Morons te kaikki jotka vaivauduitte klikkaamaan tämän auki ja erityisesti te, jotka osaatte vastata tähän kysymykseen vittuilematta.
Eli, olen fiksu ja filmaattinen lukiolainen, ja aion hakea sairaanhoitajaksi Piramkiin nyt keväällä. Isäni on selvästi pettynyt mun valinnastani, koska olen varsin akateemisesti lahjakas ihminen- yläasteen päättärin keskiarvokin oli 9,6. Blaa blaa blaa. Nykyään ei kuitenkaan tällainen opiskelu ei voisi vähempää kiinnostaa, vaan odotan innolla käytännönläheisemmän opiskelun aloittamista.
En halua olla pelkkä sairaanhoitaja, vaan haluan kouluttautua siitä ylöspäin, tai erikoistua jonnekin suuntaan. Mitä mahdollisuuksia tällöin on? Päihteet ja mielenterveysjutut kiinnostavat...
Eli, olen fiksu ja filmaattinen lukiolainen, ja aion hakea sairaanhoitajaksi Piramkiin nyt keväällä. Isäni on selvästi pettynyt mun valinnastani, koska olen varsin akateemisesti lahjakas ihminen- yläasteen päättärin keskiarvokin oli 9,6. Blaa blaa blaa. Nykyään ei kuitenkaan tällainen opiskelu ei voisi vähempää kiinnostaa, vaan odotan innolla käytännönläheisemmän opiskelun aloittamista.
En halua olla pelkkä sairaanhoitaja, vaan haluan kouluttautua siitä ylöspäin, tai erikoistua jonnekin suuntaan. Mitä mahdollisuuksia tällöin on? Päihteet ja mielenterveysjutut kiinnostavat...
Vastaukset 12
Vanhimmat
käsityksen mukaan sisältyy jo valmiiksi suuntautuminen. Viimeisien harjoitteluiden avulla suuntaudutaan tiettyyn erikoisalaan.
Oikeastaaan ainoa "urakehitys" mitä SH-illa, rgt-hoitajilla ja bioanalyytikoilla on, on osastonhoitajaksi lukeminen. Eli siihen tarvitaan yliopisto-opiskelua hallinnon puolelta. Jos vielä korkeammalle tähyät, niin ei muuta kuin lääkiksen pääsykoekirjat käteen.
PIRAMK on suht hyvä koulu, kannattaa hakea. Ja Tampereella sairaanhoitajille löytyy töitä niin paljon kuin vaan jaksaa tehdä. Itse valmistuin jouluna PIRAMK:sta bioanalyytikoksi, oli todella rankka koulutus mutta kuulemma PIRAMK:sta valmistuneita pidetään kovassa arvossa työmarkkinoilla, meiltä kuulemma vaaditaan paljon enemmän kuin muissa kouluissa.
Muista se, et yläasteen päättärillä et tee näissä hauissa yhtään mitään, toisen asteen koulusta (lukio) saatu tokari vaikuttaa AMK ja yliopisto hauissa.
olen miettinyt tota samaa, ett haluisin olla enemmän ku pelkkä sairaanhoitaja ja just noista suuntauksista oon kans kiinostunu kun en oikee pirmk:n nettisivuiltakaan mitää löytäny...
ellet halua lukea jatkossa osastonhoitajaksi. Sh:n työ on raskasta ja huonosti palkattu, eikä sh:na erikoistuminen tuo penniäkään lisäpalkkaa...Vakitusta työtäkin nykyään hankala saada...sijaisena itsekin hyvillä papruilla.
tilanne lukion jälkeen, ja kun lähdin sairaanhoitajakouluun päätin, etten sairaanhoitajaksi jää. Hainkin heti valmistumisen jälkeen yliopistoon opiskelemaan hoitotiedettä ja toisin kuin joku täällä sanoi, osastonhoitajaksi opiskelu ei todellakaan ole ainut mahdollisuus "ylöspäin" ja sitä paitsi osastonhoitajaksi ei edes tarvitse välttämättä olla maisteri, myös jonkin asteiset hallinnon opinnot riittävät. Hoitotiedettä opiskellaan esim. turun, tampereen kuopion ja oulun yliopistoissa ja kun valmistut sieltä terveystieteiden maisteriksi pääaineena hoitotiede, voit olla esim. terveysalan opettaja, tutkija, ylihoitaja tai joku muu asiantuntija alan tehtävissä jne. riippuen linjasta jolle haet opiskelemaan (onko se johtaminen, opettaja vai esim. preventiivinen). ELi mahdollisuuksia on!!! Sairaaanhoitajan työ on todella raskasta nykyään ja stressaavaa huonosti palkattua, eli kyllä suosittelen jatkamista jos yhtään intoa riittää.
että ollakseen tutkija täytyy tietenkin tehdä ensin väitöskirja, mutta siis tosiaan mahdollista on edetä vaikka minne.
Sinullekin vähän faktaa näistä erikoistumisista.
Eli, erikoissairaanhoitajia valmistui ennen 1992. he valmistuivat ensin sairaanhoitajiksi, työskentelivät vähintään vuoden ja lähtivät sen jälkeen takaisin koulunpenkille erikoistumaan (kirusrgiaan, sisätauteihin, lastentauteihin, naistentauteihin ja synnytyksiin, psykiatriaan, terkaksi yms.) ja tähän vuoden kestävään erikoistumiseen liittyi myös hallinnollinen koulutus. Suurin osa vielä tänäkin päivänä virassa olevista osastonhoitajista on juuri näitä erikoissairaanhoitajia.
1992 eteenpäin, aina AMK-koulutukseen asti, valmistuttiin suoraan johonkin tiettyyn suuntaukseen (sisätauti-kirurginen sairaanhoitaja, leikkaus-sali ja anestesia sairaanhoitaja jne.). Ja näitä sairaanhoitajia ei enää kutsuttu erikoissairaanhoitajiksi, eikä heillä ollut hallinnollista koulutusta eikä siten osastonhoitajan pätevyyttäkään.
Ja nykyisen AMK systeemin mukaankaan ei enää valmistu erikoissairaanhoitajia.
Eteenpäin alalla kyllä pääsee vaikkei enää erikoistumiseen, sanan varsinaisessa merkityksessä, olekaan mahdollisuutta. Itse olen ns. esh eli valmistunut 1989 sh.ksi erikoistunut vuotta myöhemmin kirurgiaan ja jatkanut sitten aikanaan yliopistoon hoitotieteitä lukemaan. Tällä hetkellä olen TtT, opettajan pätevyydellä, mutta työskentelen sosiaali- ja tervysjohtajana.
Eli mahdollisuuksia on aika rajattomasti sijoittua työelämään terveystieteiden tutkinnon jälkeen. Aika paljon sijoittuminen riippuu sivuaine- ja vapaavalintaisista opintokokonaisuuksistakin. Eli kannattaa kerätä opintokokonaisuuksia niiltä aloilta joihin tuntee vetoa (juridiikka, sosiaalipolitiikka, hallinto yms.)
Miksi et hae lääkikseen? Jos ei sairaanhoitajan homma itsessään kiinnosta, niin älä vie opiskelupaikkaa alalle todella haluavalta.
tottakai sairaanhoitajan työ kiinnostaa, enhän muuten sinne hakisikaan! tunnetko asemasi uhatuksi vai mikä mättää? asia on vain niin, että olisi mukavaa saada vähän parempaa liksaa kuin pelkkä sh. lääkärin työ kiinnostaisi, mutta luin vain lyhyen matikan lukiossa, joten se ei tule kuuloonkaan.
Hohhoijaa.. ei sinne lääkikseen pitkää matikkaa tarvita. Jos et sitä tiennyt, niin pyyhihän toi asenteesi, ole oikeasti fiksu ja filmaattinen ja ala ottamaan asioista selvää.
Ja kyllä, tunnen asemani uhatuksi. Puolet terveydenhoitoalalle hakijoista on pakkohakijoita ja sellaisia jotka lähtevät huvikseen kokeilemaan olisiko se oma ala. Osa ei suostu rekisteröimään aivoihinsa, että palkkaus on Suomessa huonoa ja menevät vaan sokeina eteenpäin. Jos yhtään lohduttaa niin esim. Norjassa on isommat palkat.
Mikään muu ei potuta niin paljon, kuin turhat suomi24-keskustelut asiallisesta aiheesta, mutta kaksi tyyppiä vetää koko palstan typerään väittelyyn. Anteeksi kaikille, hypätkää tämän yli jo suosiolla ja palatkaa toki aiheeseen.
Tottahan toki lääkikseen riittäisi lyhyt matikka, mutta tuolla "ei tule kuuloonkaan" tarkoitin lähinnä, ettei se sovi minulle alkeellisien matemaattisluonnontieteellisien asioiden osaamisen takia. En nääs ole lukenut biologioista, kemioista enkä fysiikoista kun ne pakolliset kurssit. Eikä kiinnosta opiskella ko. aineita, jotta voisi hakea lääkikseen ja ehkä jopa päästäkin sinne 5n vuoden kuluttua.
Oletko psykologiaa lukenut? Tutkimuksilla on todettu, että mikäli tulevaan koitokseen suhtautuu myönteisesti ja positiivisesti, ovat tuloksetkin paremmat(esim. urheilijoiden mielikuvaharjoittelu). Suosittelisinkin, että sen sijaan että tunnet asemaasi uhatuksi muiden "turhien" hakijoiden takia keskittyisit ajattelemaan tilannetta, jolloin saat AMK:lta ilmoituksen, että sinut on hyväksytty kouluun. Sitäpaitsi, kyllä valintatesteissä aika pitkälti nähdään kuka on tosissaan ja kuka ei, ja kuka sopii alalle ja kuka taasen ei.
Ja todellakin, minusta siinä ei ole mitään pahaa kouluttautua Suomessa ja muuttaa ulkomaille parempien palkkojen takia, sikälimikäli on seikkailijaluonne! Olen itsekin alannut leikkimään tällä ajatuksella, mielestäni fiksu ja jännitävä veto näin asioihin pintapuolisesti tutustuneena.
Kun harkitset jatko-opiskelu paikkaa tee se huolella. Suomen koulusysteemin ongelma on nimittäin tutkintoloukku. Kun olet suorittanut korkeaasteen tutkinnon, toisen hankkiminen saattaa osoittautua yllättävän vaikeaksi.
Kun harkitset jatko-opiskelu paikkaa tee se huolella. Suomen koulusysteemin ongelma on nimittäin tutkintoloukku. Kun olet suorittanut korkeaasteen tutkinnon, toisen hankkiminen saattaa osoittautua yllättävän vaikeaksi.