Ollaan kolmekymppinen 8 vuotta yhdessä ollut pari. Viimeisen reilun vuoden olen ollut vauvakuumeessa joka kasvaa päivä päivältä..
On opiskeltu, hankittu vakityöt, ostettu jo toinen asunto (nyt omakotitalossa) ja kaikki on parisuhteessa muuten hyvin, mutta... Sain aivan yllätyksenä mieheltäni kommentin vauva-asiaan että hänestä tuntuu ettei koskaan halua lapsia. Aika ajoin yritän ottaa asian puheeksi, mutta hänen mielestään asiassa ei ole enää puhumista.
Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin mutta vaikka häntä niin rakastankin, on kait jatkettava matkaa ja toivoa että "se oikea" tulisi vielä vastaan...
Uuden isäehdokkaan hakeminen on kuitenkin todella tiukka paikka. Rakastan avomiestäni, eikä vaihtaminen ole oikein sellainen vaihtoehto, jota ensimmäisenä mietin. Mutta mutta... Jos odotan vielä 5 vuotta, ja sittenkin tilanne on vielä sama, niin sittenhän vasta kiire tuleekin. Enkä halua yhden illan/ viikon/ kuukauden/ vuoden tuntemisella hankkiutua raskaaksi vieraalle/ lähes vieraalle miehelle. Tahdon pitkäaikaisen suhteen, toimivan parisuhteen, jossa tunnen miehen 100%, ennen kuin voisin hankkia hänen kanssaan lapsen!
Ja mistä voin sen tietää että tulen raskaaksi, enhän ole edes koskaan kokeillut... Ja tällä menolla en koskaan saa tietää.
Tällä hetkellä olen aivan hukassa... Yleensä olemme mieheni kanssa jutelleet kaikki asiat halki ja ymmärrämme toisiamme mutta tässä (ehkä elämän suurimmassa) asiassa olemme niin eri mieltä...
On opiskeltu, hankittu vakityöt, ostettu jo toinen asunto (nyt omakotitalossa) ja kaikki on parisuhteessa muuten hyvin, mutta... Sain aivan yllätyksenä mieheltäni kommentin vauva-asiaan että hänestä tuntuu ettei koskaan halua lapsia. Aika ajoin yritän ottaa asian puheeksi, mutta hänen mielestään asiassa ei ole enää puhumista.
Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin mutta vaikka häntä niin rakastankin, on kait jatkettava matkaa ja toivoa että "se oikea" tulisi vielä vastaan...
Uuden isäehdokkaan hakeminen on kuitenkin todella tiukka paikka. Rakastan avomiestäni, eikä vaihtaminen ole oikein sellainen vaihtoehto, jota ensimmäisenä mietin. Mutta mutta... Jos odotan vielä 5 vuotta, ja sittenkin tilanne on vielä sama, niin sittenhän vasta kiire tuleekin. Enkä halua yhden illan/ viikon/ kuukauden/ vuoden tuntemisella hankkiutua raskaaksi vieraalle/ lähes vieraalle miehelle. Tahdon pitkäaikaisen suhteen, toimivan parisuhteen, jossa tunnen miehen 100%, ennen kuin voisin hankkia hänen kanssaan lapsen!
Ja mistä voin sen tietää että tulen raskaaksi, enhän ole edes koskaan kokeillut... Ja tällä menolla en koskaan saa tietää.
Tällä hetkellä olen aivan hukassa... Yleensä olemme mieheni kanssa jutelleet kaikki asiat halki ja ymmärrämme toisiamme mutta tässä (ehkä elämän suurimmassa) asiassa olemme niin eri mieltä...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Meillä on pitkään ollut toisin päin, eli mies on halunnut lasta ja minä en. Mies on myös odottanut pitkään, milloin vihdoin olisin valmis. Mies tunsi, että menettäisi jotain todella olennaista elämässään, jos ei koskaan lasta saisi, ja ajatteli, että olen tehnyt väärin, kun en ole heti alussa sanonut, etten halua lasta. Minä olin odottanut, että vauvakuume joskus puhkeaisi, mutta ei vaan tuntunut puhkeavan. Ja eihän lasta voi tehdä vain siksi, että toinen haluaa.
Kaiken lisäksi sukulaisten sun muiden kommentit ahdistivat. Tuntui, että minun pitäisi olla jokin äiti täydellinen, jolla ei muuta elämässään olekaan kuin lapsi. Siitä tuli hirveä vastareaktio, niin etten itse enää edes tiennyt mitä haluan.
Tilanne meidän kohdalla kärjistyi parisen kuukautta sitten, mutta onnistuimme myös keskustelemaan asiasta rakentavasti. Sain puhua kaikesta, mikä vauva-asiassa minua pelottaa ja painaa. Sen ei enää tarvinnut olla pelkästään positiivinen ja mukavalta tuntuva asia, eikä minun ainakaan mieheni silmissä tarvitse olla yhtään enempää kuin olen. Tuntui kuin olisi iso taakka pudonnut harteilta. Se keskustelu muutti suhtautumiseni vauva-asiaan. Juttele miehesi kanssa, ja anna hänen puhua kaikista niistä kielteisistä asioista, joita mahdollinen vauva hänessä herättää. Älä odota häneltä suurta vauvakuumetta. Ja kerro myös, miksi vauva on sinulle tärkeä ja mitä kaikkea tunnet menettäväsi, jos et sitä saa. Sano myös suoraan, että vauva voi olla asia, jonka takia olet valmis jättämään miehesi. Se panee miettimään.
Voisinko jotenkin saada vaikka sähköpostiosoitteesi niin voisimme keskustella,sillä mulla samanlainne tilanne! Olisi helpottavaa saada jutella jokun kanss ajoka ymmärtää!Kiitos!
Kiitokset vastauksista. Sekin jo hiukkasen lohduttaa että tietää kohtalotovereita olevan... Tässä sähköpostiosoitteeni [email protected]
Yritin sinulle mailata,mutta jostain syystä ei hyväksynyt osoitettasi minun hotmailista...?
En tiedä miksi.
Mikä fiilis nyt asian kanssa?
Tilanne sama... Ahistaa jo todella paljon. Miehen mielestä asiasta ei todellakaan tarvitse enää puhua ja on erittäin tyytyväinen nykyiseen elämäämme. Olo on jo jotenkin turta ja väsynyt; enkä haluaisi painostaa kun tiedän että se aiheuttaa vain riidan... Olenhan yrittänyt sitäkin tässä kuluneen vuoden aikana.
Lähtemistä mietin paljon mutta sanoja ei löydy siitä puhumiseen.. Kun ajattelenkin eroamista alkaa itkettämään enkä pysty sanomaan sitä ajatusta edes ääneen hänelle. Ja toisaalla kun näkee vauvoja ja raskaana olevia naisia tulee siitäkin todella paha olla...
Harmi kun et saanut sähköpostiini yhteyttä... se on kyllä muuten toiminut hyvin...
Tässä samaa olen pohtinut, että miestä varmasti vielä vaihdettava tai sitten olisi suvaittava elämä ilman omaa lasta. Tosin mulla on kai ne viime hetket jo käsillä kun 35v just ylittyny. Miehellä on 2 lasta edellisestä suhteesta ja kokee että ne riittävät. Ei hän halua ymmärtää että minäkin tahtoisin olla äiti. Meillä vasta 3 vuotta yhteistä elämää, mutta nyt kuin olisin jotenkin petetyksi tullut kun vasta pari kk sitten tuli asia ilmi kun vauva-keskustelua yritin virittää. Mulla vasta nyt itsellänikin tullut ajatuksiin tämä lisääntymisen yrittäminen, ikä ehkä alkanut painostaan.
On sitä jotenkin hukassa kun yllättäen ollaan ihan eri mieltä enkä saa sen enempää miestäni keskustelemaankaan tästä nänkin suuresta aiheesta.
Kun toisen mielipidettä olis kuitenkin kunnioitettava vaikka vaikeata onkin. Mutta että tavallaan päättää sen minunkin puolesta....
minä olen"vasta" 27v ja kummallakaan ei ole lapsia,mies 28v...mutta ei halua lapsia nyt,ei ehkä koskaan...en tiedä nmitä tehdä,mielestäni aikani on jo koittanut aikaa sitten...
Hei!
Olen samaa ikää kanssasi, täytän pian 28. Mieheni on 4 vuotta vanhempi ja on oikeastaan vasta nyt alkanut olemaan suotuisampi lapsiasiassa. Ennen hän oli sitä mieltä, ettei lapsia ehkä koskaan tai sitten vasta "joskus"... Hänen perheessään ei ole kenelläkään lapsia, toisin kuin minun sisaruksillani.
Ehkä näiden lasten kautta mieheni on huomannut, että lapset eivät ole kauaa pieniä, itkeviä kääröjä, vaan heistä tulee hetkessä hauskoja pikkukavereita, joiden kanssa voi puuhailla muutakin kuin imettämistä ja vaipanvaihtoa. :)
Mutta jos jostain teidän läheltä löytyy eri ikäisiä pikkulapsia, niin koittakaa viettää aikaa heidän kanssaan. Ehkä miehellesi käy samoin kuin omalleni, joka tosin vannoo, ettei lapsista ole muuta kuin harmia ja että hänhän ei kakkavaippoihin koske IKINÄ, mutta on kuitenkin pehmenemään päin! ;)
Jos keskustelut eivät tuo tulosta, jossain vaiheessa pitää valita haluaako elää lopun eläämäänsä lapsettomana ja lapsenlapsettomana, vaiko ottaa riskin ja lähteä suhteesta. Miehen vauvakuume voi syntyä vasta myöhemmin, neljä - viisikymppisenä jolloin sinä olet jo liian vanha ja viettejään seuraava mies etsii itselleen uuden lisääntymisikäisen naisen.