärillesi. Voit esittää sen jälkeen kysymyksiä itsellesi.
Mitä sinä luulet tietäväsi..oikeesti? Mikä sinä olet arvostelemaan muita ihmisiä..oikeesti? Ehkäpä sinun kannattaisi hiukan katsoa peiliin kun elämä alkaa toden teolla murjoa lapsiasi..Mitä sinä heille todellakaan pystyit antamaan? Esimerkin siitä, että perseellä se perhe perustetaan eikä aivoilla..Hyvää jatkoa jakorasialle!!
Minä nyt en satu olemaan "uusperheen äippä", sinun älykkyydestäsi taas kertoo tekstisi loistavasti. Katsopa itse sinne peiliin, jos pystyt. Ei nimittäin tekstistäsi päätellen taida tosiaankaan olla kaunista katseltavaa. Surullista sinun kannaltasi. Ja mahdollisten lastesi.
Huvittavaa huomata miten helposti katkera ihminen provosoituu ja rähjää täällä tuntemattomille anonyymisti. Oletko koittanut ihan kasvoista kasvoihin kohtaamista, todellisen katkeruutesi kohteen kanssa, vai tajuatko itsekin kuinka naurettavalta silloin näyttäisit? :)
Jatkoja itsellesi, ihan semmoisia kuin sitten valitsetkin... ;)
olen hyvin pahoillani, koska sinulla on kamalan paha olla... oikeesti.
Hei Gnuut, hieman aiemmin ketjussa yleistit itse aika ehdoitta näin:
"Jos kyse on todella PÄÄTÖKSESTÄ elää yksin parhaassa parisuhdeiässä, johtuu se loukatuksi tulemisen pelosta / siitä ettei ole päässyt yli entisestään ja erostaan, tai sitten siitä, että ei ole kykeneväinenkään jakamaan asioita toisen aikuisen kesken TASAVERTAISESTI, kuten parisuhteessa kuuluu."
Yleistykseesi yksinelämiseen sitoutunut ihminen vastasikin jäljempänä ihan hyvin.
No myönnettäköön, että osa ihmisistä käyttää karkeampaa kieltä, muttei tyyli sinänsä muuta sanomaa tai sisältöä miksikään. Viisas ihminen osaa katsoa tyylilajien ylitse ja selvittää, mitä keskustelukumppani oikeasti haluaa sanoa. Aika usein on niinkin, että karkeasti esitetty näkökulma on jopa "parempi" kuin "sivistyneesti" ilmaistu näkökulma.
Huomasitkos, että laitoin perään kysymyksen siitä, mitä muut asiasta arvelevat, eli halusin kuulla toisia näkökulmia omaan ajatukseeni. Sitten myös varmaan huomasit, että saatuani vastauksen, olin valmis sisällyttämään ajatusmaailmaani uutta. Esitin ajatukseni tarkoituksella "ehdottomalla yleistyksellä", nimenomaan saadakseni myös muita näkemyksiä asiaan. Toiset kutsuvat sitä täällä provosoinniksi. On helppoa tuoda itseään julki anonyymisti, tai aina eri nimimerkkiä käyttäen vai mitä ;). Silloin kukaan ei pääse takertumaan edes siihen, mitä jossain muussa kohtaa olet kirjoittanut.
Karkeasti ilmaistu mielipide ei minusta tarkoita sitä, että käytetään alatyylin ilmauksia ja osoitetaan täydellisesti oma sivistymättömyys tuntemattomalle ihmiselle rähjäämällä. Sinä toki saat olla sitä mieltä minun puolestani aivan rauhassa, eipä se kesää tai talvea minulle tee. ;)
Kommenttisi osoittaa naiviutesi. Miksi sinun pitäisi minun takia olla pahoillasi? Olisikohan se asian niin, että olet pahoillasi ITSESI takia, koska tunnet itsesi loukatuksi. Kannattaa olla rehellinen itselleen. Suuttuminen ja oikeat tunteet ovat sallittuja..
..mutta ei mitenkään harvinainen. Mieleen tulee tuosta kertomuksesta, jossa varmaankaan ei ole kaikki ainekset mukana, mm. sellainen havainto ja kysymys, että onko tuo murkku ainoa lapsi siitä edellisestä avioliitosta vai onko heitä myös muita ja miten nämä muut lapset reagoivat? Tuli vaan mieleen, että jos tuo murkku on ainoa lapsi tai vaikkapa sisarusparven nuorin ja saanut aiemmin äitinsä ja isänsä jakamattoman (?) huomion, niin uusien pelaajien tullessa pelikentälle, on kortit menneet ressulta perusteellisesti sekaisin ja nyt hän purkaa tuota pyhää vihaansa siihen, jonka hän lapsen (!) aivoillaan on mieltänyt tilanteen syntipukiksi. Meni hän sinne tai tänne, aina on pieniä vauvoja jotka nyt vievät sekä hänen oman isänsä että hänen oman äitinsä huomion. Tuossa viestissä ei kerrottu, miten hän suhtautuu isänsä uuteen vaimoon. Onko hän myös kiukun kohde?
Aina olis helppoa sanoa, että koettakaa kestää, kyllä se siitä menee parissa vuodessa ohi. Se ei ole kuitenkaan mikään ratkaisu akuuttiin tilanteeseen. Viestissä ei myöskään kerrottu, millaisen roolin murkun isäpuoli on ottanut uusperheessä. Onko hän murkun päasiallinen käskyttäjä, vai onko isäpuoli jättänyt käskytyksen ehkä äidille. Tällä voi olla merkitystä, samoin kuin sillä, että murkulle on osoitettava keinolla millä hyvänsä ne rajat joita perheessä noudatetaan. Ne rajat ja tavat on oltava molempien vanhempien hyväksymiä ja yhteisesti noudatettavia. Toinen ei saa livetä niistä lapsen suostutellessa.
Viestissä ei myöskään ollut mainintaa siitä, miten murkku menestyy koulussa. Onko hän sielläkin yhtä kapinoiva, vai ilmeneekö nuo tunteenpurkaukset vain kotona. En tiedä,millaisia keskustelumahdollisuuksia kyseisen alueen koulu voisi tarjota, esimerkiksi kuraattori. Ehkä jonkun ulkopuolisen ottaminen keskusteluihin mukaan voisi olla tervehdyttävää.
Lopuksi täytyy sanoa, että eräät tässäkin viestiketjussa olevat kommentit ovat käsittämättömän ajattelemattomasti kirjoitettuja. Murkku varmaan sanoisi, että ne ovat... perseestä...ja syvältä...
On ollut mielenkiintoista lukea noita vastauksia. Muutamat sattuivat hyvin, niissä selvästi lähettäjä oli kokenut jotain hyvin samanlaista. Mutta aika suuri osa noista viesteistä oli kuin toiselta planeetalta, pisti oikein miettimään, millausta taustaa niiden lähettäjillä on...
Ei ole helppoa tuo uusperheen elämä, jossei ole aina sen ydinperheenkään. Kai se paras neuvo vaan on se, että - tsemppiä vaan!
Kannattaa miettiä (siis varsinkin tämän isäpuolen) miten silloin suhtautuisi jos/kun oma lapsi murrosiässä käyttäytyisi noin..luultavasti kuitenkin suurin osa lapsen käytöksestä johtuu murrosiästä,eikä ole sen kummempaa..
lapsi tietää kyllä millä sanoilla pystyy pahiten loukkaamaan,ja kuka on se "heikoin lenkki" ja koska itsellä on jostain syystä paha olla (siis normaalia murrosikäiselle,kun etsii itseään) eikä halua kärsiä yksin..