kuulin, että ystäväni äiti sai kuopuksensa kun oli 45v.! Kahdella tämän vanhimmalla pojalla on jo molemmilla lapsia, toisella 0 ja 1 vuotiaat, toisella noin 0,5 vuotias.
Ystäväni perheen kuopus on 7v. perheessä on 9 lasta!
Ja huh huh, saa nostaa hattua sen perheen äitille ja isälle, arjen pyöritys on mahtavaa.
Äiti on kaiketi maailman järjestelmällisin ihminen, aina lapset niin siistejä, kohteliaita, kilttejä. Ja huh huh, mikä kasvattaja tuo täti onkaan. Hän kasvattaisi kenestä vain oikein kelpo ihmisen.
Hän on nyt 52v, ja yhä jotenkin "nuorekas" hiihtelee siinä lasten ja lastenlasten hoidon lomassa 20 kilometrin matkoja harva se päivä, lenkkeilee ja leipoo hirveästi.
Saa nostaa hattua tuommoisille äideille. Näistä perheistä ihmiskunnan tulevaisuuden toivot tulevat.
Ystäväni perheen kuopus on 7v. perheessä on 9 lasta!
Ja huh huh, saa nostaa hattua sen perheen äitille ja isälle, arjen pyöritys on mahtavaa.
Äiti on kaiketi maailman järjestelmällisin ihminen, aina lapset niin siistejä, kohteliaita, kilttejä. Ja huh huh, mikä kasvattaja tuo täti onkaan. Hän kasvattaisi kenestä vain oikein kelpo ihmisen.
Hän on nyt 52v, ja yhä jotenkin "nuorekas" hiihtelee siinä lasten ja lastenlasten hoidon lomassa 20 kilometrin matkoja harva se päivä, lenkkeilee ja leipoo hirveästi.
Saa nostaa hattua tuommoisille äideille. Näistä perheistä ihmiskunnan tulevaisuuden toivot tulevat.
Vastaukset 14
Vanhimmat
ja ymmärtää miten vanha äiti hänellä onkaan. Pitäisi vähän ajatella minkä ikäisenä lapsia tekee eikä laittaa lapsiaan kärsimään vanhoista vanhemmista. Kokemusta on.
Elämä on lahja.
Ilman tätä vanhaa äitiä juuri kyseistä lasta ei olisi.
Olisiko sinun äitisi pitänyt olla hankkimatta sinut?
enemmänkin niistä nuorista vanhemmistaan. Monin eri tavoin. Jos ajatellaan sitä, että vanhempi näyttää vanhalta ja häntä pitää lapsen hävetä, tunnen kymmeniä noin viiskymppisiä, joilla pieniä lapsia ja jotka pitävät itsensä nuorina ja notkeina.
Moni kaks-kolmekymppinen on näiden viiskymppisten rinnalla kuin vanhus, niin ulkonäöltään kuin kunnoltaan.
Uskoisin kärsivillä lapsilla olevankin nuoret vanhemmat. Jos ette usko, katsokaa peiliin.
ole iästä kiinni. Lapsi voi joutua häpeämään ylipainoisia vanhempiaankin, ja usein nämä näkyvät olevan nuoria. Tai alkoholisteja jne.
Mulla on 45 vuotta vanhempi äiti ku mä ite, enkä oo koskaan hävenny äitiäni!!!
Äitini on nyt 67v ja minä 22.
En ymmärrä mitä ihmeellistä siinä muka on??
Tiedän monia vanhempinakin kuopuksiaan saaneita.
Eräskin sai 49v nuorimman lapsensa.
Ei kannata liian helposti alkaa arvosteleen ihmisii, se on musta rumaa!
tuon ikäisenä.Ehdottomasti ihmisrääkkäystä lasta ajatellen.
lähtien lapsia hankitaan, eikös niitä saada? Ja kokemusta on iäkkäästä äidistä, mutta ei pahaa kokemusta ollenkaan... ;)) Eikös se ole ihmisrääkkäystä jos 6 henkinen perhe asuu ahtaassa kolmiossa? Minusta tälläinen on paaaaljon pahempaa..... kyseessä entisen teiniäidin perhe, siis mulle kaikki heti, asioita eteenpäin ajattelematta. Niin, ja nykyään ihmiset elävät vanhoiksi, ettei elämä lopu enää viiteenkymppiin.
asuntoa voit melkein aina vaihtaa isompaan mutta vanhaa äitiä et nuorempaan äitiin. Ajatelkaa joskus asioita lastenkin kannalta.
löytyy rahaa jostain. ;) Ehkäpä aikuisilla sitä on enempi, ettei tarvitse PAKOSTA pienessä läävässä asua!
jos ei ole varaa tarjota heille edes asuntoa jossa jokaiselle on tilaa.
Ei se onnellisuus ole asunnon koosta kiinni. Olen kuunnellut paljon vanhojen ihmisten puheita lapsuudestaan: lapsia oli 10-12, ja asuntona huone kamari. Lapsilla oli turvallista olla, ja omaa rauhaa avoi saada muuallakin kuin neljän seinän sisällä.
Ei sitä voi toisten puolestapäättää, mikä on oikea ikä hankkia lapsia. Toisille se oikea ikä on parikymppisenä, toisille ehkä paljonkin myöhemmin. Ja kyllä sitä vanhemmankin selkä suortuu, kun pienen lapsen kanssa joutuu puuhastelemaan. Suorituskykyä löytyy yllättävän paljon silloin, kun on mielenkiintoista tekemistä.
tuttavani sai esikoisensa 44 tai 48 vuotiaana ja vielä toisen parin vuoden kuluttua uudessa liitossaan. Ekaa ei suunniteltu vaan oli vanhanaikainen vahinko. Nainen oli aiemmin lapsettomaksi jääneessä pitkässä liitossa (miehellä lapsi aiemmin) ja luuli ettei kykene saamaan lapsia. Kummatkin lapset ovat terveitä. Äiti kyllä myönsi ettei valvominen ja muu ole niin helppoa kuin ehkä olisi ollut 25 v aiemmin. Mutta onneksi kaikkea ei voi suunnitella tässä elämässä.
Omasta kokemuksesta voin kertoa ettei se niin kamalaa ole jos on iäkkäät vanhemmat. Äitini oli 43 ja isä 47 kun synnyin. meni pitkälle murrosikään kun oikeastaan oivalsin heidän olevan vanhoja. Parhaan ystäväni vanhemmat taas olivat nuoria, 20 vuotta nuorempia kuin omat vanhempani. opiskelun jälkeen kun muutin omaan asuntoon, iski jonkinlainen hätä. Ajattelin että jos he kuolefvat pian, minulla ei ole paikkaa missä käydä jne. Ehdin kuitenkin itsekin perustaa perheen ja saada lapsia (yli 30 vuotiaana itsekin). Toinen vanhemmista eli reilusti yli 80 vuotiaaksi ja toinen elää yhä yli 90 vuotiaana ja täysin selvä järkisenä omassa asunnossaan.
Mun isä kuoli ollessani 24 vuotias, ei se kuolema kyselly saako tulla vai tarvitsenko vielä isää, elämää tää vaan on, annetaan viiskymppisten kukkia aivan rauhassa jos luonto niin on tarkoittanut.
Taitaa nuo ikäkysymykset olla vain yksi turha puheenaihe, muiden joukossa, tosiasioita voi jokainen lueskella ja opiskella Raamatusta.
miksi se muka olisi lapsille häpeä jos on 'vanhat' vanhemmat? mitä noloa on siinä ettei ole nuori? todistaapahan ainakin hedelmällisistä geeneistä että on tullut raskaaksi yli 40-vuotiaana.