toipua sydänsurusta? Avioero/avoero on käsiteltävä erikseen, sillä ainakin minun mielestäni ottaa vuosia toipua "vakavasta" suhteesta. Suhteen päättymisen satuttaminen ei ole suoraan verrannollinen kestoon - kuitenkaan, sillä ainakin minä sain nieleskellä vuosikausia erään puoli vuotta kestäneen suhteen raunioilla.
On se kyllä ihmeellistä, miten tavallaan rakastuminen heittää samalla tavalla ihmisen "raiteiltaan" olipa ikää sitten neljätoista taikka neljäkymmentä :)
On se kyllä ihmeellistä, miten tavallaan rakastuminen heittää samalla tavalla ihmisen "raiteiltaan" olipa ikää sitten neljätoista taikka neljäkymmentä :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
mutta periksi ei anneta. Yks mies aikanaan totesi että "uutta suoleen kun vanha kuolee", ja sillä opilla on menty eteenpäin päivä kerrallaan. Parin viikon itkujen jälkeen alan katsasteleen varovasti ympärilleni ja parin kuukauden kuluttua en enää exää ajattele kuin silloin tällöin. Silloin sitä voi aloittaa jo varovasti jotain pientä tutustumista ja toivoo parasta: eli että yllä se kaveri sieltä vielä löytyy!
nopeasti toivut! Meikä ei parissa kuukaudessa selviä kuin sellaisista "jutuista" joita ei oikeastaan ollutkaan.
on sen verran kuin kullekkin annetaan. Annan siis anteeksi itse kullekkin ja jatkan eteenpäin. Omat eroni ovat avio ja avoero, joista selviämiseen meni toki vuosi puolitoista kerallaan, ja sitten näitä, joita ehkä kuvaat "joita ei ole ollutkaan" muutaman kuukauden juttuja, joista voidaan erota ystävinä tai kavereina ja parin viikon itkulla.
kun sitä rakastui vastakkaiseen sukupuoleen, niin sydän särkyi, kun tyttö jätti ja jäit nuolemaan haavojasi...
Iän myötä rakastuminen ei ollut niin pääasia, kunnes eräänä päivänä tai iltana tapasit sen oikean, elämää yhdessä yli kakskytvuotta ja sitten eri teille, sydän ei parane ehkä lopullisesti kokonaan, mutta lääkettä löytyi ja sain rytmin hallintaani...
no elän vain kerran
Kuinka osuvasti osasit kiteyttää kaiken.
Sen lääkkeen nimi meille muillekin!
Sydän ei ihan kaikesta parane koskaan. Mutta aika tekee työnsä. Nopeasti tai hitaasti, riippuu ihmisestä.
Duckin sydän on kuin hotelli. Sviitissä on asunut hyvin tärkeä vieras muutaman kerran. On sieltä itse muuttanut tai siirretty respan toimesta "ykköseen". Joskus sviitin siivous on kestänyt pitkään, joskus taas ei. Nyt se on vapaa ja tip-top. "Ykkösten" asukeilla ei sinne ole enää mitään asiaa. Saavat silti asua Heart-hotellissa. Miten ne sieltä pystyisi häätämään? ;)
D. "yöportieeri" Duck
... löydätkin sanat jotka joka kerta saa minut hytkymään ilosta tai huokaamaan haikeana. Duckilla on sana hallussaan. Jokainen jättää jälkensä meihin ja meidän sydämiin, niin se on. Mitä mukavammat jäljet sitä helpompi jatkaa elämää sitten kun toisella kutsu käy muualle.
kyllä meillä jokaisella pitäisi olla ikioma duckki. Onneksi meillä on edes yksi yhteinen täällä ilonamme!
näitä sanaseppoja joita palstalla löytyy toki muitakin. Ex ukko oli myös hyvä "suustaan" ja saa vieläkin minut nauramaan ja hyvälle tuulelle. Joillakin vain on se taito!
Älkää ny, Kiitos, öh? Ihan vahingossa herkesin hempeälle tuulelle? Ette saa vanhaa ankanretkua laittaa punastelemaan :O ;) Sitäpaitsi, jokaisessa meissä asuu pieni "duckki" tai "duckitar" ;P
D. "makho" Duckzoni
Glumps. Oot sinä vaan melkonen Tabermann :))
kyljessä lukee käyttöohje, josta juuri ja juuri saa vielä selvää:
- ei saa käyttää tyhjään oloon
- säilytettävä avoimena
- huonoina päivinä kaksinkertainen annos
- ei jatkuvaan käyttöön, voi tehdä riippuvaiseksi
- vain sydänsärkyyn
Ja sitten löysin sen reseptin, jossa lukee lääkkeen nimi, RAKKAUS 40.....
- varottava yliannostusta-
Lääkärinä oli yks kokenut tyttönen Joroisista....
eikä yhdessä vietetty aika ja suru ole edes suoraan verrannollisia keskenään. Toiset ihmiset vain ovat unohtumattomia ja that´s it!
Jälkeenpäin joskus miettii, miten avioeron jälkeen oli ikäänkuin "paniikki" löytää joku täyttämään "sen toisen paikka". Nyt melkein nauraa "löydöilleen". Sitten on joku, jota ei saa mielestään millään - vaikka suhteessa ei sinänsä olisi ollut minkäänlaista "järkeä".
Osaatteko te muuten ottaa suhteet kevyesti? Eli sillä tavalla, että mennään, nautitaan hetki ja erotaan sitten vai tähtäättekö joku kerta johonkin pitemmälle?
Minä en jotenkin voi käsittää näitä yhden yön suhteita. Mitä ne voivat muuta antaa kuin ehkä hetkellisen hyvän olon? Vai onko sekin vain kuvittelua, koittaahan uusi aamu kuitenkin ennemmin tai myöhemmin...