Neuvostoliitossa tehtiin 80-luvulla näönparannusleikkauksia ns. liukuhihnaperiaatteella, jossa lääkäri operoi suuren määrän potilaita samanaikaisesti. Leikkauksessa silmiin tehtiin viiltoja, joiden avulla likinäköisyyttä pyrittiin vähentämään. Helsingin Sanomien toimittaja teki tuolloin leikkauksesta jutun, ja jotta siitä olisi tullut todentuntuisempi, myös toimittaja itse leikkautti silmänsä.
Menetelmä on tainnut Neuvostoliiton lailla kadota historiaan. Leikkaustapaa pidettäisiin nykyaikana varmastikin kyseenalaisena. Mikähän mahtaa olla leikkauksessa käyneiden potilaiden terveydentila tänä päivänä?
Menetelmä on tainnut Neuvostoliiton lailla kadota historiaan. Leikkaustapaa pidettäisiin nykyaikana varmastikin kyseenalaisena. Mikähän mahtaa olla leikkauksessa käyneiden potilaiden terveydentila tänä päivänä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Menetelmä ei ole juurikaan käytössä enää siihen liittyvien ongelmien vuoksi. Ongelmia voi olla esim. sarveiskalvon nestepitoisuuden tavanomaista suuremmat vaihtelut, jolloin taittovirhe voi huomattavastikin vaihdella päivän mittaan. Lisäksi ongelmana voi olla hämäränäön ja kontrastinäön huonontuminen.
Menetelmän lähes ainoa etu on se, että tarvittava välineistö on halpaa - tarvitaan vain veitsi. Muuten PRK/LASIK/LASEK ovat ennustettavuudessaan ja tarkkuudessaan ylivoimaisesti parempia. Näiden haittapuolena ovat tarvittavat kalliit tutkimuslaitteet (halutun tarkkuuden saavuttamiseksi ja oikean potilasvalinnan mahdollistamiseksi) sekä erittäin kalliit laserlaitteet. Toisaalta kalliit laitehinnat rajoittavat toimenpiteitä tekevien lääkärien määrää ja siten kilpailu ei liene aivan yhtä rankkaa kuin mitä se olisi, jos jokainen silmälääkäri olisi heiluttamassa veistä ja kilpailemassa näistä potilaista. Toisaalta taas on potilaan etu että muutama lääkäri tekee leikkauksia paljon, jolloin laatukin yleensä paranee.