Kuulun siihen ryhmään joka ei lapsuutena juurikaan kuullut nusiikkia ja nuorena kuunneltiin disko jms. musiikkia eli rytmitajua ei ole juuri ollenkaan. Nyt 40 ja on tullut kova halu oppia tanssimaan mutta en millään saa kiinni rytmistä ja jos saan niin se katoaa aina välillä. Kaikki varmaan ymmärtää ettei tanssimisesta tule oikein mitään. Onko jollakin tiedossa keinoa millä oppisin lukemaan rytmiä musiikista? Netistä löytyy hirveästi tietoa miten kehitetään lasten rytmitajua esikouluikäisistä lähtien mutta jostakin kumman syystä en voi itse lähteä esikouluun opettelemaan. Onko enään mitään toivoa vai pitääkö lopettaa haaveet tanssimisesta? Joku viisas tietenkin ehdottaa että mene tanssikurssille mutta ei sieläkään opeteta kuin tanssimaan rytmin mukaan. Tanssitaitoa sen verran että jos musiikkina pelkkä 123123jne. homma onnistuu.
tahkojalka
tanssitaidoton
314033
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
nythän näyttäisi olevan hyvinkin pitkälti niin, että ongelmasi on siinä, miten kuuntelet sitä himoitsemaasi tanssimusiikkia: siitä kannattaa tanssimisen kohteena olevasta mistä tahansa musiikista poimia yksi instrumentti, jonka iskuja laskeskelee mielessään. Se voi olla jokus kitara ja joskus rummut tahi piano, mutta joskus ei mikään nuistakaan, koska kaikki bändit eivät osaa soittaa siten, että siinä olisi iskuja oikeillakaan kohdilla kipaletta.
No sellainen arvio että kyllä opit rytmit ja opit musiikin sekä tanssin.
Jos kuuli aikoinaan junakiskoilla sen ääneen joka tuli kun kiskot aina "katkes" ja sen rytmin? Tai jos kuulet sydämmen" lyönnin? Tai jos osaat kävellä tai marssia? Niin osaat tanssiakkin.
Se että asetat sille enemmän vaatimuksia ja suorituspaineita vaikka ei harjaantuminen ole edes alkanutkaan voi aiheuttaa "ennakkoluuloa" ja helpoin tapa on "paeta " asiaa ilmoittamalla olevansa "rytmitajuton" ja musiikkikorvaton".
Kysyt rytmin lukemisen opetusta? Ihmettelet myös että, tanssikurssilla opetetaan tansimaan rytmin mukaan?
Olenkohan väärässä jos sanon että esteet ovat muuta kuin rytminlukeminen. Koska kävelyn voi jo pelkästään tehdä rytmillisesti siten että kaikki askeleet ovat saman pituisia ajallisesti. Juoksussa ja hölkässä ne tulee varmemmin vielä saman mittaiseksi. Ja tämäntiedostettuasi olet jo valmis "tansimaan" ja ennenkaikkea harjottellemaan tanssikurssillakin.
: Viisaudesta en tiedä mutta sanon silti että mene kurssille koska olet "ihanne" oppilas koska ns: et osaa tanssia.
Kävin kerran olisiko ollut -97 tanssikurssilla. Silloinkin oli ongelma että todella helpoissa kappaleissa löysin rytmin mutta suurin osa kappaleista oli rytmi hukassa.
Olen myös yrittänyt kaydä tansseissa sillä tuloksella että kun huomio on herpaantunut (joku tönäissyt tms.) niin rytmi katoaa ja käytännössä joudun pysähtymään ja odottamaan että löytäisin jotakin tolkkua musiikista. Kappaleen aikana rytmi karkaa 3-5 kertaa.
Arvaatte varmaan että parketilla ei katsota hyvällä kun seisoo ja odottaa että voi taas aloittaa alusta ja lisäksi saa lisää tönimisiä ja keskittyminen häiriintyy lisää.
Esimerkki rytmitajusta on armeija ajalta. Jouduin sissiradistitestiin tehtävänä oli merkitä oliko piippaussarjat samanlaisia vai ei. Arvaatte varmaan etten saanut kehuttavia pisteitä.
Omasta mielestä minun on turha lähteä parketille ennenkuin löydän musiikista rytmin enkä hukkaa sitä koko ajan.
Toiset perivät rytmitajun ja toiset oppivat helposti minä taas olen valitettavasti se jolla ei ole ollut aikaa eikä mahdollisuutta harrastaa musiikkia.
Nyt tilanne on muuttunut ja kumppanina henkilö joka tykkää tanssia mutta ei ole viimeisen vuoden aikana käynyt tansseissa kuin 1 kerran sekin ilman minua (1 ilta parketilla minun kanssa riitti). Vähentää mielummin tanssikertoja kuin käy muiden kanssa.
Beatkompatusta foksista erottaa ykkösen ja kolmosen usein paljon helpommin kuin tavallisesta foksikompista. Eli tahdin nelijakoisuus on beatissa selkeä. Tahti on usein elävämmän kuuloinen kuin foksin peruskompissa joka on usein vain vahva-heikko vuorottelevaa naputusta. Beatfoksissa esimerkiksi ykkönen basarilla, kakkonen tuplapellillä, kolmonen virvelillä ja nelonen tuplapellillä. Usein tuplapelti lyödään myös basarin ja virvelin alle.
Tanssillisesti beat-komppi on usein paljon svengaavampi kuin foksin marssimainen komppi. Tahdin kun tunnistaa helposti, niin silloin myös tahtien jako puolikkaiksi onnistuu.
Jostai syystä on muotia kritisoida beat-komppia. Tuntuu vaan siltä, että kritisoijat eivät edes tiedä mikä on beat-komppi. Joidenkin mielestä beat-komppi ei ole tanssimusiikkia, kun ei ole beat-nimistä tanssiakaan.
Kiitoksia vastauksesta
Olisiko sulla heittää joitakin kappaleen nimiä. Olisi helpompi lähteä vertailemaan kun tietää valmiiksi missä on mitäkin.
valitettavan yleinen väärinkäsitys: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että jo sitä nuottipaperia tarkasteltaessa osoittautuu, ettei foxtrotista ja beatista pitäisi edes musiikin teoriassa keskustella samana tahtilajina, sillä foxtrotilla kirjoiteltua nuottipaperia tarkasteltaessa havaitaan helposti ja poikkeuksitta, että varsinkin konppiryhmän nuotit ovat kahdessa (2) neljän (4) kahdeksasosanuotin (1/8) rykelmässä pär yksi (1) tahti. Mikäli katselemme sellaista nuottipaperia, joka on kirjoiteltu sillä mystisellä beatilla, havaitsemme, että nepäs eivät olekaan varsinkaan konppiryhmän nuotit siihen viivastoon siten kirjoiteltuja, vaan ovat ne kirjoitellut siihen neljässä (4) kolmen (3) kahdeksasosanuotin (1/8) rykelmässä pär yksi (1) tahti. Kyseessä ovat siis täysin eri rytmilajit, joista jälkimmäinen eli se mystinen beat valitettavankin usein kuulostaa helkkarin hyvältä ja sekoitetaan sinänsä toki hyvin kohtalokkain seurauksin foxtrottiin, mutta osoittautuu jo ensimmäisellä askeleella täysin tanssikelvottomaksi tahtilajiksi varsinkin foxrtrottiin verrattuna. Juuri tästä tulee useille henkilöille se svengin harha heidän em syistä ja joskus jopa kaikesta huolimatta tanssiessaan foxtrotin askeluksella sitä mystistä beattia, vaikka kyseessä on täysin eri eli väärä tahtilaji, jolloin he joutuvat käyttelemään mielettömiä määriä niinsanomiansa beat-musiikkia tulkitsevia tukiaskeleita pysyäksensä paitsi tahdissa niin myöskin pystyssä juoksevin jaloin: siitä syntyy siis kauheata joksentelua ja tuhannen ryydloikkaa sinne sun tänne ja sitä kuuluisan svengin harhaa.
8-osaisessa perus beatfoksi-kompissa on jokaisella perusiskulla kaksi kahdeksasosaa. Mutta kun beat-foksiin soitetaan ykkösen ensimmäiselle kahdeksasosalle basari, niin se peittää käytännössä myös sen jälkimmäisen kahdeksasosan. Kakkosisku on pelkkää pellin räminää. Kolmoselle soitetaan virveli sen ensimmäiselle kahdeksasosalle joka peittää sen jälkimmäisen kahdeksasosan. Ja nelonen on kakkosen tapaan pellin räminää. Käytännössä suora neljäiskuinen tahti vaikka sitä peltiä rämisytetäänkin tahdin aikana kahdeksan kertaa. Käytännössä usein selkeämpi kuin neljäsosaiskuinen foksin tahti.
Rokimpi rytmi saadaan kun beatin kakkosen jälkimmäiselle kahdeksasosalle soitetaan hi-hat. Rytmi on edelleenkin suora, vaikka kakkonen tuntuukin jatkuvan lähemmäksi kolmosta.
musiikinkaan teoriaakaan: nythän onpi hyvinkin pitkälti niin, ettei se rytmi siitä kipaleesta mihinkään muutu siihen nuottipaperiin kirjoiteltuun nuottihässäkkään vartailtuna riippumatta siitä, mitä instrumentteja jätetään suorastansa keskellä sitä esityksen alaista kipaletta soittamatta tahi mitä instrumenttejä siihen vastaavalla tavalla soitellen lisäillään. Sen kipaleen rytmi on ja pysyy siinä, kuten nuotti on kirjoiteltu jopa useimmilla harrastelija- eli sivutoimibändeillä sekä illasta riippuen lähes kaikilla ammattibändeillä. Aivan sama on, paukuttaako siinä artisti siittä nuotista bsso- vaiko keskiäänirunpusettiä vaiko jättääkö suorastansa täysin paukuttamatta. Mitään tulkinnanvaraa ei tässä mielessä ole.
Tämä on aivan ilmiselvää ajatellessamme monia sinänsä toki tuskastuttavan pitkiä ja henpeitä sekä täysin runpusetittömiä ja konppikitarattomia niinsanottujen hienojen kipaleitten introja, jolloin valtaosa tanssikansasta seisoskeleepi huuli pyöreänä vielä sen intron loputtuakin, vaikka ammattilainen erottaa heti sen intron ensimmäisestä puolitahdista korvakuulolta, että sehän on taas sitä mystistä biittiä, vaikka se järkyttävän suuri runpusetti lojuukin sen bändin taustalla täysin käyttämättömänä, jolloin ei kannata ainakaan foxtrottiin panostaa tanssinautintojen edistämismielissä. Mistä tulikin mieleeni, että se saatoit olla sinä, joka sanoi, ettei sillaiselle tahdille ole omaa askeluskuviotansa eli vapaasti kerrottuna tanssia, mutta sille on omansa ja se ei ole foxtrot, vaikka niissä on yhtäläistäkin ja jotkut sanovat sitä bluesiksi, mutta nimestänsä riippumatta sen askelus sattuu beattiin kuin pieksu paskaan.
Tämä rytmiasia on niin oleellinen ja pidetään sitä jollaintapaa itsestään selvänä asiana siten, että konppiryhmille ei monastikaan edes kirjoitella niitä nuotteja, vaan kerrotaan tarvittaessa heille ainoastansa sävellaji, mikäli he sitä kysyvät ja heidän pitää siittä laulun nuotista salamannopeasti hahmottaa, onko se isku tässä vai tuossa ja erehtymisen varaa heille ei anneta, mikäli he jatkossakin aikovat leipänsä konppiryhmissä tienailla. Rytmi on ja pysyy ja se pitää tietää tähtitieteelisellä tarkkuudella semmoisen konppisoinnun paikka siinä kipaleessa eikä sitä voi arvata vaan se pitää tietää rytmi vaikka kuinka brassailisi niin lyhyillä nuoteilla, ettei niitä edes näe ilman huimasti suurentelevia suurennustaklaseja.
Tanssin tarkoitus ei liene opettaa musiikin "teoriaa" tai sitten se tansiharrastaja kokee olevansa väärässä opetuksessa. (olen kyllä sitä mieltä että teorian ja käytännön tuntemus on suuri apu tanssiessa) Mutta tanssimaan haluavat haluaisivat oppia tanssimaan musiikkiin ja ennenkaikkea nauttiman sen kehoa ja mieltä liikuttelevaa vaikutusta, sekä että toisi sitä "itsetuntoa" suoriutua tansimisesta hyväksyttävällä ja ihailtavallakin tavalla ja että itse kokee onnistuneensa tansissa.
Joten "musiikin teorian jauhaminen" tuo esteitä ja ennakkoluuloja myös.
Tanssiminen on ihmisen itsensä rytmittämää ja on ilmaisua tunnetiloista ja viestintäkeino. Jolloin selaista kuin musiikin teoriaa ei tarvit a ollenkaan. Luottamus itseensä rytmittäjänä tulisi ehkä saattaa jokaisen omaan "uskoon" että he ovat ja osaavat tehdä sitä eivätkä tee väärin.
Suurimmaksi osaksi tansiinopetuksessa ehkä korosteaan ja "hyväksikäytetään" tätä tonaalisen musiikin rytmiteoriaa ja täten suorastaan ihmisistä tehdään "osaamattomia ja ymmärtämättömiä" ja sitten kun heille on annettu ymmärtää että "ette osaa" niin sitten löytyy valtava määrä "kikkailuja" miksi iskun neljäsosan ensimmäinen alkupainotus on häneltä jäänyt huomaamatta, kantampään osuessa maahan.
Mielestäni tapa lähestyä asiaa on jotenkin teoriakikkailun painottamaa usein ja keskusteluissa varsinkin. Ne jotka "oikeasti" ymmärtää tanssin alkujuuret ja tarkoitusperän osaavat ns: armonsa kautta tuoda esiin oppijan eli kuulijan kannalta kannustavat ja rakentavat seikat hänen oman oppimisensa avuksi ja näkee että en työnnä hänelle asiaa mikä vain häiritsee ja selkee oppimisen edistymistä. Jolloin henkilö joka on itse itsensä "tuominnut" tanssitaidottomaksi, voi rohkeasti tuoda esiin sen alkuperäisen osaamisensa ja esim: ilmaista sen tyytymättömyytensä itseensä esiin vaikka tansiimalla ja huomaa että kyllähän osasin.
Tämä vain oppimisen puolesta.
Kuten on myöskin totta se, että keskustelun avaaja valitti rytmitajuntansa oletettuja ongelmia, minkä jälkeen siihen tuli joku, joka mahdollisesti jopa tosissansa alkoi tälle oletetusti rytmitajuttomalle henkilölle heittelemään suoraansanottuna täysin painokelvotonta legendaa runpusetin eri osien teoreettisestakin merkityksestä tanssirytmin muodostamisessa. Eivät sen orkesterin mitkään instrumentit muuta esimerkkimme mukaisesti foxrtottia siksi mystiseksi beatiksi, vaikka musiikillisestikin katsottuna kuinka väärissä tahi oikeissa kohdissa sitä kipaletta niitä instrumenttejä ränpyttelisi. Tuollainen rytminmuunnos ei toimi edes siittä mystisestä beatista foxtrottiin päin: ei sitä kipaletta soitettaessa eikä myöskään sitä kipaletta tanssittaessa, vaan sellainen yritys päättyy täysin toivottomaan sekoiluun; tämä on oleellinen asia kertoa sellaiselle henkilölle, joka on epävarma rytmitajuntansa laadusta. Tälläinen henkilö ei kaikesta huolimatta ole nykyaikaisessa lauantaitanssissakaan täysin avuton eli rytmillisesti tuuliajolla, mikäli hän malttaa kuunnella, mitä tahtia sen orkesterin sällit uhoavat seuraavaan hakuun laittavansa, sillä modernit tanssiorkesterit kertovat yleisöllensä tälläisiä yksityiskohtia ennen soitannon alkamista.
Tälläisiä musiikillisesti tarkasteltuna läheltäpitipareja on muitakin: niinsanottu nopia valssi ja niinsanottu tavallinen valssi, tavallinen valssi ja hidas valssi, niinsanottu nopia valssi ja jenkka, joista mainituista tahtilajeista musiikinkaan teoria ei niinsanottua nopiaa valssia tunne, vaikka sitä kuunnellessa siltä kieltämättä kuulostaa, vaan on siinä kyse masurkasta, jonka tanssiminen useimmilta henkilöiltä valssin askeluksella päättyy kyyneliin, vaikka valssin askelus sopii täydellisesti siihen, jolloin ainoaksi ongelmaksi muodostuvat sen henkilön valitettavankin hitaat refleksit, mitä samaa ei voi sanoa siittä mystisestä beatista suhteessa esiintuotuun foxtrotin askelukseen, joka päättyy siis henkilöstä riippumatta aina kyyneliin, mutta niistä huolimatta jotkut eivät luovuta.
Ensinnäkin sinun kannattaa kuunnella paljon tanssimusiikkia! Siinä tulee kokemusta ja korva harjaantuu. (huom. beat- eli iskelmämusiikki ei ole tanssimusiikkia vaan metritavara-paskaa johon ei kannata haaskata aikaansa. Tanssimusiikin lajeja ovat mm. tango, valssi, hidas valssi, cha cha cha, samba, rumba, humppa, jive, rock´n roll, polkka, jenkka, masurkka jne.)
Poimi musiikkia kuunnellessasi yksi soitin josta kuuntelet rytmin: yleensä rummut ovat selvin, usein se voi olla bassokin. Monia soittimia älä kuuntele yhden kappaleen aikana, äläkä laulua ainakaan jos jokin soitin on josta sen kuulee mutta joskus on pakko kuunnella rytmi laulusta kun soitto on liian sekavaa puuroa. Yleensä laulusta rupeavat rytmiä hakemaan ja kuuntelemaan eri instrumentteja saman kappaleen aikana tosi kokeneet tanssijat jotka improvisoivat tanssiaan tulkitsemalla musiikkia, mutta koska olet alkeistasolla, tanssi ensin n. 5-10 vuotta etsien musiikista yksi selkeä instrumentti josta otat rytmin, -ensisijaisesti rummut!
Opettele eri tanssimusiikkilajien tahdit joihin niitä tanssitaan, esim. foksi: hidas hidas nopea nopea jne. ja aina kuunnellessasi lasket tai naputtelet tuota tanssirytmiä sormillasi tai vaikka jalalla tai sitten vaan ajatuksissa mielessäsi kappale kappaleelta. Tee siitä tapa itsellesi kunnes opit laskemaan rytmin ilman sen kummempaa keskittymistä, eli itsestään.
Liian paljon näkee tanssilavoilla "vanhoja konkareita" yleensä vanhemman polven ihmisiä jotka eivät osaa tanssia mihinkään rytmiin vaan hakevat selvästi musiikista yhden kappaleen aikana sekavasti ja epäjohdonmukaisesti rytmin milloin laulajalta, milloin yhtäkkiä kesken kappaleen vaikka kitarasta, milloin taas yhtäkkiä jostain muusta ennalta-arvaamattomasta musiikin elementistä. Sellaista tanssia ei kukaan pysty seuraamaan ja saat huonon tanssittajan maineen.
Seuratakseen sellaista pitää olla ultrahyperkokenut tanssikonkari joka kykenee käden käänteessä vaihtamaan rytmin ja askelluksen partnerin mukaiseksi mutta niitä on tosi harvassa ja kun lisäksi vielä tästä puuttuu täysin johdonmukaisuus niin vyyhti on valmis... Kokeneet konkarit tapaavat monesti (ei aina) noudattaa sellaista johdonmukaisuutta rytmiä rikkoessaan että kuuntelevat musiikista ns. 8 pääiskun jaksoja jotka ovat erilaisia toisiinsa verrattuna. Jossain kohdassa esim. basisti saattaa innostua ylettömästi revittämään tuon 8:n ajan jolloin tanssijakin revittelee saman aikajakson ja musiikin taas muuttuessa rauhallisemmaksi seuraavan 8:n ajaksi, muuttaa tanssijakin meininkiä, mutta kuten sanottua: pohdi näitä sitten kun olet ensin tanssinut ja käynyt kursseilla n. 5- 10 vuotta ja tuntuu siltä että alkaa sujua.
Tsemppiä! Kyllä se siitä lähtee! Jokainen oppii, jos osaat kävellä tasatahtiin, opit VARMASTI myös tanssimaan tahtiin!
Kiitoksia
Vähän niin kuin ajattelin että kun en ole aiemmin harrastanut tanssimusiikkia enkä kuunnellut sillä korvalla että kuulisin "musiikin". Olen ilmeisesti oppinut kuuntelemaan musiikkia taustametelinä ja kuunnellut korkeintaan sanoja. Edessä taitaa olla iso urakka että korva oppii seuraamaan vain jotain tiettyä instrumenttia.
rumpuja nyt yleensä on aika helppo seurata kun vaan ottaa asiakseen.
itsekin tuli aluksi kuunneltua niin tarkkaan pelkkää rumpujen rytmiä tanssiessa etten montaakaan kertaa edes tiennyt/muistanut/tajunnut, mikä kappale siellä tuli. Vieläkin tahtoo olla usein etten kuuntele oikeastaan ollenkaan musiikkia tanssiessa vaan rytmiä ...rumpuja... bassoa...
Edellisten ohjeiden lisäksi kannattaa musiikista etsiä sykettä. Melkein kaikissa musiikkikappaleissa on jonkinlainen perussyke. Tanssittavassa musiikissa syke toistuu jaksollisesti sopivalla temmolla.
Syke toistuu yhden tahdin välein. Kuuntele milloin syke alkaa ja loppuu. Yritä hahmottaa seuraavan alku. Täten on helpompi kesken musiikin lähteä tanssimaan.
Aina tahtia ei erota niin selvästi vaan iskut erottuvat helpommin. Kuuntele erilaista musiikkia ja etsi tahdin painollista iskua. Yleensä tanssiorkesterit lavoilla valssissa ja foksissa korostavat voimakkaasti ensimmäistä iskua.
Näin ei kuitenkaan aina ole vaan korostus voi olla huomaamaton. Tällöin syke on löydettävä soittimien keskinäistä ajoitusta kuuntelemalla.
Kuuntele milloin löydät painollisen ensimmäisen iskun helpommin ja milloin sitä on hankalampi löytää.
Sitten tietysti täytyy tunnistaa tahtilaji, jotta osaa valita sopivan tanssilajin. Jos ei tahdo millään tunnistaa niin voi katsoa mitä muut tanssivat.
Harjoittelu tässäkin asiassa tuo väistämättä tulosta ennemmin tai myöhemmin.
Tämä löytyy kaikista kappaleista. Tietenkin tämän kuuleminen kehittyy. Esim : Tango , kun soitat tangoa itsellesi muutaman tunnin päivässä niin pian muistat ja kuulet miksi se on tango. Lisäksi kaikki rytmilajit voi kävellä ja jos sen löytää että miten sen sopii kävelyyn niin roppakin hyväksyy rytmituntemuksen.
Kolmijakoinenkin on käveltävissä ja siten myös sitten jaksottuukin.
Kävelyn nopeus vain vaihtuu. Jos on paikka jossa voi painoa siirtää jalalta toiselle "lähes huomaamatta" niin kanstsii tehdä aina kun se on mahdollista.
Esim: kun on vaikka linjaautopysäkillä niin mielessä kuuntelee tutuinta melodiaa minkä on jäänyt mieleen ja siirtää painoa jalalta toiselle sen rytmin mukaan.
Muuten: tansseissa pysähtyminen on paljon parempi vaihtoehto ja aloittaa uudestaan, kuin se että "tanssii" kokoajan epärytmiin siis pois kokonaan siitä musiikista mikä kuuluu.
Olen tässä viikon aikana harjoitellut ahkerasti ja olen jopa alkanut löytämään rytmiä kun tietää mitä etsii.
Olen harjoitellut foxin askeleita tosin tuntuu sekoavan aina välillä (ei yhtään kappaletta vielä puhtaasti läpi).
Ongelma oli että yritin hakea rytmistä jaksoja johon sopii ne neljä askelta.
Tänään jouduin jättämään musiikin syrjään ja ajatuksissa käymään askeleita läpi ja huomasin että rytmistä pitää löytää 3 rytmi. 123 joissa 1 hidas 2 hidas ja 3 kaksi nopeaa. tällä systeemillä tuntui löytyvän jotakin tolkkua asiaan.
Sanokaa jos olen pahasti väärillä jäljillä. Ainakin askeleet alkoivat mennä tasaisemmin eteenpäin eikä liike allut tönksähtelevää.
Ehkä tässä on pientä toivoa oppia joskus tanssimaan.
Siinäpä yksi ongelma ratkaistu. Musiikki kulkee neljän iskun tahdeissa ja foksin perusaskellus kuuden iskun jaksoissa eli puolitoista tahtia. Eli kaksi perusaskelsarjaa on kestoltaan kolme tahtia. Peräkkäiset perusaskelsarjat alkavat vuorotellen ykkösiskulla ja kolmosiskulla. Asiaa helpottaa kun muistaa että molemmat iskut - ykkönen ja kolmonen - ovat foksissa vahvoja iskuja. Poikkeuksia kuiten on - foksissa voi olla myös ns. backbeattimäinen komppi, kakkonen ja nelonen voimakkaita iskuja, jolloin askelluksen painotus siirtyy hiukan myöhäisemmäksi. Jos rytmi katoaa, niin silloin voi ottaa ns. hidastuksen eli odotusaskeleen tai askeleita niin että vahva isku tulee vasemmalle jalalle, niin akelluksen h,h,n,n, voi aloittaa ilman pysähdystä alusta.
että painosi siirtyy musiikinmukaan ja kehosi alkaa myötäillä sitä , eli etsii luonnollista siirtymis "efektiä" painonsiirrolle. Kappaleiden "läpi menot" tulee ja menee , sillä se on sivuseikka. Päämäärä on lihasmotoriikan totuttaminen tasarytmilliseen vuorotteluun. Ja sen seurauksena liikehermoston aistien aktivointi yhditteynä kuulemaasi ja tuntemaasi ääneen.
Kuuntele aina musiikkia jota tahtoisit tanssia ja aina uudestaan.
Lavat odottaa kesällä,,
"Ongelma oli että yritin hakea rytmistä jaksoja johon sopii ne neljä askelta.
Tänään jouduin jättämään musiikin syrjään ja ajatuksissa käymään askeleita läpi ja huomasin että rytmistä pitää löytää 3 rytmi. 123 joissa 1 hidas 2 hidas ja 3 kaksi nopeaa. tällä systeemillä tuntui löytyvän jotakin tolkkua asiaan.
Sanokaa jos olen pahasti väärillä jäljillä."
Olet täsmälleen oikeilla jäljillä!!! Foksin perusaskel ei istu foksimusiikkin tahteihin!
(Sinä olet kuullut musiikista tahdit ja jopa yrittänyt soveltaa niitä tanssiin, joten mielestäni sinulla on jopa keskimääräistä parempi korva musiikille!!!)
Tahti kestää tosiaan neljä iskua ja foksin perusaskel kuusi iskua (tai tuplatempolla tanssittuna kolme iskua), joten tahtirajoja ja perusaskelta on turha alkaa sovittaa toisiinsa; kuuntele vain musiikin sykettä; askelten ja musiikin ykkösten ei ole tarve osua kohdakkain.
Jos tahdit oikein kovasti häiritsee, heitä koko (samperin) perusaskel helkkariin ja ota hitaita ja nopeita askeleita haluamasi määrä haluamassasi järjestyksessä, niin kuin musiikki sinua vie. Tämä tietysti edellyttää sitä, että osaat VIEDÄ daamille tuosta totutusta perusaskeleesta poikkeavia rytmityksiä. (Ja useimmiten tuon viennin oppimisen edellytyksenä taas on, että on opettaja, joka osaa siihen askelrytmityksen viennin opetteluun opastusta antaa...)
Tuntuu olevan niin että sellaiset henkilöt jotka ovat pienestä pitäen tanssineet eivät miellä että foksissa on neljä askelta vaan ovat sulauttaneet toisen nopean painopisteen muutokseksi tai korkeintaan siirtävät jalkaa hyvin vähän.
Tuleeko tästä ongelmaa jos opettelen itse ottamaan sen toisen lyhyen ohjeiden mukaan.
Tosin jotenkin tuntuu etten kerkeä siirtää jalkaa niin nopeasti toisella nopealla ja liikkeestä tulee töksähtelevä kun joudun parsimaan seuraavalla hitaalla. Onko minunkin viisainta lyhentää toinen nopea minimiin ja näin hakea yhtenäisempää rytmiä liikkeeseen?
musiikkia. Se vie sinua. Askeleiden pituus ja laskeminen on varmaankin "ennenaikaissta" kun koetat ehkä kehoa saada "kuulemaan " musiikkia.
Niiden aika tulee..
Kun sanot että antaa sen musiikin viedä.
En tiedä toimiiko mulla aivot jotenkin erin lailla vai johtuuko se siitä etten ole tottunut kuuntelemaan musiikkia mutta jos en ensin opettele perusteita eli askelia niin musiikki saa minussa vain ison varpaan heilumaan ja siihen se jää.
Nuorempana yritin diskossa tanssia ja siellähän on idea että antaa musiikin viedä, eipä vienyt minua. Siinä sitten käytännössä seisoin lattialla ja heilutin jalkaa ja muu vartalo pysyi paikallaan jne. Järki sanoi hyvin äkkiä että on parasta jättää homma sikseen.
Eli minä tarvitsen pohjalle faktaa ja minun pitää opetella kehon liikkeet etukäteen ja sen jälkeen voi alkaa soveltamaan niitä käytännössä.
vuosia sitten kun kävin tanssikurssilla niin muutaman illan aikana käytiin läpi valssi,tango ja viitattiin että foksi samoilla askeleilla. Tämä varmaan riittää niille joilla on rytmiä edes vähän veressä mutta ei mulle se aiheutti vain hämmennystä ja epävarmuutta.
Olen vähän niin kuin aivovaurion saanut ja jota kuntoutetan. Ei heillekkään sanota että ala vain kävellä kyllä se taito sieltä löytyy.
Heitäkin kuntoututetaan askel askeleelta ja toistoja mahdollisimman paljon.
En tiedä puuttuuko multa sellaiset hermoradat jotka välittävät musiikin lihaksiin.
Kova halu on oppia kun nyt on mahdollista niin taloudellisesti kuin ajan puolestakin.
Sen takia kyselen näitä eri asioita koska tarvitsen niitä ymmärtääkseni tanssia.
Jos tuntuu siltä että ei ehdi ottaa askelta niin sitä kannattaa lyhentää, niinkuin sanoitkin.
Nopeat askeleet täytyy ottaa lyhyempänä, jos haluaa säilyttää vartalon eteenpäin menevän liikenopeuden vakiona. Tosin tanssiessa liikenopeutta voi myös vaihdella.
Paha on sanoa enempää kun en ole nähnyt sinun tanssia.
Se kun sanot "ettet ole tottunut" kuuntelemaan musiikkia! Pitänee paikkansa jos et ole kuunnellut mussiikkia tanssi mielessä. Vaan esim taustahälynä tai niikuin kenttäsirkkelin perämies työn äänenä.
On tunnelelämän innovaatio kysymys se että musiikki ja rytmi tuotetaan ja sävellykset sävelletään siitä tunteesta mikä on vallalla rytmiä tai säveltä tehdessä.
Siis tanssikin on alunperin tunteiden tuote ja ne tulis kaivaa "viljalaarista" esiin??
Että voisi keholla tai muuten rytmittämällä jaloin sekä ym tuottaa "tanssia".
Myös mahdolliset muut esteet, esim: jännitys, ennakkoluulo, ujous arkuus ym ym . Ehkä myös niin että jos on vuosia tai vuosikymmeniä kertonut itseleen ja muille että en osaa tai että opi, en ole musikkalinen, en ole rytmitajuinen. Pian kehosi alkaa palvelemaan sitä "käsitystä" ja toimii vain ne "pakkoliikkeet" ja jokainen on tehtävä määräävästi ja käskyllä itselle ja siihen sitten tarvitaan sitä laskukonetta ja vatupassia ym ym .
Kehon liikkeet joista mainitset ovat sopusoinnussa painonsiirtoon ja tunteeseen tehdä taidetta eli luoda jotain kehollaan. Joten sitä ei voi käsittääkseni tehdä "etukäteisharjoitteilla" jos tansia haetaan , mutta marssimaan voi oletella kun aina soitetaan samaa manssimusiikkkia. Sama toistuu muissakin rytmeissä ja voi opetella "kaavan/ muotin" miten sen tekee eli koreokrafian. Jonka teksi aina samoin. Se voisi luoda uskon siihen itselle että suoritan tanssia. Mutta ehkä sitten pian huomaat että, olen jääräpäisen muotin orja.
Kerrot myös tunteesta miten koet kun on "pitänyt" kursilla opetella. Tanssiin kuntotuminen tapahtunee vapaehtoisella apuvlineellä eli musiikilla jossa on ns: poljento ja sen löytyminen on taärkeää ja vaikka aluksi löytyä sormiin, tai mieleen, kämmeniin, minne vain jolla ilmaiset ja harjoittelet ns: löytäväsi ja ymmärtäväsi musiikin svengiä. Ei tarvitse tanssia ollenkaan ja silti teet työtä tansimisen eteen itsellesi.
Ei puutu hermoratoja luulen, mutta motorinen hermotus harjoittamattomana noin 3 viikon jälkeen alkaa lamaantua ja jää ns: käyttämättömäksi ne myös herää ja aktivoituu kun niille osoitetaan töitä siis tekemistä.
Toistot tulisi olla lähes päivittäisiä ja paranee kokoajan mutta tuloksia ei pidäodottaa liian varhain.
Tanssin ymmärtäminen on laaja käsite ja varmaankin parhaiten saat neuvoa syvimpään olemukseen kansantanssin puolelta. Koska siellä se on alku-peräisenään.
Kannattaa kokeilla, niin tanssi alkaa tuntua tanssilta ja liikenopeus vaihtuu oikealla tavalla. Eli lyhyt lyhyt pitkä pisin (hidas hidas nopea nopea). Ja sitten jatkossa suureksi osaksi hidas nopea nopea -rytmiin (neljä iskua).
Kiitoksia kaikille jotka ovat yrittäneet valaista tanssin saloja.
Jotkut antoivat vinkkejä että unohtaa askeleet ja antaa rytmin viedä??
Ajatelkaa partnerin jalkoja, kyseessähän on paritanssi ja parin pitää tietää mihin suuntaan jalkoja seuraavaksi liikutetaan.
Jos en ensin opettele askelia että ne tulisi automaattisesti eikä esim 10 hidasta ja 3 nopeaa. Eihän parin kanssa silloin voi tanssia.
Eli ainoa oikea ratkaisu on opetella askelkuviot niin että vaikka tulisi minkälaista häiriötä niin jalat menevät oikeilla askeleilla ja sen jälkeen opetella rytminvientiä.
Olisi kiinnostava tietää onko täällä kukaan joka ei olisi ensinmäisellä kerralla edes katsonut muilta askeleita vaan on vain hypännyt parketille ja alkanut tanssia musiikin mukaan. Nyt käy jatkuvasti siten että toinen nopea jää jostakin syystä välistä ja otan ensinmäisen hitaan väärällä jalalla, sehän meinaa sitä että olisin astunut partnerin jalan päälle. Eihän partneri tiedä milloin mulla unohtuu jokin askel.
Mielestäni askeleet ovat paritanssissa ne tärkeimmät sen jälkeen pitäisi saada vielä sovitettua rytmiin joka on kans mulle vaikeaa. kun nämä on paketissa niin voi ottaa mukaan kaikenlaisia erikoisuuksia ja kikkailuja.
Ongelmasta varmaan kannattaisi keskustella oman tanssinopettajan kanssa.
Onko teille opetettu ottamaan foksin toinen nopea vasemman jalan viereen vai normaalina askeleena eteenpäin?
Kotona voi harjoitella askelia ilman musiikkia, jotta lihasmotoriikka sisäistää askeleet. Askelten tempona voi käyttää aluksi hitanpaa kuin normaali tanssimusiikki on. Kun alkaa sujua niin tempoa voi kasvattaa nopeammaksi. Tämä on hyvää harjoitusta kaikille tanssijoille tasosta riippumatta.
Lavatanssin oppiminen on hyvin yksilöllistä. Joilakin siihen menee pari kuukautta, jotkut vaativat puolikin vuotta ennenkuin tanssia voisi kutsua sujuvaksi.
Kurssista on lähes 10 vuotta ja tutustuin jokin aika sitten paikkakunnan kurssitarjontaan niin tänä keväänä ei löytynyt kuin jatkokursseja.
On jäänyt sellainen kuva että kurssilla käytiin ihan rehellisesti nämä neljä askelta mutta nyt kun kokeilin niin meno oli jotenkin katkonaista aina nopeiden kohdalla tai jouduin ottamaan ihmeellisen hypyn nopeiden aikana.
Nyt kun kokeilin hävittää toisen nopean aika minimiin niin liike oli paljon joustavampaa.
Asiaa puoltaa myös se kun olen keskustellut sellaisten kanssa jotka ovat tanssineet vuosia niin he väittivät ettei foksissa ole kuin 3 askelta.
Ehkä tämä tästä alkaa sujua kun jatkan harjoituksia.
Kiitoksia vielä kerran kaikille.
sori tuli eri nimimerkki edelliseen
Minulla kävi hyvä tuuri kun menin tanssiravintolaan ja siellä yks mies lupasi opettaa minulle tanssimista.
Joka kappaleen alussa hän sanoi minulle että muista "yks kaks kolme" siinä opin foxin askeleet ja taas kun alkoi biisi soida niin taas yks kaks kolme, kolmas on aina se vaihtoaskel, nainen aloittaa oikeella, Oikea Yks, vasen kaks, oikea ja vasen viereen kolme :) taas oikea , vasen , oikea ja vasen viereen, älä pysähdy vaan jatka jos on nopeeta foxia, harjoittelet tuota vaikka kotona, niinku kävelisit esim, oon huono neuvomaan, mut joku mestari tanssija tyrmää varmaan tämän neuvon mutta katsotaan, jotenkin noin mie opin, seurasin vain miestä :) ja siitä se lähti.