Tarkoitukseni on virittää keskustelua esitelmien, tutkielmien ja opinnäytetöiden plagiointiongelmista. Toivon että mahdollisimman moni vastaisi allaolevan johdannon lopussa esitettäviin kysymyksiin.
Internetin avulla opiskelija voi helposti väsätä pitkänkin kirjallisen tuotoksen joka päällisin puolin näyttää olevan kunnossa. Tuotosta lähemmin tarkasteltaessa käy kuitenkin valitettavan usein ilmi, että teksti on suurimmalta osaltaan tai jopa kokonaan kopioitu suoraan netistä (toki myös kirjoista kopioidaan suoraan).
Kirjoitelmassa voi tietysti olla suoraakin lainausta, mutta kirjoittamisen perusasioihin kuuluu että suorat lainaukset merkitään tekstiin lainausmerkkien sisään.
Esimerkki: Ajatellaanpa että opiskelijan laatimassa esseessä on ao. kappale:
Oppiminen on elämän hienointa leikkiä ja kaikkein hauskinta. Kaikki lapset uskovat tämän luonnostaan ja he uskovat sen kunnes saamme heidät vakuuttumaan, että oppiminen on erittäin kovaa työtä ja epämiellyttävää. Jotkut lapset eivät ikinä opi tätä, vaan uskovat läpi elämänsä että oppiminen on hauskaa ja ainoaa leikkimisen arvoista leikkiä. Tällaisille ihmisille on oma nimensä. Heitä kutsutaan neroiksi. (Drynen, Vos 1996, 398)
=> tämä tarkoittaa sitä että kirjoittaja nojautuu itse tuottamassaan tekstissä Drynenin ja Vosin teokseen ja siinä nimenomaan sivulla 398 esitettyihin asioihin, ts. kirjoittaja on omin sanoin esittänyt kirjassa esitetyn näkökohdan.
Kun todellisuudessa yo. poiminta on suoraa lainausta em. kirjasta, täytyy koko kappaleen ympärille laittaa lainausmerkit:
"Oppiminen on elämän hienointa leikkiä ja kaikkein hauskinta. Kaikki lapset uskovat tämän luonnostaan ja he uskovat sen kunnes saamme heidät vakuuttumaan, että oppiminen on erittäin kovaa työtä ja epämiellyttävää. Jotkut lapset eivät ikinä opi tätä, vaan uskovat läpi elämänsä että oppiminen on hauskaa ja ainoaa leikkimisen arvoista leikkiä. Tällaisille ihmisille on oma nimensä. Heitä kutsutaan neroiksi." (Drynen, Vos 1996, 398)
Tai voidaan tietysti myös kirjoittaa seuraavasti:
Drydenin ja Vosin (1996, 398) mukaan "oppiminen on elämän hienointa leikkiä ja kaikkein hauskinta. Kaikki lapset uskovat..."
Joku saattaa sanoa että tämä on näennäisongelma, kärpäsestä tehdään härkänen jne. Omien havaintojeni perusteella tämä on todella iso ongelma.
Kysymyksiä:
1. Kuinka vakavana pidät plagiointia?
2. Oletko itse törmännyt plagiointiongelmaan?
3. Miten olet reagoinut plagiointitilanteessa?
3. Mitä opiskelija tai opettaja voi tehdä plagioinnin estämiseksi?
Kiitos vastauksista!
-pohtija
www.sunpoint.net/~aajajii
Internetin avulla opiskelija voi helposti väsätä pitkänkin kirjallisen tuotoksen joka päällisin puolin näyttää olevan kunnossa. Tuotosta lähemmin tarkasteltaessa käy kuitenkin valitettavan usein ilmi, että teksti on suurimmalta osaltaan tai jopa kokonaan kopioitu suoraan netistä (toki myös kirjoista kopioidaan suoraan).
Kirjoitelmassa voi tietysti olla suoraakin lainausta, mutta kirjoittamisen perusasioihin kuuluu että suorat lainaukset merkitään tekstiin lainausmerkkien sisään.
Esimerkki: Ajatellaanpa että opiskelijan laatimassa esseessä on ao. kappale:
Oppiminen on elämän hienointa leikkiä ja kaikkein hauskinta. Kaikki lapset uskovat tämän luonnostaan ja he uskovat sen kunnes saamme heidät vakuuttumaan, että oppiminen on erittäin kovaa työtä ja epämiellyttävää. Jotkut lapset eivät ikinä opi tätä, vaan uskovat läpi elämänsä että oppiminen on hauskaa ja ainoaa leikkimisen arvoista leikkiä. Tällaisille ihmisille on oma nimensä. Heitä kutsutaan neroiksi. (Drynen, Vos 1996, 398)
=> tämä tarkoittaa sitä että kirjoittaja nojautuu itse tuottamassaan tekstissä Drynenin ja Vosin teokseen ja siinä nimenomaan sivulla 398 esitettyihin asioihin, ts. kirjoittaja on omin sanoin esittänyt kirjassa esitetyn näkökohdan.
Kun todellisuudessa yo. poiminta on suoraa lainausta em. kirjasta, täytyy koko kappaleen ympärille laittaa lainausmerkit:
"Oppiminen on elämän hienointa leikkiä ja kaikkein hauskinta. Kaikki lapset uskovat tämän luonnostaan ja he uskovat sen kunnes saamme heidät vakuuttumaan, että oppiminen on erittäin kovaa työtä ja epämiellyttävää. Jotkut lapset eivät ikinä opi tätä, vaan uskovat läpi elämänsä että oppiminen on hauskaa ja ainoaa leikkimisen arvoista leikkiä. Tällaisille ihmisille on oma nimensä. Heitä kutsutaan neroiksi." (Drynen, Vos 1996, 398)
Tai voidaan tietysti myös kirjoittaa seuraavasti:
Drydenin ja Vosin (1996, 398) mukaan "oppiminen on elämän hienointa leikkiä ja kaikkein hauskinta. Kaikki lapset uskovat..."
Joku saattaa sanoa että tämä on näennäisongelma, kärpäsestä tehdään härkänen jne. Omien havaintojeni perusteella tämä on todella iso ongelma.
Kysymyksiä:
1. Kuinka vakavana pidät plagiointia?
2. Oletko itse törmännyt plagiointiongelmaan?
3. Miten olet reagoinut plagiointitilanteessa?
3. Mitä opiskelija tai opettaja voi tehdä plagioinnin estämiseksi?
Kiitos vastauksista!
-pohtija
www.sunpoint.net/~aajajii
Vastaukset 5
Vanhimmat
No siis yliopistokoulutuksen eräänä pointtinahan on nimenomaan opettaa tekninen viittauskäytäntö opiskelijoille. Lisäksi jonkilaisena hivenen 'mystisempänä' tavoitteena voinee pitää sitä, että opiskelijoille pyritään opettamaan jonkilaista moraalia ko. käytänteiden noudattamisessa, sekä tietynlaista itsekritiikkiä asian suhteen.
Toisaalta viitteiden merkitsemisessä on monta tapaa. Jopa saman yliopiston eri laitosten käytännöt voivat vaihdella, ja jopa samalla laitoksella saattavat eri opettajat pitää erilaisista käytänteistä. Toki tietyt yleissäännöt on olemassa.
Minusta plagiointi on ongelma. En ole yo:ssa törmännyt koskaan, mutta eräs ystäväni kyllä on kertonut lukioaikana jääneensä kiinni ko. 'rikoksesta'.
Ja mitä voi tehdä plagioinnin estämiseksi? Minusta paras keino on tietynlaisen itsekritiikin kehittäminen, itse en ainakaan voisi kuvitella tietoisesti väittäväni jonkun toisen ideoita omikseni.
Tosin vielä on sanottava se, että hivenen syvemmin asiaa pohtien tullaan esim. tekstintutkimuksessa usein mainittavaan intertekstuaalisuuden käsitteeseen (Kristeva, Barthes, Eco ym.), jonka voi kärjistäen ja rankasti yksinkertaistaen sanoa tässä yhteydessä tarkoittavan sitä, että koska viimekädessä kaikki tekstit ovat sidoksissä toisiinsa, niin silloin kaikki tekstit myös aina lainaavat toisiltaan. Lainauksin merkityt viitteet vain ovat 'eksplisiittisiä'. Tietysti erilaisilla teksteillä (tieteellinen, kaunokirjallinen jne.) on eri funktio jne., mutta silti edellä esitetty pätee molempiin.
Meillä ainakin kopioitiin minkä kerettiin. Jopa kokonaisia tekstejä.
Useimmiten teksti "scramblattiin" uudestaan. Eli vaihdettiin kappaleiden järjestystä tai lauserakennetta.
Netti helpottaa huomattavasti kopsailua...
Omaa (parhain arvosanoin läpi mennyttä) graduaan yms. Kuitenkin tein kaiken "kunnolla" niin kauan kuin koulua kävin, mikä jäi kesken, huolimatta erinomaisestä koulumenestyksestä - rehellisyydellä ei näet pitkälle pitkitä.
En tiedä miksi, mutta eräässä vaiheessa oltiin päälle sadasta ainoat (4 rehellistä toopea) jotka ei kopioineet aiemmilta vuosilta erästä tehtävää - tehtiin sitä sitten öitä myöten. Jostain syystä haluttiin oppia se. Eräässä pienryhmässä olin ainoa joka teki annetut tehtävät.
Itse opiskelin muuta, mutta insinöörilaitoksissa kuulemma ei ole edes niitä neljää tyhmää jotka itse tekis annetut tehtävät missään olemassa. Joissain aineissahan tehtävät on niin helppoja sitten että ne yhtä nopeasti kirjoittaa itsekin. Tietyillä aloilla voisi toivoa, esim. lääketieteessä, että viitsisivät edes vähän itse tehdä - mutta eiväthän hekään viitsi. (Eikä edes annettu muitten kopsata omaamme vaikka kaunis nainen pyysi (minä olisin jo ehtinyt antaa kun kerran kauniisti pyysi mutta muut ei antaneet, muistaakseni muuten lukiossa pelastin kielten kuunteluissa muutaman toverin kun annoin kaikki oikeat vastaukset))
Meillä pikkusisko kopioi minun edellisenä vuonna tekemäni tutkielman, joka oli samasta aiheesta. Taisi vielä saada siitä paremman numeron kuin minä edellisenä vuonna.
Jos olisin ollut viisas, olisin aikanaan kopioinut humanistisen graduni jostain kaukaa Swazimaasta. Nyt en valmistu ikinä!