viisi lasta.

Meillä on kotona monien mielestä ihan kumma tilanne, meillä on viisi lasta, joka ei ole sinänsä outoa, mutta lapset ovat kolmen vuoden sisässä tupsahdelleet maailmaan, kolmessa raskaudessa.

Eli meillä on identtiset poikakaksoset, 4v., tyttö 3v. , ja pienet tyttö-poika kaksoset, 11kk.

Ihan mukavasti arki sujuu, ei mitään ongelmia. Minä olen kotona vauvojen kanssa, pojat ja tytär on päivähoidossa. Aamulla isi vie töihinmennessään tenavat naapurille hoitoon, kello kahdeksan, ja minä ja vauvat käydään hakemassa kello 13. Isä tulee noin kello 15, ja sen välin minä vietän yksin viiden mukulan kanssa. Mielestäni pärjään ihan hyvin, en oikein ymmärrä, kun joissakin perheissä äideillä loppuu jaksaminen jo yhdenn lapsen kanssa? minä suosittelen suurta perhettä kaikille äideille, joilla on sisua, mutta ennenkaikkea rakkautta antaa lapsille, silläilman rakkautta lapsista ei tule mitään. Ja on harhakäsitys, ettei äidin ja isän rakkaus riittäisi kaikille lapsille, oli sitten vaikka 10 lasta, sillä rakkautta on kaikilla, eriasia vain, kuka sitä jaksaa antaa. Monesti yhden lapsen perheessä lapsi saa paljon vähemmän rakkautta kuin suurissa, rakastavien vanhempien perheissä. Siksihän heillä on iso perhe, että he rakastavat lapsia. Kukapa lasta vaivakseen tekee.

Jos lapsia hankkii, niin on velvollinen rakastamaan lapsiaan. Se on minun mielipiteeni.
103064
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

ihan yksin kokonaista 2 tuntia! No totta hemmetissä sinun pitää pärjätäkin tuommoisella "työmäärällä".

Minäkin olen kaksosten äiti. Nyt he ovat jo 5-vuotiaita, mutta syntyessään meillä oli 1,5 vuotias tyttö, 3 vuotias poika 5 vuotias poika. Ja kuule, kukaan ei vienyt niitä mihinkään. Ei koskaan. No, ehkä joskus, kun äitini tuli vierailulle, sain oikein vetää päivätirsat. Mies oli reppuhommissa, lähti sunnuntai-iltana, tuli torstai-iltana. Siinä välissä minä hoidin muksut, kaupassakäynnit, siivoukset, ruuat, korvatulehdukset, yövalvomiset... 24tuntia vuorokaudessa YKSIN. Ei loppunut jaksaminen vaikka välillä siltä tuntui. Varsinkin kun olit yksin viiden huutavan ja kiukuttelevan lapsen kanssa kaupassa... No, täytyy sanoa, että perjantaina isi vei sitten koko katraan muualle, että minä sain nukkua... viikonloppuna sitten oltiinkin kaikki yhdessä.

Älä kuule tuommoisia päiväunia tänne kirjoittele. Saisitkin hävetä, ellet pärjäisi.

Äänestä
  • Meilläkin on viisi lasta, ja vanhin oli 6-vuotias, kun syntyi kaksoset. Muut lapset olivat 4- ja 2-vuotiaat. Joskus äitini oli meillä vanhempien lasten kanssa, kun kävin kaksostenkanssa neuvolassa. Mutta pääsääntöisesti olin yksin lasten kanssa aamusta iltaan puolikuuteen, kun mieheni tuli töistä. Hyvin pärjäsin, vaikka unta olisin kaivannut enemmän. Päivällä en osannut nukkua, vaikka joskus olis siihenkin ollut mahdollisuus. Silloin minä mieluummin nautin kupillisen kahvia ja luin päivän lehden rauhassa.
    Lapsista oli paljon seuraa toisilleen, ja kaksi kertaa viikossa 2 vanhempaa lasta kävivät kerhossa (2 tuntia/päivä). Ei tullut mieleenikään kiikuttaa lapsia minnekään hoitoon. Mutta ymmärrän kyllä, että haluat hiukan aikaa itsellesikin, mutta että joka päivä!

    Äänestä

Ihan kiva juttu, että rakastat lapsiasi. Niinhän me kaikki. Minua kuitenkin ihmetyttää, miksi et hoida heitä itse? Sinullahan on loistava valmis ryhmä eri-ikäisiä lapsia siinä ympärilläsi. Et tarvitse hoitopaikkaa siksi, että lapsesi saisivat ikäistään seuraa. Siis suomeksi sanottuna, etkö kuitenkaan ole valmis tekemään töitä perheesi eteen, vai millä tavalla se naapurin täti tarjoaa paremmat oltavat lapsillesi?
Hoidin itse kaikki lapseni, kun he olivat pieniä eikä se ollut ollenkaan rankkaa. Päinvastoin, upeat muistot jäivät meille kaikille siitä ajasta.

Äänestä
  • Tuskin sinulla oli viittä lasta kolmen vuoden sisään????

    Äänestä

Olisipa outoa, jos arki ei teillä hyvin sujuisi. "Suurperheen" äitinä ihmettelen miksi lapset ovat naapurissa hoidossa ja sinä kotona. Minä olen aina halunnut suuren perheen ja onnekseni olen sen myös saanut. Lapset olen hoitanut ja hoidan edelleen kotona. Heille on toisistaan seuraa, yhdessä tehdään kotitöitä ja touhutaan ulkona. Kukaan ei ole joutunut pois "tieltä" kun uusi vauva on tullut taloon. Tulokas on sopeutunut entisten joukkoon ja oppinut isommilta talon tavat. Väsynyt olen toki joskus ollut, mutta silloin on mies osallistunut entistä enemmän kotitöihin ja antanut minun levätä.

Äänestä
  • äiti! Noin pitkän ajan pärjäät lasten kanssa yksin - WAU!

    Äänestä

sinä leikit kotia. ja mielestäsi olet vielä kovin urhea. taisit tahallasi ärsyttää.

Äänestä

varmaan Superihminen, koska hän hoitaa kaikki kuusi lastamme kotona. Itse lähden töihin klo 5.45. Vaimoni herättää kouluun menijät ja nuoremmat aamupalalle 7:00 ja kyyditsee heidät kouluihin jotka ovat ympäri Kaupunkia (Normaaliluokka, Normaaliluokka, Matikkaluokka, Musiikkiluokka). Kiepin pituus on noin 24 km. Eikä kaikki mene kouluun samaan aikaan. Kahden pienimmän kanssa hän jaksaa ulkoilla ja valmistaa ruuan kouluista noutamilleen lapsille, parhaimmillaan lasten "ajelu" kilomemetrejä tulee 88.

Niin !!ja kertaakaan ei vielä ole kodinhoitaja vieraillut.

Äänestä
  • tällä äidillä ole ees autoa..eikä ees isäntää lapsilla.Joten ollaan me naiset hyviä;)
    Mutt onhan se oikeast kiva ett jollakin äiti-ihmisellä on ees vähän helpompaa elämä lasten kanssa...kannustetaan,iloitaan eikä olla kateellisia!

    Äänestä

Ei edellisiin vastauksiin tarvitse enää mitään lisätä. Tuon enempää ei kannata sinun itseltäsi vaatia.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Äiskäää kirjoitti:

Meillä on kotona monien mielestä ihan kumma tilanne, meillä on viisi lasta, joka ei ole sinänsä outoa, mutta lapset ovat kolmen vuoden sisässä tupsahdelleet maailmaan, kolmessa raskaudessa.

Eli meillä on identtiset poikakaksoset, 4v., tyttö 3v. , ja pienet tyttö-poika kaksoset, 11kk.

Ihan mukavasti arki sujuu, ei mitään ongelmia. Minä olen kotona vauvojen kanssa, pojat ja tytär on päivähoidossa. Aamulla isi vie töihinmennessään tenavat naapurille hoitoon, kello kahdeksan, ja minä ja vauvat käydään hakemassa kello 13. Isä tulee noin kello 15, ja sen välin minä vietän yksin viiden mukulan kanssa. Mielestäni pärjään ihan hyvin, en oikein ymmärrä, kun joissakin perheissä äideillä loppuu jaksaminen jo yhdenn lapsen kanssa? minä suosittelen suurta perhettä kaikille äideille, joilla on sisua, mutta ennenkaikkea rakkautta antaa lapsille, silläilman rakkautta lapsista ei tule mitään. Ja on harhakäsitys, ettei äidin ja isän rakkaus riittäisi kaikille lapsille, oli sitten vaikka 10 lasta, sillä rakkautta on kaikilla, eriasia vain, kuka sitä jaksaa antaa. Monesti yhden lapsen perheessä lapsi saa paljon vähemmän rakkautta kuin suurissa, rakastavien vanhempien perheissä. Siksihän heillä on iso perhe, että he rakastavat lapsia. Kukapa lasta vaivakseen tekee.

Jos lapsia hankkii, niin on velvollinen rakastamaan lapsiaan. Se on minun mielipiteeni.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu