Tässä olisi kysymyksiä.
1.Onko mäyräkoirat lapsiystävällisiä?
2.Voiko ne helposti opettaa sisäsiisteiksi?
3.Olen kuullut ns.mäyräkoira halvauksista,onko ne yleisiä?
1.Onko mäyräkoirat lapsiystävällisiä?
2.Voiko ne helposti opettaa sisäsiisteiksi?
3.Olen kuullut ns.mäyräkoira halvauksista,onko ne yleisiä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
1. Kaikki tuntemani mäyräkoirat pitävät poikkeuksetta ihmistä pomonaan. Siis hurjimmatkaan luolakoirat ja toisille koirille räyhääjät eivät ärähdä ihmiselle. En tiedä onko ne sen lapsiystävällisempiä kuin koirat yleensä. Kovapäisiä ne on ja eivät omaa tippaakaan miellyttämishalua. Eivät ole paras rotu ensimmäiseksi koiraksi. Pitkäkarvaisilla on nähnyt todella vahvaa vahtimisviettiä. Siis suorastaan sairaalloista saaliin vahtimista.
2. Helposti näille jääräpäille ei saa opetettua mitään, mutta määrätietoisella ja periksiantamattomalla kasvatuksella kyllä. Selkäsairas koira ulostaa sisälle.
3. On se aika yleistä ja hyvin valitettavaa. Tutki taustat, jos aijot mäyräkoiran hankkia.
Ensinnäkään mäyräkoira ei suinkaan aina ole automaattisesti isäntänsä nöyrä alamainen. Vaan monet yksilöt todellakin yrittävät ottaa talossa isännän paikan. Asia ei kuitenkaan saa olla ongelma, ja juuri tuolla määrätietoisuudella saadaan muuten niin lupsakka mäykky ruotuun.
Sisälle kakkiminen ei ole automaattisesti merkki selkavaivasta koiralla. Kyllä niitä kakkoja meiltäkin joskus aamuisin löytyy, eikä selkävaivoista ole tietoakaan vanhimmallakaan koiralla. Kyse on useimmiten siis jostain muusta.
Muuten en ota kantaa selkävaivojen yleisyyteen. Sukutaulujen tutkiminen ei juurikaan auta, tästä on tutkittua tietoa yllin kyllin. Eli tervesukuistenkin vanhempien jälkeläiselle saattaa
ilmaantua selkävaivoja. Tietenkään en hankkisi pentua vanhemmista, joiden suvuissa tiettävästi on selkävaivaisia koiria.
Mitä taas tulee mäykyn soveltuvuuteen ekaksi koiraksi, niin kyllä luonteensa puolesta sopii hyvin sellaiseksi. Ei ne niin kovia koiria perheissä ole, yleensä päinvastoin. Paljon on kiinni suvuista, myös kasvatuksesta. Mäykkyä pitää ymmärtää! Liialla kovakätisyydellä saadaan mäykyissä esiin ne huonot puolet... Jämpti ja määrätietoinen, kuitenkin mäykyn luonteen (= ei opi helpolla) huomioonottava kasvatus on oikein.
Ei mäyräkoirasta saakaan kitkeä pois sitä persoonaa, joka siinä on luonteenomaisena. Mäykky on mäykky, ja keskimäärin hurmaava ja valloittava perhekoira. Karvanlaaduistakin riippuen yksilöissä ja suvuissa on kuitenkin huomattavia eroja. Pitkis ei ehkä ole helpoin, jos luonnetta ajattelee.
Kerroinkin vain näkemistäni mäykyistä. Tietenkin ne olivat hyvin koulutettuja.
Ensimmäisen koiran koulutus usein menee jollain lailla pieleen, mutta toisen kanssa jo tietää paremmin. Parempi se ensimmäinen koira on toki olla pieni, eikä jokin vasikan kokoinen.
Pitää myös muistaa mihin mäyräkoira on jalostettu - luolakoiraksi. Niiden siis pitääkin olla kovapäisiä. Ei siis pidä ihmetellä, että se ei pelkää oikein mitään. Jos vastaan tulee isokokoinen muriseva koira, niin mäykkyhän ei sitä väistä.
Mäyriksiä pitää ymmärtää. Niillä on ihan oma ajattelutapa. Ne toimivat monissa asioissa juuri päinvastoin kuin voisi olettaa tai muut rodut tekevät :DDD
Ne ovat hurmaavia kun ne on oikein kasvatettu ja niitä ymmärtää. Ne ovat aina keksimässä jotain "hullutuksia" joille saa nauraa mahansa kippuralle :)
tarvitse 'töissä' olla koko ajan. Eli siviilissä sohvalla ihan eri piski kuin siellä pesässä tai putkilla.
Sekin on tosi, että varsinkin urosmäykyt on omasta mielestään kooltaan suuren koiran veroisia, ja sehän sitten näkyy kun vastaan tulee muita uroksia.
Ei mäykky silti vaikea rotu ole.
mun ensimmäinen koira on ihana mäyräkoira joka täyttää 10 v, se on todella itepäinen mutta tottelee, itepäisyys on mun mielestä mäykyn paras puoli,saa vähän kinata asioista välillä eikä eikä mun elämä oo ollu tylsää sen jälkeen mäykky tuli taloon, se osaa yllättää mut positiivisesti joka päivä. kun kerran ottaa mäykyn niin mitään muuta ei voi edes harkita
on just mäykyn parhaita puolia. Vaikka se joskus saattaa meidät raivon partaalle... niin kohta se on se maailman ihanin ja rakastettavin koiruus.
Muuta rotua ei tosiaan edes ajattele kun kerran on mäykyn hankkinut.