Jakkupuvulla taivaisiin

Oli viimeisiä elokuisia hellepäiviä ja laitoin pari vuotta sitten Madridista ostamani valkoisen jakkupuvun päälle, jonka hameosa on lyhyehkö ja leveähelmaisen, se on kietaisumallia, napitetaan edestä kiinni. Tosi "vaarallinen" tuulisina päivinä siis. Lähtiessä aamulla töihin paistoi aurinko ja oli lähes tyyntä.

Mutta kun lähdin töistä oli toisin. Kaupungilla oli alkanut tuuli puhaltaa oikein kunnolla, ja jouduinkin pitämään helmoista kiinni, oli näet pikkuruiset valkoiset silkkiset stringit vain alla.

Jouduin ostamaan kaupasta ruokaa perheelleni ison tavaratalon pohjakerroksen herkkumyymälästä, joten kun tulin ulos kaupasta, oli ostoskassi toisessa ja salkku toisessa kädessä, joten en voinut pitää helmoista kiinni enää. Alkoi olla perhosia vatsassa, koska nyt joutuisin todella luonnonvoimien vietäväksi. Kaupan ovella vieno tuulenpuuska tarttui hameen halkioon ja tunsin kun vastaantulevien miesten katseet porautuivat. Valkoiset puoleksi läpinäkyvät silkkiset stringit ja bikinirajat ja koko alavartaloni olivat kuin tarjottimella! Otin erittäin reippaita askelia että pääsisin pulmallisesta tilanteesta pois!

Keräsin sisua ja kävelin ihmisvilinässä jalkakäytävää pitkin, hame alkoi käyttäytyä rauhallisemmin, ehkä tässä selviäisikin kotiin asti. Eräissä liikennevaloissa näin että minun ikäiseni herra seisoi kadun toisella puolella kiinnostuneen näköisenä, puolet hameestani oli taas lentänyt sivulle niin että koko oikea reisi oli paljaana vyötärön korkeudelle asti, mutta vasen puoli hameesta peitti vielä nippa nappa "aarteitani". Mies katsoi välillä vähän velmumaisesti minua, välillä vähän ujonomaisesti sivulle. Hän oli hyvännäköinen ikäisekseen, kolme-nelikymppinen, ruskettuneet, aika karvaiset koivet, ruudulliset shortsit ja siisti vaalea paita, sandaalit ja salkkua kantoi toisessa kädessä. Työskentelee varmaan alalla jossa ei pukeutuminen ole niin viimeisen päälle muodollista, toisin kuin minä jossa joudun olemaan harmaapukuisten herrojen kukkana kämmenellä, silmäniloksi ja konttorin hengettärenä. Vaikka tittelini oli asiakaspalvelupäällikkö. Oloni tuntui jotenkin rauhallisemmalta, kun valot vaihtuivat vihreälle, lähdimme kävelemään toisiamme vastaan. Mun mies lähestyi, hän katsoi minua silmiin, ja hymyili vähän myötätuntoa esittäen, itse en voinut enää olla hymyilemättä, tunsin vain että hameen halkio väpätti tuulessa, silkkipöksyjäni olivat kymmenkunta silmäparia saaneet ihailla kadunylityksen aikana. Jatkoin kävelyä itsevarmana, menin bussiterminaalille ja nousin kyytiin heti kun minun bussini tuli, istahdin bussin takaosaan, erään tukevan naisen viereen. Ei tulisi ainakaan miehiä kopeloiman reisiäni matkan aikana. Tai sellaisen siistin ja hyvin käyttäytyvän kuten tuo joka tuli kadulla vastaan, voisi vielä huolia mutta aina ei voi näillä bussireissuilla valita!

Kotipysäkillä tuli jännä olo kun nousin ulos, taas helma lensi pari kertaa auki, ja aloin kiihottua! Jotkut n 12-14 vuotiaat pojat jäivät tuijottamaan jähmettyneinä paikoilleen. Niiden seurassa olleet pari samanikäisät kimmaa kattelivat vähän paheksuen. Kävelin asuntokatuja pitkin, rivitalojen välistä, urheilukentän vierestä kun kuljin, kuulin että joku ajeli polkupyörällä hitaasti perässäni. Kun polkupyörä oli kohdallani, säikähdin, sehän oli se mies joka tuli kadulla vastaan! Nyt menin ihan sanattomaksi, mies sanoi ”Moi” ja vastasin ”Moi, moi”. Hän ajeli hitasti vierelläni, ja sanoi, ”Autanko laukun kantamisessa?” ”Ajattele jos naapurit näkee sun intiimipaikat kun tulet kotiin!”. Olin ihan hoomoilanen, mutta vastasin: ”Joo, voisithan sä auttaa” ja aloin hihittää puoleksi hysteerisesti! Mies sanoi: ”Sen täytyy olla ihanaa kun saa tuuletella paikoja noin!”, Mä vaan hihitin, sanoin lopultai. ”On tosi ihanaa, sunkin pitäisi kokeilla!” Samalla lähestyi tuulenpuuska, näin että urjheilukentän hiekka pöllysi kun pyörremäinen puuska lähestyi! Mutta en pidellyt helmoista kiinni, vaikka herrasmies oli nostanut salkkuni pyörän tarakalle. Annoin helmojen nousta kuin siivet molemmille puolilleni. Mies sanoi: ”Ai, ai, sä olet kuin kaunis lintu” . Hän otti minus kädestä kiinni, kävelimme kiireesti urheilukentän laitaan, menimme puiden suojaan. Hän puristi miehekkäästi kättäni, siten toisella kädellä leikki hiuksillani, hän suuteli otsalleni, poskilleni, rinnuksilleni, vastasin syvällä kielisuudelmalla. Alkoi kuumottaa, ei kestänyt kauan kun kaverin sormet kutittelivat hameeni alla. Hän kosketteli oikein hellästi, rauhallisia liikkeitä, pikkarini olivat ihan märät. Sitten hän aukaisi oman shortsinsa ja laski ne kinttuihin. Hänen paidanhelmansa peittivät juuri ja juuri ”vesirajan” . Tunnustelin kämmenellä, miten puuvillakalsareissa pullisteli räjähtämäisillään oleva kalu. Kiskoin kalsarit alas, ja menin polvilleni, katsoin värkkiä joka ei ollut kovin iso, mutta seisoi kuin kanki. Aloin ottaa sen hellästi käteeni. Samaan aikaan mies kiskaisi stringit päältäni ja työnsi sormensa, hellästi pilluuni. Tällaisia esileikkejä toivoisin että miehenikin harrastaisi, ajattelin….

Emme huomenneetkaan että olimme menneet nurmikolle maaten, puiden alla pensaiden suojassa. Viereiseltä isolta tieltä kuului autojen taukoamaton humina. Lentokone nousi pauhaten taivaalle, siinä vaiheesssa tartuin hänen kaluunsa ja vein sen häpyhuulillemme. Saadaksen sen uppoamaan emättimeeni hän teki rauhallisia, syviä liikkeitä tunsin miten kuumotti, sitten se oli syvällä ja rytmi kiihtyi. Teimme molemmat töitä ja sitten minulta alkoi tulla, liikkeeni tuntuivat krampinomaisilta, tuntui kuin taivas repeäisi, kiljuin kuin sika jota teurastetaan. Urheilukentän toisella laidalla olleet pikkulapset juoksivat karkuun….Miehen lämpimät siemenet suihkusivat sisälleni, en hallinnut itseäni enää vaan siemenet pumppautuivat syvemmälle ja syvemmälle ja kiljuin, tuntui kuin lentäisimme, minä valkoisessa jakkupuvussani hame hulmuten ja hän pelkkä valkoinen paita päällä.

Parin minuutin päästä ”heräsimme” ja oli hiukan nolo olo. Joutuisin selittämään kotona miksi jakkupuku oli vähän likainen. Jotain sen tapaista että jouduin juoksemaan pusikkoon koska joku juntti piti isoa koiraansa irrallaan. Ehkä se menee täydestä koska pelkään isoja koiria. Sanoin uudelle rakastajalleni ”Kiva kun autoit kassien kantamisessa, mutta tästä eteenpäin taidan jatka yksin”. Kaivoin salkustani käyntikorttini ja sujautin sen hänen käteensä, sanoin: ”Moi, soitellaan”, lähdin juoksemaan hiukset takkuisina, jakkupuku tahraisena, ilman stringejä ja helmat hulmuten. Kotikadulle tultaessani kampasin hiukseni ja kävelin takaperin vastatuulessa ettei halkio lennähtäisi auki. Naapurin ukko seisoi pihallaan vesiletku kourassa kastelemassa pensaita, ilme tiukkana katsellen minuun päin. Akka ei huomannut koska oli kumartuneena kuokkimassa istutuksia peffa kadulle päin. Lökäshortsien lahkeista hänellä vilahti puuterinväriset pitkälahkeiset alkkarit...