onko meistä ihmisistä katoamassa tietty lämpö ja empaattisuus? Täällä missä minä asun, on kateus kukoistuksessaan. Kuuluu vissiinkin ihan tämän rotuaineksen piirteisiin :)
Mutta otetaan esimerkiksi vaikka yksityispuolen lääkärit. Sehän on bisnestä. Saat apua ja empatiaa, kun maksat siitä. Näinhän se toimii monessa muussakin paikassa. Oikeastaan joskus ihan surettaa, että molemmat osapuolet ikäänkuin tietävät, että rahasta tässä kuitenkin on kysymys.
Yritän kai sanoa sitä, että harvoin tuntee sellaisen lämpimän ailahduksen, jonka saa aikaiseksi pyyteetön hyvä teko. Toki inhimillisyyttäkin löytyy, mutta tietty kovuus on mielestäni lisääntynyt. Varmaan ihmisillä on täysi työ omassa arjessa ja siksi voimaa ei riitä mihinkään ylimääräiseen.
Mitähän minä yritän sanoa ;/ Yhdestä jutusta kuitenkin olen iloinen: TÄÄLLÄ on mahtavia ihmisiä!
Mutta otetaan esimerkiksi vaikka yksityispuolen lääkärit. Sehän on bisnestä. Saat apua ja empatiaa, kun maksat siitä. Näinhän se toimii monessa muussakin paikassa. Oikeastaan joskus ihan surettaa, että molemmat osapuolet ikäänkuin tietävät, että rahasta tässä kuitenkin on kysymys.
Yritän kai sanoa sitä, että harvoin tuntee sellaisen lämpimän ailahduksen, jonka saa aikaiseksi pyyteetön hyvä teko. Toki inhimillisyyttäkin löytyy, mutta tietty kovuus on mielestäni lisääntynyt. Varmaan ihmisillä on täysi työ omassa arjessa ja siksi voimaa ei riitä mihinkään ylimääräiseen.
Mitähän minä yritän sanoa ;/ Yhdestä jutusta kuitenkin olen iloinen: TÄÄLLÄ on mahtavia ihmisiä!
Vastaukset 13
Vanhimmat
arvot ovat tänä päivänä ainakin rappiolla..Emme enää elä rakastamiamme ihmisiä arvostaen..Arvot eivät ole vain sanoja, vaan esikuva ja tapa toimia..Jos/ kun ne olisivat kunnossa, uskoakseni meidänkin olisi helpompaa elää täällä..
Mukavaa illan jatkoa sinulle..Niiskuliini...:))))..ja aurinkoa..:)
Aika paljon yksilö voi kuitenkin vaikuttaa omaan elämäänsä ja sen arvoihin, kaikki ei tule ulkopuolelta määrättynä. Elämä on täynnä valintoja ja jonkinlaiset arvot näitä meidän valintojamme ohjaavat; eivät välttämättä tietoisesti, mutta kyllä ne siellä taustalla ovat. Mutta pakko on myöntää, että nyky-yhteiskunnassa vallalla olevat kovat arvot heijastuvat omaankin elämääni, vaikka kuinka yrittäisin ja haluaisin pitää ne ulkopuolella.
tuntuu joskus siltä, että maailmasta puuttuu tolkku..On vain kiirettä..toisaalta yhteiskuntakin vaatii meitä aina vain parempaan..Valinnatkin moni joutuu tekemään ns. olosuhteittensa sanelemana..:(..lämpö, empaattisuus ja monta muuta, joista Niisku-Myy mainitsi jäävät ikään kuin sivuun pikku pakostakin..Ei enää jakseta antaa muille..
On totta että yksilöllisyys kuihduttaa yhteisöllisyyttä ja juuri yhteisöllisyys on se turvan ja lämmön tuottaja, (toisista huolehtimista)jota nyt kaivataan takisin.
Tuo mainitsemasi ihmisten suhde omaan työhön on se avain juttu. Työ ja arki halutaan pitää täysin omana, siinä ei ole tilaa toisille tai muulle.
Niin se on, itse suljemme itsemme ulos elämästä.
Mutta toivottavasti opimme taas RAKASTAMAAN,, olemaan yksi lähimmäistemme kanssa.
He nyt menee paatokselliseksi, joten lopetan .
"Työ ja arki halutaan pitää täysin omana, siinä ei ole tilaa toisille tai muulle."
Olen ihan samaa mieltä. Aika ristiriitaista, kun kuitenkin maailma käy aina vaan pienemmäksi, on helpompaa olla yhteydessä muihin.
Johtuiskohan se siitä, että työelämä nykyisin voi olla aika rankkaa? Se imee mehut niin ettei paljon muuta jaksa. Yhä useamman tuttavapiirissä on burnouttisia.
Tietysti, voihan se olla ihan luonnollinen kehityskin.. Itse olen kasvanut pienessä kaupungissa, eikä se yhteisöllisyys aina niin mukavaa ollut, hiivatti, kun aina jäi kiinni tupakin poltosta... ;) Ei maar, mutta ei siellä mitään salaisuuksia kellään ollut. Varmaan aika moni pikkukyläläinen on vannonut, ettei koskaan päästä naapureita enää niin lähelle.
Työ vetää varmasti monet tiukalle ja perhe-elämä pyörii siinä sitten sivussa. Ilmankos vanha kunnon kyläily on jäänyt? Meinasin kirjoittaa että kyyräily ;) Ehkä se sitäkin on joskus ollut... Mutta eihän nykyään viitsi mennä ihan tuosta noin vaan kylään eikä sitten taas aina jaksa kutsuakaan ketään käymään. Mulla ainakin on joidenkin suhteen lieviä suorituspaineita eli "koskaan ei asunto ole tarpeeksi siisti, koskaan ei ole tarpeeksi hyvää kahvileipää jne", valitettavasti :) Ja tiedän, että ainakin itse menen tosiaan vain tapaamaan ihmistä/ihmisiä, enkä tiiraamaan heidän villakoiriaan tai arvostelemaan, onko pullassa nyt sokeria liikaa vai liian vähän :)
Pitäs vaan pystyä pitämään se oma linjansa sillä tavalla, että "minä olen minä" ja that´s it. Joissakin suhteessa olen siihen pystynyt ja onnittelen itseäni. En esimerkiksi juokse muodin perässä :) Ei riitä rahat eikä kiinnostus, eikä välttämättä natsaa muodotkaan retkuiluun napapaidassa ;)
Sellasta. Mukavaa pakkaspäivää kaikille :)
kyllä arvomaailma menee perseelleen työpaikoilla.sieltä ne siirtyy sitten koteihin ja "ystäviin" samaa kilpailua ja menestymistä koko homma. pitää olla tehokas koko ajan. säälittävää!
Sellaista meininkiä olen ollut huomaavinani monessa - itsessänikin.. On aika olla duunissa, olla mutsi, olla vaimo/tyttöystävä, viettää laatuaikaa, harrastaa...
Onhan siinä etunsa - tekemättömät jutut eivät kummittele taustalla ja voi keskittyä täysillä siihen, mitä onkin tekemässä! Toisaalta.. niin.. spontanius ja impulsiivisyys kärsii (ehkä ovat niitä ominaisuuksia, jotka tekevät meistä meidät, yksilölliset ja ainutlaatuiset..)
Tässä piisaisikin miettimistä vaikka koko päiväksi...
Pakkaspäivää vaan kaikille =)
Mikä tekeekään meistä meidät..?! Kirjoitusvirheet! Siis spontanisuus ja impulsivisuus ;D
Ei auttais kirjoitella ilman kahvikupposta....
Empä päässyt tästä asiasta irti, joten mieleeni nousi onglmalistan mukana myös toimntamalleja joilla asiaa voisi softata.
Varmaan kaikki ovat huomaneet kuinka talkoohenki on vähentynyt. Urheiluseurojen junnutoiminta on julkisuudessa esillä ollut esimerkki.
Luonteensa vuoksi se on ymmärrettävää, koska junioritoiminta vaatii pitkäjänteisyyttä ja siihen on tässä ajassa vaikea sitoutua.
Mutta on olemasa paljon pieniä talkoita joissa voidaan yhteenkuuluvuutta, yhteisvastuulisuutta yms. laatuaikaa toteutaa.
Ajatelkaapa vaikka asuntoyhtiöiden pihatalkoita. Miettikääpä itsennekohdalta, miksi ette osallistu kerran tai kaksi vuodessa ulkoiluhenkiseen tapahtumaan, josta hyötyisi kaikki.
Piha tulee kuntoon, alueen asukkaat tutuiksi yms. On harmillista että nuo tapahtumat aina kaatuu johonkin verukeeseen.
Vaikka järki sanookin että juuri tuollaiset tilaisuudet antaa mahdollisuuden yhteisöjen muodostumiseen.
Avauksessa esitetty lääkäribisnes ei minusta vähennä tai kovenna maailmaa yleensä, sillä lääkäri ei ole orja. Jos yhteiskunnalla ei ole varaa maksaa lääkäreille, niin perustakoon yksityisvastaanoton. Kun sitten yksityislääkäreitä on tarpeeksi hinat laskee. Se on minusta reilua.
Elikäs tuotakin ongelmaa tulisi pohtia yhteiskunnan rakentieden kautta, eikä yhtä ammattiryhmää syyllistäen.
Tosin onhan väitetty että yksityislääkärit hoitaa kuin "noita" povaa,, eli isommalla rahalla parempi hoito. Se on moraalitonta.
Ai nii,, se idea, se on juuri tuo, osallistukaa yhteistoimintaan. On väärin ajatella että yhteinen aika ei olisi omaa. Aika perheen kanssa on juuri sitä yhteistä ja parasta omaa-aikaa.
LOPUKSI
iloista pakkaspäivää ;)
...viettää aikana mieluitenn yksin? Tai korkeintaan perheen ja läheisten ystävien kanssa? Se on laatuaikaa.
Ei kaikki ole laumaihmisiä eikä viihdy seuroissa tai talkooporukoissa.
..ei sitten ole edellämainittuja ongelmia.. he voivat hyvin ja läheisyyttä ja vuorovaikutusta riittää niin paljon kun he tarvitsevat.
Joten kaikki hyvin ;))
hymyily vieruskaverille on halpa, ei vaadi paljon voimia ja lämmittää varmasti saajan mieltä. Voi jopa pelastaa päivän. Tulee itsellekin parempi mieli, kun näkee toisen ilahtuvan.