Onko teillä sijoittava kunta/kaupunki antanut minkä verran työnohjausta, kodinhoitoapua tai muuta vastaavaa arjen helpostusta (varsinkin tilanteessa, missä lapsen moniongelmaisuuden vuoksi ei saa hoitopaikkaa)?
APUA UUPUMUKSEEN
avi
111225
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä...Helsinki ei luvannut työohjausta eikä kotiapua. Ei muuta kuin sijoituspurkuun ja lapsi laitokseen. Tämä on lopputulos, kun kaupunki sijoittaa halvalla perheisiin lapsia, jotka eivät perhe-elämääm sovellu, vaan tarvitsevat sairaalahoitoa.
Tämäpä tämä. Pojalle pidettiin ensiarvoisen tärkeänä sijaisperheen löytymistä, mutta asiaa vatkutettiin vuosi. Tästä ajasta me olimme mukana kolme kuukautta. Laitoksen johtaja olisi halunnut nopeampaa menettelyä, mutta perhehoitopuoli yritti uskoa vanhempiin. Nyt kummastakaan ei ole kuulunut aikohin mitään.
Meillä poika ei tullessaan osannut kunnolla puhua (3-v), ei tiennyt mikä on kauppa, posti, asioilla käynti; äiti? isä?
Paljon kauhua, paljon vihaa. Hän ei vieläkään ole saanut mitään singnaalia, miksi hän joutui lähtemään rakkaasta kodista (laitos) pois tänne meille. Laitoksen henkilökunta ei käynyt asiaa hänen kanssaan lävitse, ja katkaisi yhteydet leikaten. Tästä tuli neljäs hylkääminen ja pahin trauma. En tiedä, riittääkö meidän osaaminen enää "korjaamiseen". En voi olla psykologi 24/7, koska on myös oma biolapsi, joka tarvitsee huomiota, hoivaa ja rakkautta. Lisäksi pitäisi pystyä palaamaan työelämään - ja omaan elämään! En ole tätä sijaisäitiydestä uskoon tullutta kastia; haluan olla ihan tavisäiti.
Biovanhempia olen yrittänyt rohkaista yhteydenpitoon ja näkemiseen, mutta kynnys on kasvanut liian isoksi. Laitos taisi tehdä tässä kohtaa tehtävänsä. Työntekijöitten asenne ei ollut oikein mukava heitä kohtaan.
enemmänkin sijaishuollossa "töissä",
varmaan tämäkään palsta ei olisi välillä niin kitkerän ja katkeran sävyinen palsta.
Lapsen parasta ajattelet juuri tuolla rohkaisullasi biovanhemmille.
Huostaanotettujen lasten lainmukaisesti laaditut huoltosuunnitelmat lapsen sijoituksen kestoineen ja lapsen vanhempien tuen ja avuntarpeineen sekä sijaishuollon tuen tarpeineen on edelleen utopiaa tämän päivän sosiaalihuollon lastensuojelussa.
Teidän hoidossa olevan
huostaanotetun lapsen vanhemmat on "ammattitaidolla ja hyvin" vieroitettu
omasta lapsestaan.
Nyt on sitten niin absurdi tilanne
huostaanotetun lapsen kannalta,
että jos joku huoltaisi ja hoivaisi
tätä lasta.
Voimia Sinulle tässä tilanteessa.
Ajattele Sinä, mikä on tämän pienen lapsen todellinen etu ja yritä olla se aikuinen johon lapsi voi luottaa, oli ratkaisunne mikä tahansa lapsen suhteen. Älä polta itseäsi loppuun.
Yhteiskunta on täynnä erilaisia "apuvälineitä" hyvinkin paljon hoitoa ja hoivaa tarvitseville lapsille,
vaadi vähintään niitä Teidän perheeseen.
puolestanne ja tuo lapsen kohtalo on ihan ahdistava suorastaan!
Oma lapseni huostaanotettiin tämän vuoden alussa psykiatrisen hoidon saamiseksi lastenkodin intensiivihoidon osastolle. Laitoksen tulopalaverissa näin henkilökunnan ynseyden minua kohtaan, edes katsekontaktia ei otettu ennen kuin lastensuojeluviranomainen oli pariin kertaan painokkaasti vakuuttanut, että kotioloissa ei ole huostaanotto perusteita, ei mitään esteitä esim. lapsen kotilomille. Silti katseltiin nenän vartta pitkin, josko HE kuitenkin löytäisivät jotain vikaa minusta.
Alku oli kivistä ja hankalaa, sääntöjä ja määräyksiä ladeltiin ylhäältä päin ilman varaa neuvotteluihin, 1. kotilomakin meinattiin perua, mutta lastensuojelu puuttui asiaan ja kannusti minua säilyttämään tyyneyteni ja odottamaan, että henkilökunta oppii luottamaan minuun. Vähitellen suhtautuminen on sulanut ja lomatkin saatu sovittua laitoksen käytäntöihin nähden runsaiksi.
Jos olisin menettänyt kaikki lapsesta tulevat taloudelliset etuudet, en ehkä olisi kuitenkaan pystynyt pitämään lasta niin kovin paljoa luonani, mutta onneksi ainakin hoitoraha myönnettiin minulle maksettavaksi.
Ehdin kuitenkin tajuta sen, että hyvin moni toisenlaisella luonteella varustettu vanhempi olisi luovuttanut ja lannistettuna jättänyt lapsen tapaamisetkin. Jo pelkkä huostaanotto on vanhempia niin syyllistävä ja leimaava, että ei siihen hoitohenkilökunnan töykeyttä ja äidin karkotushalukkuutta enää tarvita! Ja kuinka moni olisi siinä tilanteessa enää jaksanut taistella kun olisi tajunnut, että ei ole varaa enää kustantaa edes kotilomia lapselle.
Muistan kun alussa kerroin halukkuuteni osallistua mahdollisimman tiiviisti lapsen hoitoon liittyviin palavereihin ja yleensä tavata lastani mahdollisimman paljon, oli asenne HYVIN epäilevä ja näihin puheisiin ei yleensä vastattu YHTÄÄN MITÄÄN. Jälkeen päin on sanottu, että se oli heille niin uutta kun monet vanhemmat käyvät vain kerran kuussa tai ei ollenkaan. Osaston johtaja sanoi myös vähän aikaa sitten, että he ovat ilmeisesti toimineet liian kauan pelkällä lastenkoti periaatteella ja heidän on ollut vaikea ymmärtää se, että nykyisin heille tulee perheitä, joiden kohdalla heidän roolinsa on lähinnä tukea antava.
Sain siis todellista tuntumaa siihen, miten lastenkodissa suhtaudutaan huostaanotetun lapsen vanhempiin! Siis siitä huolimatta että lastensuojelu puolusti, niin voin vain kuvitella suhtautumisen silloin jos huostaanottoon on vanhempien laiminlyönneissä perusteita. Enkä voi olla protestoimatta tuollaista vastaan, koska henkilökunnan tehtävä ei ole toimia tuomarina, eikä erottaa lasta vanhemmista, paitsi jos laissa mainitut kohdat määräaikaiseen erottamiseen täyttyvät.
Kokemani perusteella tavallaan ymmärrän vanhempia, jotka luopuvat lapsensa tapaamisista tuollaisissa olosuhteissa. Mutta se on niin väärin lapsen kannalta, että todella on myötätunto tuon teillä olevan pikkuisen puolella.
Oletko ottanut yhteyttä kuntasi sosiaaliasiamieheen ja kysynyt häneltä avun saamisen mahdollisuutta? Tiedän, että sossuihin tulee eri tavalla liikettä kun sosiaaliasiamies puuttuu asioihin. Tuli sellainenkin mieleen, että voivatko sijaisvanhemmat anoa lastensuojelun määrärahoista korvausta ulkopuolisesta hoitoavusta? Tiedän tapauksen, jossa lastensuojelu korvasi äidille ainakin osan kustannuksista kun äiti joutui väliaikaisesti tekemään ylipitkiä työpäiviä, niin väestöliiton hoitaja haki lapsen tarhasta ja odotti lapsen kanssa kotona äidin tuloon asti.
Toivottavasti apu nyt kuitenkin jollakin tavalla järjestyy! Toivon kaikesta sydämestä jaksamista sinulle!
ja vaikeutta elämässään.
Ei todellakaan ole lapsen etu
(siitähän sosiaalihuollon lastensuojelussa on ihan ehdottomasti kysymys),
että lapsen ja hänen perheensä
ympärillä pyörivä virkailijasirkus
enää yhtään enempää lapsen ja perheen elämää
vaikeuttaa tai hankaloittaa
virkailijoiden ja viranomaisten omalla asenteellisella käytöksellä ja lakien noudattamatta jättämisellään.
Toivotonta vaatia
suomalaiselta viranomaiselta
edes ala-arvoista palveluakaan.
Kun palvelusta ei voi edes puhua
osan lapsiperheiden kohdalla.
On täysin ymmärrettävää, jos osa huostaanotettujen lasten vanhemmista jättävät lapsensa viranomaisten hoitoon ja huoltoon,
niin voimakkaasti halutaan lasten vanhempia leimata kaikilla mahdollisilla negatiivisilla
(huonouden, kadotetun, riittäämättömyyden vanhemmuuden jne) ja äärettömän ikävillä sekä
täysin turhilla leimoilla.
Osa viranomaisista tuntuu suorastaan toimivan sen kaavan mukaisesti, että huostaanotetun lapsen välit vanhempiinsa katkaistaan täysin. Tälläinen toiminta on jo lastensuojelu lainkin mukaan todella äärimmäinen keino sosiaaliviranoamisillekaan.
Näkökulmaa avartaa ehkäs se, että olen täti huostaanotetuille lapsille. Heidän elämän lutviutuminen pysyvästi erilleen äidistään on helpottunut, koska me sukulaiset olemme sinnikkäästi pitäneet yhteyttä. Minulla oli pari vuotta erittäin huonot välit sijaisäitiin, mutta nyt me tulemme juttuun.
Yleensä lapsi tulee niin nopeasti uuteen perheeseen, että kaikki tahtovat mennä shokkitilaan. Tässä pitäisi olla apuvälineet heti tarjolla eikä odottaa montaa vuotta terapiaa ym.
Jos nyt lähtisin neuvottelmaan uudesta sijaislapsesta, ottaisin konsultoivan psykologin mukaan ehdottomasti.
Neuvottelutilanteessa on taho, joka haluaa päästä lapsesta eroon ja taho, joka on ehkä valmis siihen; kaksi sokeaa kohtaavat toisensa.
KAIKKI sijaisvanhemmat, jotka ehkäisevät tai rajoittavat yhteydenpitoa biovanhempiin, rikkovat lakia. Huoltosuunnitelmaa tulee noudattaa oli omat tunteet mitkä tahansa.
KUKAAN biovanhempi ei saisi olla niin itsekäs, että terrorisoi sijaisperheen arkea ja selviytymistä siinä tekstiviestein, jatkuvin soitoin jne.
Kun kaikki käyttäytyvät, homma sujuu -eikös niin?
Näin juuri, niin kaikki sujuu
Meille sijoitettiin vaikeasti adhd-lapsi. Hän oli psykiatrisessa hoidossa ym.
Saimme työnohjausta sekä tukiperheen, missä tämä lapsi kävi kerran kuussa, että saimme levätä.
Mutta... kaikki nämä avut olen vaatimalla vaatinut sekä koko ajan jankuttanut ettei kyse ole meidän huonommuudesta. Sosiaalityöntekijät yleisesti alkavat etsiä uutta perhettä jos sijaisäiti valittaa úupumusta. Jokainenhan joskus uupuu, miksei näiden vaikeiden lasten kanssa jossa usein lisärasitteena on vielä ainaiset oikeuden käynnit biovanhempien kanssa ym.
Vaatikaa tukiperhe ja kunnon työnohjaus!
voi jumalan pyssyt sentään . kaikki vain
uupuvat. sijaritkin.
ootte te melkoisen heikkotekoista sakkia, turha
teidän on yrittää täyspäisiä lapsia
kasvattaa, kun ette edes itse jaksa. älkää ottako
lapsia jos ette jaksa heitä hoitaa. sanoo 1673 vrk
yhteen menoon lasta hoitanut. ilman tukia ja apuja.
vanhemman lapseni 6570 vrk yhtäjaksoisesti ilman uupumisen häivääkään.
Nuorempi lapsi oli sen sorttinen tapaus, että uuvuin totaalisesti 3285 vrk:ssa.
asenne lapseen, jos täytyy käyttää laskutikkua päivissä :-) Oman lapsen kasvattamista ei voi verrata sijaislapsen kasvattamiseen. Toinen on kasvanut turvassa, toinen turvattomuudessa. Jälkimmäinen vaihtoehto traumatisoi.