Seurustelisitko?

piste. Haluan keskittyä elämässä muuhun, kuin rikkinäisen ihmisen holhoamiseen. Parempi, kun on kummallakin kuula kunnossa.

Jos rakastuisin naiseen, jolla on paniikkihäiriö, niin totta kai seurustelisin hänen kanssaan, kun kerran rakastunut häneen olisin ja hän minuun.

Upeinta on, ettei häntä tarvitsisi edes ohjailla terapiaan hoitoa saamaan panikoimisiinsa, koska hän jo olisi hoitoa saamassa. Keertoo siitä, että ko. nainen on vielä fiksukin :)

lesboilla on niin hemmetisti emotionaalisia ongelmia ja oireiluja, ja vain harva on tarpeeksi fiksu hakeakseen apua itselleen.

Seurustelin n. vuoden verran yhen naisen kanssa, jolla oli paniikkihäiriö ja traumoja lapsuudesta. Se oli ajoittain tosi raskasta enkä usko, että haluaisin samaan tilanteeseen uudestaan.

Ja olen seurustellut aikaisemminkin.

Eiköhän pääkysymys ole kuitenkin siinä, että kehen rakastuu. Jos rakastuu ihmiseen, jolla ovat edellämainitut häiriöt, on vaikea taistella tutkainta vastaan ja vaikea olla haluamatta seurustelua.

Asia on siis niinpäin, että minä olen se jolla noita vaikeuksia on. Ei siis naisella, johon olen ihastunut.

Luultavasti tutustumisvaiheesssa kun tämä tulisi ilmi, ennen rakastumista/ihastumista, en veisi suhdettamme pidemmälle. Olen kahdesti tehnyt sen virheen että olet ottanut elämääni ihmisen jolla on henkisiä vaikeuksia, ja se on poikinut koko joukon erittäin negatiivisia asioita itselleni, ja kummallakin kerralla olen ollut suunnattoman helpottotunut suhteen päättyessä. Ja kyllä, rakastin oikeasti ja halusin tukea&auttaa ja kaikki mahdolliset. Kolmatta en jaksaisi enää.

Minulla on itsellä todettu paniikkihäiriö n. vuosi sitten ja kaikki sai alkunsa tyttöystäväni sairaudesta. Tällä hetkellä syön lääkkeitä, mutta muuten elän ihan normaalia elämää. Paniikkihäiriö ei näy päälle eikä sitä muut huomaa. Se ei muuta mitään jos se pysyy lääkkeillä hallinnassa. Oma olotila ei aina ole paras mahdollinen, mutta kun ei pura sitä muihin. Tyttöystäväni on vakavasti sairastunut ja tottakai huoli hänestä on lähes jatkuvaa, mutta sekään ei vaikuta kun on lääkkeet. Elämässä on muuttunut vain se että täytyy muistaa ottaa pieni pilleri joka päivä. Usein paniikkihäiriöön on joku syy joka saattaa tulla vuosien takaa ja stressi tai joku muu erilainen elämäntilanne sen laukasta. Niin voi käydä kenelle vaan. Ajattelin aina ennen että ne on ne muut ihmiset kenellä on "päässä vikaa". Meillä paniikkihäiriö ei ole vaikuttanut suhteeseen tai joka päiväiseen elämään millään tavalla. Käyn töissä ja harrastan ihan normaalisti. Paniikkihäiriöitä on tietysti eri tasoisia ja toisilla varmasti vaatii erityistoimenpiteitä, mutta silti en voisi olla seurustelematta paniikkihäiriön takia ihmisen kanssa ketä rakastan.

Ei tarvitse kuin katsella työkavereitaan, jotka ovat kaikki 60 burnoutin partaalla ja jatkuvasti henkisten oireiden takia sairaslomilla tajutakseen, että nykymaailma on aina vain rankempi ja ihmisen arvoa alentava paikka elää.

Paniikkihäiriöisiä meilläkin on muutamia, jotkut myöhästelevät töistäkin, kun joutuvat tulemaan eri liikennevälineellä kuin suunnittelivat tai joutuvat välillä jäämään pois oksentaakseen.

Kun firmassa on ollut 12 yt-neuvottelut muutaman vuoden sisällä ja oma paikka on jatkuvasti uhattuna, niin alkaa porukka oireilla.

Jokainen meistä on joskus enemmän tai vähemmän rikki. Pientä ymmärrystä! Itse onnekseni pidän työtä vain pakollisena 8-tuntisena päivittäin. En ole oma itseni työpaikalla, ja riisun heti naamion kun pääsen sen puuvillapellon ovesta ulos. Ei ole vielä ollut oireita ja uutta paikkaa haen jatkuvasti.

viettää loppuelämäni naisen kanssa jolla on paniikkihäiriö ym. ajoittaisia ongelmia. Ei se elämä ole helppoa aina mutta eiköhän jokaisella ole omat ongelmansa. En todellakaan hylkää vaimoani hänen paniikkihäiriönsä takia.

Aluksi tottakai pelotti kun en tiennyt miten toimia mutta nykyään tiedän mistä on kyse ja mitä tehdä. :) Ei minun rakkauttani tuollaiset asiat hetkauta laisinkaan. Hän on kuitenkin minun elämäni rakkaus..

Elämänkokemukseni perustella voin sanoa, että kaikilla ihmisillä on omat ongelmansa ja ristinsä. Toisilla se on paniikkihäiriö, toisilla riippuvuussuhde johonkin tai seksi tai maanisuus tai itsetunto-ongelmat tai sosiaaliset ongelmat yms. Ongelmia riittää jokaiselle maan päällä tallaavalle.

Onnea vaan niille, jotka etsivät sitä TÄYDELLISTÄ ja ONGELMATONTA IHMISTÄ. SELLAISTA EI NIMITTÄIN OLEKAAN. :D

Seurustelisin tietenkin, jos tämä jäi vielä jollekin epäselväksi. :)

lesbon kaa?

täs vastakysymys:)

yhtä kuin ongelmansa. Ei kukaan paniikkihäiriön kanssa seurustele, kaikki riippuu ihmisestä.

Masennustakin voi olla eri tasoja, esim. lievää tai vaikeaa masennusta. Joillakin masennus voi liittyä tiettyyn vaikeaan elämänvaiheeseen, toisilla se taas on pysyvämpää sorttia eikä siitä koskaan kunnolla pääse eroon. Nämä edellä mainitut asiat vaikuttaisivat minun kohdallani siihen, että aloittaisinko seurustelusuhdetta ko. henkilön kanssa, sillä pitemmän päälle masentuneen kanssa eläminen voisi olla todella raskasta myös itselle.

Minä olen 23-vuotias ja minulla oli murrosikäisenä pari paniikkikohtausta, toinen lievempi, toinen sieltä pahimmasta päästä. Kärsin silloin myös "lievästä masennuksesta" ja ahdistuneisuudesta, johon sain lääkettä ja terapiaa. Tärkein apu minulle oli kuitenkin se, että ylipäätään lähdin alunperin hakemaan itse apua itselleni ja minulla olikin kova halu selviytyä ja parantua. Tein siis työtä parantumisen eteen enkä jättänyt sitä pelkkien lääkkeiden varaan. Vähitellen oloni helpottui.

Nykyään olen täysin tasapainoinen, en tarvitse terapiaa, en lääkkeitä ja hoidan ammatikseni ihmisiä (hoitoalalla). Vaikea vaihe elämässäni on ohi ja olen vahvempi henkisesti sekä fiksumpi sen ansiosta mitä olen käynyt läpi. Seurustelen ihanan naisen kanssa eikä aikaisemmin koetut paniikit ja masennukset vaikuta meidän yhteiseen elämäämme mitenkään. Elämässä tulee aina ylä- ja alamäkiä... Täytyy osata kuunnella itseään eikä pelätä pyytää apua kun tuntuu pahalta.

Jaksamisia sinulle =)

Sydän kiittää ja kumartaa kaikista vastauksista. Keskustelua voi toki vielä jatkaa jos siltä tuntuu.

Ihanaa kevään odotusta kaikille! = )