Halusin vaan kirjottaa tänne omia kokemuksiani. No..Seurustelin jätkän(mikon) kans ja selvis että hän on pettäny minua. Suutuin ihan totaallisesti mut loppujen lopuks annoin anteeksi, koska olin itsekkin pettäny mikkoa. En kuitenkaan pystynyt millään unohtamaan vaikka anteeksi annoinkin. Joten jätin rakastamani pojan (oli muuten ensimmäinen ihminen ketä olen koskaan rakastanut ja tähän asti ainoa) ja yritin unohtaa hänet. Unohtamisesta ei kuiteenkaan tullut mitään. Mikko soitti mulle ja itki ja mä itse ryyppäsin unohtaakseni hänet. Koulu kärsi ja muutenki elämä alko silloin meneen ala mäkeä. Olin joka päivä sekasin ja purkasin muihin ihmiseen suruani tekemällä muille kaikkee pahaa... Loppujen lopuks olin jo niin rikki et otin selvää sen tytön puhelinnumeron jonka kans mikko petti mua ja kysyin missä hän asuu. Hän asui toisella paikkakunnalla muttei kuitenkaan liian kaukana..Yhtenä iltana sit päätin houkutella kaverini juopottelemaan mun kans sille paikka kunnalle ja soitin tytölle..Hakkasin tytön ja sain törkeänpahoinpitely syytteen. En voi sille mitään mut se helpotti hetkeksi paljon. Siitä tuli tietenki vielä enemmän vaikeuksia minun, nuoren tytön elämään.
Jatkoin ryyppäämistä kunnes sossut puuttui asiaan. Oli lähellä etten joutunu perhekotiin, mut olin kuitenki jo niin vanha ettei he enää mielellään mua ottanu ja äiti oli mun puolella, vaikka hakkasin äitiänikin.
Tuli kesä ja jouduin meneen vanhempieni luo. Tuli kauheat vierotusoireet viinasta ja muista..Tärisin ja olin tosi sairaan näkönen ensimmäisen kuukauden. Sit vähän helpotti ja äiti päästi mut lomalle kaverini kans. Tiedät ettei mun ois kannattanu mennä, mut oikeestaan pakotin äitin päästämään mut...
Alko sama ryyppy putki. Sekoilin ja riehuin minkä kerkesin.
Sitten alkoi koulun alku taas häämöttään enkä mennyt enää sinä kesänä vanhempieni luo.
En ollut kuullut mitään moneen kuukauteen tästä mikosta, kunnes sattumalta törmättiin. Muistan sen vieläki kuin eilisen.. Mikko oli tosi sekasin ja niin olin myös mä. Katottiin toisiamme pitkään.. Molemmilla oli ollut ikävä.
Koulut alko ja aloimme mikon kans taas liikkumaan samoissa porukoissa. Ja niinhän siinä kävi et alettiin taas seurustelemaan. Ryypättiin joka päivä ja elämä oli tosi rankkaa nuoren elämää. Sain koulusta erotuksen, mutta menin toiseen kouluun samantien.
Yhtenä iltana, ku mentiin mikon kans kämpille mulla palautu mieleen tämä mikon pettäminen silloin aikoinaan. Ja löin mikkoa. Meille tuli tappelu johon naapuritkin heräs.. No, aamulla sovittiin, mut jostain syystä aloin joka ilta huutaan mikolle tästä pettämisestä ja jos mikko jutteli vähänki jonku muun tytön kans niin menin ja haukuin sen tytön. Kaikki mikon "tyttökaveri" pelkäs mua. Ja mikolla hävetti mun puolesta...
Yks ilta meni sitten yli mikon ymmärryksen. Mikko oli tällöin selvinpäin ja mä aivan sekasin ninkuin aina. Mikon seurassa oli pari tyttöa ja oli poikiaki, ku tultiin kaupungilla vastaan, menin ja huusin näille tytöille et "mitä vi**ua te mun miehen kans ootte ym... Mikko huus mulle et nyt tää on ohi! Mä en aluks tajunnu sitä muta ammulla ku heräsin yksin sängystä romahdin. Soitin mikolle mut mulla ei ollut enää mitään toivoa. En kestäny tätä selvinpäin ja vein pään sekasin. Olin sit jonku reilu kuukauden joka päivä sekasin, enkä muista tästä ajasta paljo mitään. Oli yhden illan juttuja, tappeluita ja kaikkea hirveää.
Sitten sossut ja vanhempani huomasi et kaikki ei oo taaskaan hyvin. Mut erotettiin taas koulusta.
Silloin aloin itsekkin pikku hiljaa tajuamaan et ei elämä voi näin jatkua.
Mietin yhdessä vanhempieni ja sossujen kans et mitä alan tekemään.
No aluksi menin työkkäriin, mutta siitä ei tullut mitään ku en jaksanut/viittinyt toimittaa sinne tarvittavia papereita. Olin täysin tyhjän panttina..mulla ei ollut yhtään mitään.
Sain sit kuulla et mikolla on uusi tyttöystävä ja menin tietenki aivan rikki. Kun näin sen tytön niin inhosin sitä heti, vaikka en nähnyt tytöstä muutaku vilauksen ku tyttö meni autolla ohi.
Aloin taas juomaan ja kaikkee, mut onneks tätä ei kestäny muutaku pari viikkoa, kun tajusin taas et ei näin. Lopetin ja aloin oleen selvänä.
Mut en kestäny ku näin mikon ja hänen uuden tyttöystävän melkein joka päivä..samassa kaupungissa ku asuttiin.
Joten muutin pois. Sain hyvän koulu paikan ja asunnon tältä paikkakunnalta missä nyt asun.
Ei viinat ja aineet kuitenkaan kokonaan jäänyt vaikka vähensinkin paljon.
Yhtenä iltana sit lähettiin kavereitten kans viettään iltaa sille paikkakunnalle missä mikko ja sen nykyinen asuu. Mikko ja sen nykyinen tuli vastaan..Mä vein hullut raivarit mikolle ja tytölle. Huusin ja huusin kunnes he lähti pois. En jättänyt asiaa siihen ja menin perään ja löin tätä tyttöä, se helpotti taas vähäksi aikaa.
Aamulla heräsin ja säikähin tekojani, mut eka kerran sillon oikeasti säikähin. Lähdin taas vanhempieni luo vähäksiaikaa rauhottumaan.
No nyt sitte ollaan jo tässä elämän vaiheessa mikä mulla nyt on menossa...
Ikävöin mikkoa vieläkin hirveästi ja haluaisin mikon takas, mutta tiedän et olen ollut vaikea ja kaikkee... En oo piettäny mikkoon pitkään aikaan mitään yhteyttä ja kun mikko kysyi multa et voidaanko olla kavereita sanoin et ei en pysty olla sun kaveri. Kuulen mikosta kuitenki aina kavereiltani, ku meillä on kuitennki paljon yhteisiä kavereita.
Nyt mä oon kuitenki vähän ihastunut toiseen, yhteen janneen.. Janne haluais jo seurustella ja vakiintua mun kans, onhan se mua kuusi vuotta vanhempi. Mut en oo vielä suostunut, koska en oo päässy vieläkään kunnolla mikosta yli vaikka mikolla onkin jo uusielämä toisen kanssa. Ikävöin mikkoa joka ilta. Janne on jo puhunut lapsista mut sanoin heti et "hei,mulla on kouluki käymättä".
Oon miettiny et pitäiskö mun ottaa jannesta mies ennenkuin on liian myöhästä ja yrittää jannen avulla unohtaa mikko..mut onko se sit oikeen..entiiä.
Mulla menee nyt ihan kohtalaisesti. huomena alkaa uusi koulu jonka olen päättänyt käydä kunnolla loppuun. Asun erillä paikkakunnalla ku mikko ja se jotenkin helpottaa. En käytä enään aineita mut joskus kuitenkin ryyppään ja tiedän et mun pitäis vielä vähentää ainakin ryyppäämistä. Käyn psykologilla ja sekin on vähän helpottanut. Ja asun nyt lähempänä vanhempiani.
Tiedän et vielä on paljon opittavaa mut on tää nyt ainakin hyvällä alulla... Täytyy opetella arki asioita kuten esim. rahan käyttöä sängyn petaamista, ruuan laittoa jne.
Mulla nyt vaan vaivaa se janne et mitä mun pitäis sen kans tehdä?? Olenko vielä valmis..en tiiä.
mun ei oikeestaan pitäny kirjottaa näin ku kirjotin, kuuluukohan tää teksti enään ees tälle palstalle.. Mutta kuitenki sainpa purkaa ajatuksiani :)
...jatkan elämää ja opin vielä paljon, yritän etsiä sen normaalin nuoren reitin...
Jatkoin ryyppäämistä kunnes sossut puuttui asiaan. Oli lähellä etten joutunu perhekotiin, mut olin kuitenki jo niin vanha ettei he enää mielellään mua ottanu ja äiti oli mun puolella, vaikka hakkasin äitiänikin.
Tuli kesä ja jouduin meneen vanhempieni luo. Tuli kauheat vierotusoireet viinasta ja muista..Tärisin ja olin tosi sairaan näkönen ensimmäisen kuukauden. Sit vähän helpotti ja äiti päästi mut lomalle kaverini kans. Tiedät ettei mun ois kannattanu mennä, mut oikeestaan pakotin äitin päästämään mut...
Alko sama ryyppy putki. Sekoilin ja riehuin minkä kerkesin.
Sitten alkoi koulun alku taas häämöttään enkä mennyt enää sinä kesänä vanhempieni luo.
En ollut kuullut mitään moneen kuukauteen tästä mikosta, kunnes sattumalta törmättiin. Muistan sen vieläki kuin eilisen.. Mikko oli tosi sekasin ja niin olin myös mä. Katottiin toisiamme pitkään.. Molemmilla oli ollut ikävä.
Koulut alko ja aloimme mikon kans taas liikkumaan samoissa porukoissa. Ja niinhän siinä kävi et alettiin taas seurustelemaan. Ryypättiin joka päivä ja elämä oli tosi rankkaa nuoren elämää. Sain koulusta erotuksen, mutta menin toiseen kouluun samantien.
Yhtenä iltana, ku mentiin mikon kans kämpille mulla palautu mieleen tämä mikon pettäminen silloin aikoinaan. Ja löin mikkoa. Meille tuli tappelu johon naapuritkin heräs.. No, aamulla sovittiin, mut jostain syystä aloin joka ilta huutaan mikolle tästä pettämisestä ja jos mikko jutteli vähänki jonku muun tytön kans niin menin ja haukuin sen tytön. Kaikki mikon "tyttökaveri" pelkäs mua. Ja mikolla hävetti mun puolesta...
Yks ilta meni sitten yli mikon ymmärryksen. Mikko oli tällöin selvinpäin ja mä aivan sekasin ninkuin aina. Mikon seurassa oli pari tyttöa ja oli poikiaki, ku tultiin kaupungilla vastaan, menin ja huusin näille tytöille et "mitä vi**ua te mun miehen kans ootte ym... Mikko huus mulle et nyt tää on ohi! Mä en aluks tajunnu sitä muta ammulla ku heräsin yksin sängystä romahdin. Soitin mikolle mut mulla ei ollut enää mitään toivoa. En kestäny tätä selvinpäin ja vein pään sekasin. Olin sit jonku reilu kuukauden joka päivä sekasin, enkä muista tästä ajasta paljo mitään. Oli yhden illan juttuja, tappeluita ja kaikkea hirveää.
Sitten sossut ja vanhempani huomasi et kaikki ei oo taaskaan hyvin. Mut erotettiin taas koulusta.
Silloin aloin itsekkin pikku hiljaa tajuamaan et ei elämä voi näin jatkua.
Mietin yhdessä vanhempieni ja sossujen kans et mitä alan tekemään.
No aluksi menin työkkäriin, mutta siitä ei tullut mitään ku en jaksanut/viittinyt toimittaa sinne tarvittavia papereita. Olin täysin tyhjän panttina..mulla ei ollut yhtään mitään.
Sain sit kuulla et mikolla on uusi tyttöystävä ja menin tietenki aivan rikki. Kun näin sen tytön niin inhosin sitä heti, vaikka en nähnyt tytöstä muutaku vilauksen ku tyttö meni autolla ohi.
Aloin taas juomaan ja kaikkee, mut onneks tätä ei kestäny muutaku pari viikkoa, kun tajusin taas et ei näin. Lopetin ja aloin oleen selvänä.
Mut en kestäny ku näin mikon ja hänen uuden tyttöystävän melkein joka päivä..samassa kaupungissa ku asuttiin.
Joten muutin pois. Sain hyvän koulu paikan ja asunnon tältä paikkakunnalta missä nyt asun.
Ei viinat ja aineet kuitenkaan kokonaan jäänyt vaikka vähensinkin paljon.
Yhtenä iltana sit lähettiin kavereitten kans viettään iltaa sille paikkakunnalle missä mikko ja sen nykyinen asuu. Mikko ja sen nykyinen tuli vastaan..Mä vein hullut raivarit mikolle ja tytölle. Huusin ja huusin kunnes he lähti pois. En jättänyt asiaa siihen ja menin perään ja löin tätä tyttöä, se helpotti taas vähäksi aikaa.
Aamulla heräsin ja säikähin tekojani, mut eka kerran sillon oikeasti säikähin. Lähdin taas vanhempieni luo vähäksiaikaa rauhottumaan.
No nyt sitte ollaan jo tässä elämän vaiheessa mikä mulla nyt on menossa...
Ikävöin mikkoa vieläkin hirveästi ja haluaisin mikon takas, mutta tiedän et olen ollut vaikea ja kaikkee... En oo piettäny mikkoon pitkään aikaan mitään yhteyttä ja kun mikko kysyi multa et voidaanko olla kavereita sanoin et ei en pysty olla sun kaveri. Kuulen mikosta kuitenki aina kavereiltani, ku meillä on kuitennki paljon yhteisiä kavereita.
Nyt mä oon kuitenki vähän ihastunut toiseen, yhteen janneen.. Janne haluais jo seurustella ja vakiintua mun kans, onhan se mua kuusi vuotta vanhempi. Mut en oo vielä suostunut, koska en oo päässy vieläkään kunnolla mikosta yli vaikka mikolla onkin jo uusielämä toisen kanssa. Ikävöin mikkoa joka ilta. Janne on jo puhunut lapsista mut sanoin heti et "hei,mulla on kouluki käymättä".
Oon miettiny et pitäiskö mun ottaa jannesta mies ennenkuin on liian myöhästä ja yrittää jannen avulla unohtaa mikko..mut onko se sit oikeen..entiiä.
Mulla menee nyt ihan kohtalaisesti. huomena alkaa uusi koulu jonka olen päättänyt käydä kunnolla loppuun. Asun erillä paikkakunnalla ku mikko ja se jotenkin helpottaa. En käytä enään aineita mut joskus kuitenkin ryyppään ja tiedän et mun pitäis vielä vähentää ainakin ryyppäämistä. Käyn psykologilla ja sekin on vähän helpottanut. Ja asun nyt lähempänä vanhempiani.
Tiedän et vielä on paljon opittavaa mut on tää nyt ainakin hyvällä alulla... Täytyy opetella arki asioita kuten esim. rahan käyttöä sängyn petaamista, ruuan laittoa jne.
Mulla nyt vaan vaivaa se janne et mitä mun pitäis sen kans tehdä?? Olenko vielä valmis..en tiiä.
mun ei oikeestaan pitäny kirjottaa näin ku kirjotin, kuuluukohan tää teksti enään ees tälle palstalle.. Mutta kuitenki sainpa purkaa ajatuksiani :)
...jatkan elämää ja opin vielä paljon, yritän etsiä sen normaalin nuoren reitin...
Vastaukset 5
Vanhimmat
sähän oot jo kirjottanu ton saman paskan tänne aiemminki? kerjääks sää jotain sääliä muilta? eiks viime kerral tullu tarpeeks? ok...
Hyvä, ettet enää käytä niin paljoa aineita kuin ennen etkä pura pahaa oloasi kehenkään sivulliseen ja tietenkin hyvä myös, että SINULLA on nykyisin parempi olo, Ystäväiseni :)
Vähän liikaa taisit kiintyä siihen Mikkoon... Olisi parempi, jos et näkisi häntä enää missään /kuulisi hänestä enää mitään. Jos kuulet hänestä kavereidesi kautta jatkuvasti jotain, silloin sinulle palautuu kaikki muistot mieleen... :'(
Olen kovin pahoillani siitä, mitä kaikkea sinulle on käynyt. Tästä ei ole kuin yksi suunta ja se on ylöspäin =) Hyvin tämä tästä.. jaksamisia sinulle!!
yks kohta minua häiritsi aika paljon. nimittäin se että mikko petti sinua ja sie petit mikkoa. Mikä oikeus sulla siis oli suuttua?
Mut joka tapauksessa, koeta unohtaa se, vaikka helppoa se ei tietenkään ole. Voimia.
aika vitun säälittävää.
Olet vasta 18 (-88?) ja elämä jo ollut tuossa kuosissa. Alat kai juomaan joka kerta kun elämässä tulee vaikeuksia vastaan. Äitiäsikin muistit pamauttaa turpaan. Tuollaisia "heikkoja" pitäisi aina olla mielinmäärin ymmärtämässä, helvetti.
Käy kirjastossa, ala lukea kirjoja ja ajattele asioita. Tutustu itseesi. Tiedosta.