Valinnanvaikeus

onko saanut päättää asioista aina vai vasta tuossa iässä. Osalal kaikki valinnat ikään katsomatta ovat vakavan harkinnan tulosta ja toinen ottaa nyt yhtä ja kohta toista.. luonne-ero tämä asia mielestäni on.

Temppu onkin nyt siinä että osaat ohjata tekemään valinnat itse ilman että sanot puolesta päätöksen. Vastakysymykset on aika hyvä konsti; ottaistko muuta kuin maitoa tai piimää? jne. Ja toisaalta lapsen pitäisi huomata että ei maailam kaadu vaikka valitsee "väärin" tällaisissa asioissa..

Tyttärelläni on kaveri jolla menee välillä reilu tunti kun yrittää päättää lähteekö pihalle vai ei ja kysyy äidiltäänkin välillä neuvoa varsinkin jos ei oikein haluaisi.. Nykyisin sitten treffejä suunnitellessa tyttöni soittaa ja jos päätös ei synny heti niin ilmoittaa soittavansa vartin kuluttua uudelleen ja sen jälkeen jos päätöstä ei ole niin peruu koko jutun. Asuvat siis aika kaukana toisistaan joten ovelle ei noin vain poiketa.. Kehitystä on alkanut tapahtua.. niin ja teineistä jo kyse.

Ehdotan, että opettelette yhdessä päättämään, esim. niin, että ensin kysyt lapseltasi hänen piirtäessään, että otatko sinisen kynän? Jos se käy, niin hyvä, ja sitten kysyt, minkä värin hän seuraavaksi valitsee. Et siis ensin anna vaihtehtoja ollenkaan, vaan hän joutuu itse sanomaan jonkun värin.
Tai sitten iin, että annat vain kaksi vaihtoehtoa, niistä on (?) helpompi valita se toinen, kuin jos vaihtoehtoja olisi enemmän.
Toiset eivät vielä aikuisenakaan osaa päättää, mitä tahtovat. Lapsesi olisi nyt hyvä ikä oppia tekemään itse päätökset, ennen kuin aloittaa koulun. Älä päätä hänen puolestaan, etkä sano, minkä sinä valitsisit, vaan "pakota" hänet päättämään itse!