Itse joskus miettinyt joka kuitenkin ajatuksena vieläkin pätee...
Minusta harmillista se kun "vammaiset" tulevat kutsuttuihin esim. kouluihin kertomaan vammastaan...niin miksi hän ei ensin voisi kertoa hiukan itsestään siten että toiset heräävät huomaamaan ja kuuntelemaan sitä sisintäkin... sen kautta kuitenkin kommunikoimme loppujen lopuksi...silloin tavallaan se mitä ulosantaa menee erilailla perille, syvemmin.
Mutta tämä vaati myös häneltä paljon joka itse sen alkutyön tekee mutta uskon että se palkitaan aina...aina joku muistaa kuitenkin..se jo paljon..molemmille
Ja se pelko heitä kohtaan on varmasti molemmilla yhtä suuri (en laske ihmisiä mukaan joille vammaiset eivät ole mitään) sekin hyvä muistaa.
Minusta harmillista se kun "vammaiset" tulevat kutsuttuihin esim. kouluihin kertomaan vammastaan...niin miksi hän ei ensin voisi kertoa hiukan itsestään siten että toiset heräävät huomaamaan ja kuuntelemaan sitä sisintäkin... sen kautta kuitenkin kommunikoimme loppujen lopuksi...silloin tavallaan se mitä ulosantaa menee erilailla perille, syvemmin.
Mutta tämä vaati myös häneltä paljon joka itse sen alkutyön tekee mutta uskon että se palkitaan aina...aina joku muistaa kuitenkin..se jo paljon..molemmille
Ja se pelko heitä kohtaan on varmasti molemmilla yhtä suuri (en laske ihmisiä mukaan joille vammaiset eivät ole mitään) sekin hyvä muistaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Joo mä oon samaa mieltä kanssasi, että se on varmaan hyvä idea... Itse olen kerran käynyt kutsusta luennoimassa ja toimin juuri tähän tyylin, mutta eipä ole toiste tarvinnut vaivautua... Jotenki tuntu, että tää kyseinen opettaja immeinen ootti enemmän valitusta ja ruikutusta, mutta suostuin vain kertomaan asiat asioina, kuinka minä ne koen... tiedä häntä....
Tällä kertaa opettajan tyhmyys huomattiin.
Olitpas rohkea "hali"
kiitos vain, onnea ei ole ikinä liikaa ja jatkoja sinnekkin päin..=)