Tuota alempaa keskustelua lueskelin ja järkytyin. Onko todella olemassa ihmisiä, jotka katsovat olevansa niin paljon ylempänä kuin muut, että heillä on oikeus määritellä, minkä ikäisenä, millaisella koulutustaustalla ja matkustelukokemuksella ihmisellä on lupa toivoa lasta? Mikä saa ihmisen uskomaan omaan erinomaisuuteensa niin vahvasti, että voi ihan vakavalla naamalla julistaa omat ratkaisunsa ainoiksi oikeiksi?
Ihmettelen vain, ei nyt ollut tarkoitus provosoida...
Ihmettelen vain, ei nyt ollut tarkoitus provosoida...
Vastaukset 10
Vanhimmat
No siitä olen ihan vakuuttunut, että ei ole ainoaa oikeaa ikää saada lasta. Monet ihmiset laukovat puolihuolimattomasti ikärasistisia mielipiteitä liian nuorista tai liian vanhoista äideistä. Vielä vähemmän ulkoiset saavutukset, kuten matkustelu ja tutkinnot vaikuttavat kyvykkyyteen kasvattaa lasta.
Tällä palstalla hengaillessani olen lukenut valtavan itsekkäiden "tarpeeksi kypsien" äitien kommentteja (vrt. valitsenko lapsen vai salarakkaan) ja vastaavasti hyvin kypsien nuorten äitien kommentteja. Täytyy kyllä sanoa, että mainitsemassasi kirjoituksessa minuakin alkoi vähän tympäistä, kun toinen itkee, miten saada poikaystävä innostumaan vauvanteosta. Ikää on kuitenkin vasta 21 ja pojalla 23! En tuomitse poikaa ollenkaan siitä, että hän haluaa opiskella kaikessa rauhassa.
Kuten sanoin, ulkoiset kokemukset eivät kuitenkaan kerro paljon kypsyydestä. Olen kuitenkin itse hyvin tyytyväinen siitä, että olen saanut elämänkokemusta yksin asumisesta, ulkomailla opiskelusta ja itsekkäästä oman aikataulun mukaan elämisestä. Olen saanut käyttää rahoja mielin määrin itseeni jne. En usko, että tulen koskaan harmittelemaan ja katumaan sitä, että aloin odottaa esikoistani liian nuorena ja kokemattomana. En usko, että minun koskaan tarvii lähteä liitostani sen vuoksi, kun ei aikanaan tullut kokeiltua riittävästi. Vaikka yleistää ei pidä, olen kuullut liian monen ystävän ruikuttavan, että miksi pitikään alkaa seurustelemaan lasten isän kanssa niin varhain ja pykätä ne lapsetkin 21-vuotiaana.
Mutta tämä vain minun mielipiteeni. Varmasti on monia muitakin ja ihan yhtä päteviä.
Jes! Peräänkuulutan tällaisia kirjoituksia: omat mielipiteet esitetty asiallisesti ja perustellen.
Tulee välillä sellainen tunne, että porukka vain laukoo niitä omia totuuksiaan, muttei perustele kantaansa mitenkään...
pisti silmään tuo pojalla ikää 23.
Onko 23 vuotias poika?Kyllä se taitaa olla mies enemmän ku poika.
Vai tuleeko pojasta mies joskus 30vuotiaana?
EI herran JUMALA
Se on kaikkien oma asia koska lapsensa tekee,siinä ei ole toisilla mitään sanomista.
Ja jos on nii kypsä arvostelemaan toista niin kannattisko vilkaista itseä välillä peilistä??
Ja jos sun ystäväs ruikuttavat että ovat lapsensa tehneet.nii mitä sitten.Ei kaikki ole yhtä tyhmiä.
Mielestäni tämä ei ole kyllä ollenkaan hyvä kirjoitus. Henkilö ei osaa ilmaista ajatuksiaan muuten kuin sähisten, rähisten ja voimasanoja käyttäen. No, ikävämpi hänelle kuin meille muille.
Samaa mieltä. Hän ei selvästikään edes ymmärtänyt mitä luki, ennen kuin rupesi kirjoittamaan omia mielipiteitään. Hän ei perustele kunnolla kantaansa, eikä varsinaisesti ilmaise edes kantaansa kunnolla. Teksti on erittäin vaikeaselkoista ja selvästi ärtynyttä. Juuri tällaista me haimmekin esimerkiksi MITEN EI PITÄISI VASTATA!
Kiva että jopa tällä palstalla joskus kirjoitetaan asiallisestikin :D
Eli kuten muutkin tuossa totesivat, kirjoittaja perusteli asioita hyvin ja otti huomioon eri näkökannat.
Itse vielä kommentoin tuota kirjoittajan tekstiä ja samalla aihetta muutenkin;
Iällä ei tosiaan voi perustella kenenkään kypsyyttä yhtään mihinkään. Ajatellaanpa vaikka ihmistä, joka muuttaa kotoa 23-vuotiaana pois ensimmäisen poikaystävänsä luokse, menee tämän kanssa naimisiin ja tulee äidiksi vaikkapa 26-vuotiaana. Sen sijaan, jos joku on muuttanut kotoa pois jo 16-vuotiaana, asunut yksin vuosia ja tapaa sitten parikymppisenä aviomiehensä.. kokemukset karttuvat eri tavoin ja ihmiset kokevat asiat eri tavoin.
Monet ihmiset todellakin kokevat nuorena tehdyt lapsetkin kahleina menemisiin ja tulemiseen, tai "nuorena" tavatun miehensä siten, että ei ole tarpeeksi muita kokemuksia. No, itsekin olen muuttanut kotoa pois 15-vuotiaana ja tapasin mieheni 19-vuotiaana, ja jo ennen hänen tapaamistaan olin ehtinyt deittailuihin ja baarielämään. Että ne, jotka ovat sitä mieltä, että niitä kokemuksia pitäisi vaan olla ja olla, niin montakohan vuotta minunkin olisi pitänyt viettää tylsäksi todettua sinkkuelämää, jotta olisin ollut tarpeeksi "kokenut" :D
Eivätkä kaikki ihmiset tarvitse sitä kantapään kautta kokemista. Itselläni on moni asia tullut opittua siten, mutta tiedän monia fiksuja nuoria, jotka osaavat ajatella asioita järkevämmin kuin vaikkapa minä itse joskus aikoinaan.
Olen myös huomannut, että ihmiset usein rakentavat itse itselleen sen "en saa mennä ja tulla miten haluan" - ympäristön. Tietysti menoja joutuu suunnittelemaan lasten kanssa, ja ehkä minäkin sitten olen loppujen lopulta niin tylsä tyyppi ettei minulla ole ollut parisuhteen myötäkään mitään estettä haluamilleni menoille. Ja jatkossa kun haluan mennä jonnekin, lapselle hankitaan lastenvahti tai jos kyse on lyhyemmästä tai ominpäin menemisestä, mies voi tietysti olla lapsen kanssa kotona.
Monet myös vetoavat ikäasiassa siihen, että "kun minä olin 20-vuotias, olin sinisilmäinen enkä tiennyt sitä ja tätä", entä sitten?? Olin itsekin joiltain osin typerä vielä 17-vuotiaana, enkä silti väitä, että kaikki muutkin olisivat :D
23-vuotias, poika vai ei, riippunee ihmisestä. Jos joku asuu ja elää vielä äitinsä helmoissa siinä iässä, niin ehkä poika ilmaisu kuulostaisi lähemmältä. Mutta on sitä paljon fiksuja, aikuisia 23-vuotiaita isiäkin!
Itsellänikin kerkesi vauvakuume olla jo 20-vuotiaasta asti (mies kolme vuotta vanhempi), tosin tuolloin en vielä itsekään halunnut sitä ihan todellisuuden asteelle viedä. Viime vuonna se sitten eteni siihen. Ymmärsin toki, ettei mies ihan vielä lapsia halunnut, mutta alkoi lopulta hänkin lämmetä ajatuksesta. Niin, nykyäänhän olen "vasta" 22-vuotias. Ja sen verran nuoren näköinenkin, että taitavat jotkut teiniäitinäkin pitää :D
On joko liian nuori, opinnot kesken, liikaa kiirettä töissä, liian köyhä, omakotitalo on rakentamatta ja maailmanympärimatka tekemättä -ja lopuksi onkin sitten jo liian vanha koko ruljanssiin. Vauvat tuntuvat aina syntyvän väärään aikaan ja vääränlaisille vanhemmille.
Ei pidä välittää ihmisten sanomisista. Jos itse kykenee ottamaan lapsen vastaan tiettyyn aikaan ja tietyn ikäisenä, niin mitä se kenellekään muulle kuuluu.
olen samaa mieltä Miina:n kanssa..aika harvoin olisi oikea hetki saada lapsi, aina on jokin asia mikä estäisi saamasta lapsen.
oon kans miettinyt tuota ikäkysymystä..Haluaisimme lapsen jo nyt jätkäkaverini kanssa.. (ei meillä mikään kiire ole..) Olen miettinyt asiaa eri näkökannoilta, miettinyt tulevaisuutta, miettinyt rahallisia menoja jne, ja olemme keskustelleet tietenkin asiasta yhdessä..välillä tuntuu että nuoruus on jo eletty ja tyhmyydet tehty(ainakin ne pahimmat?), mutta toisaalta olisi vielä niin paljon näkemättä ja kokematta..jos ja jos, toisaalta blaah..ei ole helppoa..
luulen kuitenkin olevani valmis, vaikka välillä mietityttää kaikki ja pelottaa..mutta se varmaan on ihan normaalia..=)
Olen täysin samaa mieltä. Aina löytyy niitä, ketkä sanoo, ei ole sopiva työ, sopiva koulutus, tarpeeksi kokemusta lapsista tai kun ei olehäitä ollut tms. tms. en ole itse enää mitenkään kovin nuori, lähenpänä 30 kun 20 ikävuotta. ja monella montavuotta nuoremmalla ystävällä on jo lapia, useita, silti olen kuullut komementteja, no niillä onkin ihan eritilanne kun on naimisissa. Mut mitä ne avioliitto tekee paremaksi, ei se välttämättä takaa parempaa elintasoa tai auttuutta ja onnea. VOi olla onnellinen avoliitossakin. ja minun kommentti niille ketkä sanoo, että" eihän sinulle ole kokemusta lasten hoidosta,niin miten sitä omia sitten" että ei ennen vanhaankaan ollut ihmisillä sen enempää kokemusta, ja silti vauvoja tehtiin jo ennen 20 ikävuotta. Eikös se omalapsi tuo sitä kokemusta. Ei kukaan ole seppä syntyessään.
niinpä, ei kukaan ole seppä syntyessään..=)