Suomessa tulisi mielestäni, jokainen syntynyt lapsi rekisteröidä elimen luovuttajaksi samaan tapaan kuin heidät rekisteröidään sen jäseneksi seurakuntaan johon äiti kuuluu.
Silloin, kun aivokuollut ei elintään enää tarvitse, on sääli, jos elinsiirtotestamenttiä ole ja potilaan pitää sen takia kuolla.
Mikä meitä ihmisiä oikein vaivaa, kun emme mokomaa asiaa saa järjestykseen?
Silloin, kun aivokuollut ei elintään enää tarvitse, on sääli, jos elinsiirtotestamenttiä ole ja potilaan pitää sen takia kuolla.
Mikä meitä ihmisiä oikein vaivaa, kun emme mokomaa asiaa saa järjestykseen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Laki elintenluovutuksesta säätelee toimintaa ja sen mukaan näin ei voida toimia. Kuitenkin jokaisen kansalaisen tulisi omalta kohdaltaan miettiä tuota elinluovutusta oman ja perheensä kannalta jo etukäteen. Alaikäinen lapsi ei voi sitä täyttää, jolloin vanhempien kanta ratkaisee. On ollut ilo havaita, että nykyajan nuoret suhtautuvat asiaan hyvin tietäväisesti ja ovat valmiit täyttämään elinluovutuskortin. Keski-ikäiset naiset ovatkin ehkä pidättyväisempiä tässä asiassa. Helpompi on ajoissa ilmaista viimeinen tahtonsa elinluovutuskortilla, kun läheisiltä kysyttävä lupa elinten irrottamiseen aivokuoleman toteamisen yhteydessä.
Silloin se vasta kolahtaa kun itse tai joku läheinen joutuu tilanteeseen, jossa mitään ei ole tehtävissä ilman uutta siirrännäistä. Jokainen elintenluovuttaja on arvokas Lahja Elämälle. Vuosittain kuolee turhan moni jäädessään ilman tuota siirtoelintä. Apteekissa on saatavanan kortteja ja sivustolta: http://www.lahjaelamalle.net/
Niin kuin otsikosta ja nimim. ilmenee niin tältä pohjalta kirjoitan.
Elintestamentti on hienoasia, silloin kun siinä onnistutaan niinkuin on ajateltu.
On myös hyvä muistaa että eläessään voi myös esitää kiellon, ettei halua luovuttajaksi.
Valinta on silloin myös oma.
Vaikka henkilö on tehnyt eläessään elin testamentin ei ole kuitenkaan läheskään aina niin että kuoltuaan elimet siirtyisivät luovutukseen.
Tähän on monia syitä: Kuolin syy, sairaudet, kudostyyppi, ikä jne. jne...
Seula keneltä ja kenelle elin /elimet luovutetaan on ehdottoman tarkka.
Koska itse seurasin vuosia vakavaa sairastamista läheltä ja siirrännäisen jälkeen taistelua elämästä ja kuolemasta josta jälkimmäinen neljänvuoden taistelustaa huolimatta voitti, niin... Tältä pohjalta en ole luovutuksen edoton kannattaja enkä luovuttaja.
Vaikeata maksasairautta sairastaneelle elinsiirto on ainoa vaihtoehto, korvaavaa hoitoa kun ei ole tarjolla. Toki siirrännäisen luovuttamiseen vaikuttaa monet tekijät. On löydettävä ajoissa samaa veriryhmää oleva elin, lähes saman kokoinen kuin potilaalla itsellään, siirrännäisen toimivuus ja kunto tärkeää. Suomessa ei siirretä huonoja elimiä, joten kaikki eivät kelpaa. Siirtoelimiä voidaan ottaa vain aivokuolleilta eli verenkierto elimeen on oltava irrottamiseen asti toimiva. Näin ollen ei kaikkia mahdollisia luovutettavia elimiä voida hyödyntää. Itsekin olen taistellut monet kerrat elämästä ja kuolemasta, mutta elämä voitti. Uutta elämää jo 15 vuotta.