Hei,
otsikko on ehkä hieman harhaanjohtava,kyseessä olisi pikemminkin sairaalloinen mustasukkaisuus tai pelko läheisen menettämisestä. Eli, lyhyesti, olen itse 24-vuotias nainen ja aloittanut noin 4 kk sitten uuden suhteen. Aiemmassa suhteessani, joka päättyi jo kolme vuotta sitten oli pettämistä, mustasukkaisuutta ja jopa väkivaltaa. Olin rikki.. Ja syyllistyin pettämiseen myös itse. Nyt olen huomannut, että (sairaalloisesti) pelkään samojen asioiden tapahtuvan myös uudessa suhteessani -ilman mitään todellisuuspohjaa. Esim. jos kumppanini tutustuu uusiin ihmisiin (saadakseen ystäviä), pelkään että hän ihastuu heihin ja että menettäisin hänet.. Myös baari-illat tms on vaikeita. Olen puhunut asiasta nykyisen kumppanini kanssa, hän kyllä ymmärtää ja yrittää tukeakin, mutta tietenkään en voi alkaa rajoittaa toisen elämää. Tämä varmaan kuuluu jonnekin psykologipalstalle, mutta kertokaa mikäli teillä on ollut samanlaisia ongelmia ja miten niistä selvisitte? Mahtaako oikeasti olla hyötyä jos esim menisin keskustelemaan asiasta vaikkapa psykologin kanssa? Luottamus syntyy ajan kuluessa, mutta tuntuu etten kestä epävarmuutta/ahdistusta yhtään... Suhteemme on muuten kunnossa, ja tuntuu että hän on jopa rakastumassa minuun. Mutta tietenkin ongelmani on ahdistava myös hänelle..
otsikko on ehkä hieman harhaanjohtava,kyseessä olisi pikemminkin sairaalloinen mustasukkaisuus tai pelko läheisen menettämisestä. Eli, lyhyesti, olen itse 24-vuotias nainen ja aloittanut noin 4 kk sitten uuden suhteen. Aiemmassa suhteessani, joka päättyi jo kolme vuotta sitten oli pettämistä, mustasukkaisuutta ja jopa väkivaltaa. Olin rikki.. Ja syyllistyin pettämiseen myös itse. Nyt olen huomannut, että (sairaalloisesti) pelkään samojen asioiden tapahtuvan myös uudessa suhteessani -ilman mitään todellisuuspohjaa. Esim. jos kumppanini tutustuu uusiin ihmisiin (saadakseen ystäviä), pelkään että hän ihastuu heihin ja että menettäisin hänet.. Myös baari-illat tms on vaikeita. Olen puhunut asiasta nykyisen kumppanini kanssa, hän kyllä ymmärtää ja yrittää tukeakin, mutta tietenkään en voi alkaa rajoittaa toisen elämää. Tämä varmaan kuuluu jonnekin psykologipalstalle, mutta kertokaa mikäli teillä on ollut samanlaisia ongelmia ja miten niistä selvisitte? Mahtaako oikeasti olla hyötyä jos esim menisin keskustelemaan asiasta vaikkapa psykologin kanssa? Luottamus syntyy ajan kuluessa, mutta tuntuu etten kestä epävarmuutta/ahdistusta yhtään... Suhteemme on muuten kunnossa, ja tuntuu että hän on jopa rakastumassa minuun. Mutta tietenkin ongelmani on ahdistava myös hänelle..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ensinnäkin, olen ollut täysin samassa tilanteessa. Ja yhden suhteen väkivalta, pettäminen yms. tekivät sen, että menetin luottamukseni kaikkiin. Kannoín sillä tavoin sen vanhan "pahan" suhteen uusiin suhteisiin.
Mutta uusi ystäväsi ei ole syyllinen pahaan oloosi ja pelkoosi, joten hae apua muualta ja mielellään pian. Muuten tilanne voi mennä vielä pahemmaksi.
Itse hain siihen apua koska uusi kumppanini ns. hellävaroen pakotti. Tajusin psykologin juttusilla käydessäni, että pelkoni johtui maahanpoljetusta itsetunnostani. Jos en luota enkä usko itseeni, en varmaan usko/luota muihinkaan.
Kävin monta kertaa puhumassa ja aloin saada itseluottamukseni takaisin. Mustasukkaisuuteni ja menettämisen pelkoni hälvenivät samaa tahtia.
Käy psykologin, työterveyshoitajan tai jonkun ulkopuolisen ammattilaisen juttusilla. Sillä tuo on oikeasti raskasta teille molemmille. Mitä pikemmin tämän teet, sen pienempi on vaara että mustasukkaisuutesti pilaisi muuten hyvän alun.