korjaus tohon viestiin että ostettiin talo 62500e
ja talon arvo oli silloin viisi vuotta sitten 85000e eli tarviiko meijän maksaa vaimon veljille mitään??onko heillä oikeutta vaatia??ja onko se vaimon perinnöstä pois
ja talon arvo oli silloin viisi vuotta sitten 85000e eli tarviiko meijän maksaa vaimon veljille mitään??onko heillä oikeutta vaatia??ja onko se vaimon perinnöstä pois
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kysymykseesi tuolla aiemmin tuli kovin ristiriitaisia vastauksia, mutta olen kuitenkin tästä asiasta aikalailla varma. Ei ainakaan mitään järkeviä vastaperusteluita ole esitetty näissä ketjuissa.
Kauppahinta on siis ollut reipas 73 % kiinteistön arvosta, eli se on hyvinkin riittävä oikeuskäytännön mukaan. Koska kauppahinnan ja kiinteistön arvon välinen erotus on noin vähäinen, niin kyseessä ei ole lainkaan ennakkoperintö, eikä sitä oteta millään lailla huomioon perinnönjaossa.
Ei tarvitse maksaa mitään. Jako menee normaalien sääntöjen mukaan, tuota kiinteistökauppaa ei siinä oteta millään lailla huomioon. Vaimo saa osuutensa perinnöstä.
Harkitse tarkoin lakitekstistä poikkeavia prosentti tulkintoja, koska sisarusten kanssa asioit sinä tai siis varsinaisesti vaimosi.
Juupsis viittasi Aulis Aarnio-Urpo Kangas; Perhevarallisuusoikeus oppikirjan sivuun 234, jossa kyllä lukee, että "Tällöin on muistettava sääntö, jonka mukaan noin 60-70% hinta käypään arvoon verrattuna estää yleensä lakiosavaatimuksen". En kiistä väitettä, mutta sen perustetta ja säännön yleisyyttä ei teos selvitä. Saattaa olla että lakiosavaatimuksia estämässä ja ehkä oikeudenkin ratkaisuihin on vaikuttanut käyvän arvon huterat todistelutkin. Mikäli talonne käypä arvo on osapuolten hyväksymä fakta, niin ehkä sovinnollinen suhtautuminen hintaeroon jopa ennakkoperintönä olisi ainakin rakentava toimintatapa. Käytännössä ratkaisuihin liittyy monia seikkoja, joita te voitte ratkoa vain perikunnan sisällä, mutta oikeudellinen riitely tulee takuulla paljon kyseesä olevaa aprikointia kalliimmaksi.
Toki olen samaa mieltä tuosta, jos sisarussuhteita pitää arvokkaampina kuin pariakymmentätuhatta euroa, eikä toimitusjakoon tahdo lähteä (siis jos sisarukset eivät hyväksy tilannetta).
Kirjasta vielä, pääsääntö kauppahinnan ja käyvän arvon erotuksen suuruuden vaikutuksesta kaupan ennakkoperintöluonteeseen on mainittu sivulla 222, joskin prosenttimaininnat tulevat vasta myöhemmin, ja esiintyvät useammissa paikoissa tekstin keskellä.
>>Perhevarallisuusoikeus oppikirjan sivuun 234, jossa kyllä lukee, että "Tällöin on muistettava sääntö, jonka mukaan noin 60-70% hinta käypään arvoon verrattuna estää yleensä lakiosavaatimuksen".>>
Sitaatissa puhutaan lakiosan vaatimisesta. Tämä toteamus kirjassa liittynee siten suosiolahjan määrittelyyn, jossa mainittu prosenttiosuus pätee, koska lahjoittajalla täytyy olla ilmeinen tarkoitus suosio lahjan saajaa muiden perillisten vahingoksi. Ennakkoperinnön osalta tällaista edellytystä ei ole.
Eli kyllä lähtökohtaisesti alihintaisen kaupan käyvän arvon ja vastikkeen erotus on lahja ja ennakkoperntöä, ellei vastasyitä ole.
On hiukan hedelmätöntä keskustella oppikirjan argumenteilla, mutta laitan nyt kuitenkin vielä tämän.
"Tämä toteamus kirjassa liittynee siten suosiolahjan määrittelyyn"
Tämä veikkaus meni väärin, kyseinen kohta käsittelee nimenomaan ennakkoperintöä. Suosiolahjaa käsitellään vasta tuon jälkeen.
Suora, ja hiukan laajempi sitaatti samasta kohtaa:
"Käytännössä väite ennakkoperinnön antamisesta esitetään silloin, kun perittävä on luovuttanut omaisuuttaan jollekulle rintaperillisistään käypää alemmasta hinnasta. Tällöin on muistettava sääntö, jonka mukaan noin 60-70%:n hinta käypään arvoon verrattuna estää yleensä lakiosavaatimuksen. Käyvän arvon ja vastikkeen erotusta ei voida käsitellä lakiosalaskelmassa ennakkoperintönä."
Seuraavassa suora sitaatti kyseisestä kirjasta ennakkoperintöä käsittelevän luvun alusta:
"Ennakkoperintö voi olla kokonaan tai osittain vastikkeeton. Jos lahjoitus kokonaan vastikkeeton, se on 'puhdas lahja'. Jos taas lahjan saaja on antanut perittävälle lahjasta vastiketta, oikeustoimi on 'lahjanluontoinen'. Luovutusta on pidettävä lahjanluontoisena, jos luovutetun omaisuuden arvon ja maksetun korvauksen välillä vallitsee ilmeinen epäsuhta. Kiinteätä rajaa sille, milloin vastike on riittävä suuri, ei siviilioikeudessa tunneta. Jos vastike on riittävän suuri, perittävä ei voi määrätä, että perillisen saama omaisuus on otettava ennakkoperintönä huomioon..."
Myöhemmin kirjassa muutamassa kohtaa mainitaan, viitaten riittävään vastikkeeseen, tuo 60-70 % arvosta. Kun vastike on tuota luokkaa, ei ilmeistä epäsuhtaa ole (joka siis on edellytys sille, että kauppahinnan ja arvon erotus katsottaisiin ennakkoperinnöksi).
En oikein ymmärrä, miten tämän voisi käsittää toisin.