Jakobstad

kirjoita suomea!!!

fdddd kirjoitti:

kirjoita suomea!!!

Vain sen takia ettet itse osaa,sinulla ei ole mitään oikeutta määrätä millä kukin kirjoittaa tällä palstalla.Tuskin täällä mitään niin tarmeatä kirjoiteta että sitä ois pakko ymmärtää.

Sikky Nixx kirjoitti:

Vain sen takia ettet itse osaa,sinulla ei ole mitään oikeutta määrätä millä kukin kirjoittaa tällä palstalla.Tuskin täällä mitään niin tarmeatä kirjoiteta että sitä ois pakko ymmärtää.

Suomessa ei ole ”ruotsalaisia” eikä liioin ”suomenruotsalaisia”. No jaa, Ahvenanmaalla on muutama tuhat sitä väestöä, jolla voidaan osoittaa olevan vahva pohjanlahdentakainen ruotsalaisperimä. Ja Helsingissä lienee toistatuhatta oikeaa ruotsalaista.
Mutta muuten ne arviolta 1200-luvun tienoilla maahamme Tukholman valtakäskyillä siirtyneet tuhannet ruotsalaiset ovat menneinä vuosisatoina jo moneen kertaan naitu ristiin ja poikittain suomalaisen valtaväestön kanssa. Niinpä oikeampi termi näille suomalaisille on mielestäni ruotsinkielinen.

Lisäksi heitä lienee lähes puolet suomalaisista ruotsalaistuneita säätykierron houkuttelemina. Ruotsinkieliseksi muuttuminen kun avasi siirtomaa-ajan Suomessa ovia rikkaampaan elämään – ja monen kuvitelmissa vielä edelleenkin.

Lisäksi maahamme siirtyi 1700–1800-luvuilla jonkin verran väestöä Keski-Euroopasta ja Venäjän keisarikunnasta (käsityöläisiä, sotilaita, säätyläisiä) ja nämä tulijat identifioituivat vallasväkeen eli ruotsinkielisiin. Kieleltään indoeurooppalaisina heidän oli suomea helpompi oppia toinen indoeurooppalaisen kieliperheen kieli ruotsi. Lisäksi sääty-yhteiskunnassa tuo kieli toi ”aseman” silloin. Siis puhu ruotsinkielisistä, älä ”ruotsalaisista” tai jostakin ”suomenruotsalaisista”. Sellaisia kun meillä ei olekaan. Etelä-Suomessa on kaksikielinen rannikkoseutu (eikä mitään ”ruotsalaispitäjiä”) ja Pohjanlahden rannalla on Etelä-Pohjanmaan kaksikielinen rannikko tai Vaasan rannikkoseutu (eikä mitään ”ruotsalaista pohjanmaata”).

"Ruotsinkielisten osuus Suomen väestöstä oli virallisissa tilastoissa 14,3 % v. 1880, 10,1% v. 1930 ja 6,3 % v. 1980. Suurimmillaan ruotsinkielisen väestön määrä oli vuonna 1940, jolloin heitä oli 354 000. 1950- luvulla ruotsinkielisten määrä väheni 5,1 % ja 1960-luvulla 8,2%. Henkikirjoituksessa on vuodesta 1977 lähtien kysytty "äidinkieltä", kun aiemmin kysyttiin mihin kieliryhmään vastaaja katsoo kuuluvansa. Tämä on aiheuttanut sen, että virallisten tilastojen mukaan ruotsinkielisten määrä on vähentynyt vain 1,0% 1970-luvun aikana. On arvioitu, että terminologian muutos on "kasvattanut" ruotsinkielisten lukumäärää noin 6350 hengellä".

"Vuonna 1981 tutkituista suomenruotsalaisista 74,3 % katsoi olevansa ruotsinkielisiä, 21,1 % kaksikielisiä ja 2,2 % suomenkielisiä."

Herää Suomi. Suomalaisuusliikkeen historia, , Kustannuskiila, Kuopio 1989, s. 442-443.

Pientä analyysia:

1) Ruotsalaisuus hallitsi ennen itsenäisyyden aikaa Suomea vaikka ruotsalaisia oli maanviljelijät, rannikkokalastajat ja työväestö mukaanlukien -näitähän ruotsalaisistamme valtaosa on- kaiken kaikkiaankin v. 1880 14,3 %. Miettikääpä minkäläinen hybris ja etninen ylimielisyys tuolloin vallitsi ja kuinka se tuollaisesta on saattanut kehittyä. Säätyvaltiopäivillähän ruotsinkielisellä aatelilla oli 25% äänistä vaikka aatelisia oli muistaakseni vain 0,12% kansasta. Pappisluokka, liki täydellisesti myös ruotsinkielinen, jolla oli edelleen 25% äänivalta oli todelliselta edustukseltaan kansasta vain pari prosenttia. Porvaristossa oli kielisuhteet n. 40-60 ruotsalaisten eduksi ja tällä ryhmällä oma 25 % vallasta. Eli kun kansasta ruotsinkielisiä oli kaikki maalaiset ja työläisetkin mukaanlukien vain 14 % niin ruotsinkielisillä, ja heistäkin vain tietyillä mahtisuvuilla oli poliittinen valta valtiopäivillä yli 75%-80%:sti. Jokainen voi miettiä minkäläisen jäljen tämä jättää tähän etniseen eliittiin samaistuviin. Tätä yhteiskunnallista pommia ei ole saatu vieläkään maassamme purettua ja siitä keskusteleminenkin yritetään leimata jo etukäteen vähintäänkin puolirikolliseksi puuhasteluksi.

2) Vuonna 1930 Suomessa taistellaan vielä suomen kielen asemasta yliopiston kielenä. Ruotsalaisia on tuolloinkin vain joka kymmenes. Heistä noin 8 kymmenestä on tavallista rahvasta. Eli edelleen pieni joukko kulttuurisen hybriksen vallassa taloudellisen mahtinsa tukemana kamppailee etuoikeuksiensa säilyttämisen puolesta.

3) v. 1940 raskas sota on ohi. Ruotsalaisten määrä on vuosikymmeniä pudonnut, mutta...Yhtäkkiä ruotsalaisia onkin enemmän kuin koskaan. Kaatuiko suomalaisia niin paljon enemmän että ruotsalaisten määrä yhtäkkiä on suurimmillaan vai muuttuiko moni ruotsalaiseksi voidakseen jättää maan jos tiukka paikka tulee? Sillä yhtäkkiä v. 1950 heidän määränsä oli huvennut 5,1%.

4) Ruotsalaisuus väheni kaiken aikaa. Sitten tulee 1968 peruskoulu-uudistus, jonka kielohjelmasta syntyneen riidan ratkaisivat pres. kekkonen ja keskustapuolue siten, että ruotsin kieli tuli pakolliseksi kaikille peruskoulun yläasteen oppilaille. Tämä aikan ajolloin ruotsinkielisten määrä ja ruotsinkielen merkitys olivat vuosikymmeniä olleet varsin nopeassa luonnollisessa laskusuunnassa. Tulee myös uusi henkikirjoitustapa 1977. Ja yhtäkkiä, voilá: ruotsinkielisten määrän lasku taittuu hetkessä ja heidän määränsä jopa lisääntyy!

5)Ajatelkaapa, että maassamme oli vuonna 1981 tehdyn tutkimuksen mukaan ruotsalaisista 2,2% oman ilmoituksensa mukaan yksikielisesti suomenkielisiä suomalaisia, jotka olivat kuitenkin ilmoituksensa mukaan suomenruotsalaisia! Ruotsinkielisisitä heidän lisäkseen 21,1 % oli kaksikielisiä, mutta koska uusi henkikirjoituslaki kysyi äidin kieltä, ilmoittautuivat he näin ollen myös suomenruotsalaisiksi. Oletettavasti näistä kuitenkin suurin osa oli ensimmäiseltä kieleltään suomenkielisi, mutta jotka olivat toki oppineet "äideiltään" myös ruotsin. (Vuonna 1980 suomalaisten suom.ruotsalaisten seka-avioliittoja solmi 45,5 % suom.ruotsalaismiehistä ja heidän lapsistaan 40 % rekisteröitiin ruotsinkielisiksi. Vuonna 1951 seka-avioliittoja oli ollut 28,2 %). Helsingin "kaksikielisissä suomenruotsalaisperheissä" pouhuttiin v. 1977 ainoastaan suomea 46% perheistä ja vain ruotsia ainoastaa 12 % perheistä. Näinollen kaksikielisistä "ruotsalaisista" joita 1980-luvulla oli voimme ajatella olevan puhtaasti suomenkielisiä noin puolet. Tämän perusteella voidaan sanoa, että v. 1981 noin 10-15% suomenruotsalaisista oli täysin suomenkielisiä ja yksikielisesti suomen kielellä eläviä, mutta jotka tästä huolimatta olivat mielestään kieleltään ja etnisesti ruotsalaisia! Oletettavasti kaksikielisyys on nykyään kasvanut huomattavasti enemmän niin että valtaosa ruotsinkielisistä puhuu täysin suomea ja elää suurimman osan elämästään nimenomaan suomen kieltä käyttäen. Vuoden 1981 todellisuudessa yksinomaan suomalaisten "ruotsalaisten" määrä suomenruotsalaisista on varmaankin viimeisten 25 vuoden aikana kasvanut 10-15%:sta vähintäänkin 50%:iin. Siis suomenkielisten, jotka suomalaisuudestaan huolimatta rekisteröityvät suomen ruotsalaisiksi. Tämä tuskin johtuu rakkaudesta sukujuuriin tai "äidiltä" opitusta kielestä, vaan siitä, että ruotsinkielisenä suomalaisen on mahdollista saada joitain huomattavia etuja.

kollo pöntti. Voi täällä kirjoitella muillakin kielillä.

V penzionu v Sobrancích mají po ránu ještě zavřeno, ale snídani nám udělají. Zůstáváme i na svačinu a oběd. Trochu jsme se zapomněli. Nakonec máme co dělat, abychom stihli vlak, který jede z Michalovců v 15:00 hodin. Na nádraží jsme přijeli celí upocení a...

Jeppis on huomattavasti viihtyisämpi kuib Kokkola,ja tyylikkäinnät ihmiset,varsinkin naiset.

KIRJOITTAA, ja hyvin!!!! Elämäsi luuserina ja kateellisena paskana on rekisteröity.

Et kuulu mihinkään etkä tule koskaan kuulumaankaan.

Suomi suomalaisille!!!!!!!!!!!!!!

1337------ kirjoitti:

Suomi suomalaisille!!!!!!!!!!!!!!

Eiköhän se ole jo?Vai tarkoitatko että kaikki muut kuin Suomalais-ugrilaista perimää omivaa pitäis karkoittaa?

Sikky Nixx kirjoitti:

Eiköhän se ole jo?Vai tarkoitatko että kaikki muut kuin Suomalais-ugrilaista perimää omivaa pitäis karkoittaa?

Suomessa ei ole ”ruotsalaisia” eikä liioin ”suomenruotsalaisia”. No jaa, Ahvenanmaalla on muutama tuhat sitä väestöä, jolla voidaan osoittaa olevan vahva pohjanlahdentakainen ruotsalaisperimä. Ja Helsingissä lienee toistatuhatta oikeaa ruotsalaista.
Mutta muuten ne arviolta 1200-luvun tienoilla maahamme Tukholman valtakäskyillä siirtyneet tuhannet ruotsalaiset ovat menneinä vuosisatoina jo moneen kertaan naitu ristiin ja poikittain suomalaisen valtaväestön kanssa. Niinpä oikeampi termi näille suomalaisille on mielestäni ruotsinkielinen.

Lisäksi heitä lienee lähes puolet suomalaisista ruotsalaistuneita säätykierron houkuttelemina. Ruotsinkieliseksi muuttuminen kun avasi siirtomaa-ajan Suomessa ovia rikkaampaan elämään – ja monen kuvitelmissa vielä edelleenkin.

Lisäksi maahamme siirtyi 1700–1800-luvuilla jonkin verran väestöä Keski-Euroopasta ja Venäjän keisarikunnasta (käsityöläisiä, sotilaita, säätyläisiä) ja nämä tulijat identifioituivat vallasväkeen eli ruotsinkielisiin. Kieleltään indoeurooppalaisina heidän oli suomea helpompi oppia toinen indoeurooppalaisen kieliperheen kieli ruotsi. Lisäksi sääty-yhteiskunnassa tuo kieli toi ”aseman” silloin. Siis puhu ruotsinkielisistä, älä ”ruotsalaisista” tai jostakin ”suomenruotsalaisista”. Sellaisia kun meillä ei olekaan. Etelä-Suomessa on kaksikielinen rannikkoseutu (eikä mitään ”ruotsalaispitäjiä”) ja Pohjanlahden rannalla on Etelä-Pohjanmaan kaksikielinen rannikko tai Vaasan rannikkoseutu (eikä mitään ”ruotsalaista pohjanmaata”).

"Ruotsinkielisten osuus Suomen väestöstä oli virallisissa tilastoissa 14,3 % v. 1880, 10,1% v. 1930 ja 6,3 % v. 1980. Suurimmillaan ruotsinkielisen väestön määrä oli vuonna 1940, jolloin heitä oli 354 000. 1950- luvulla ruotsinkielisten määrä väheni 5,1 % ja 1960-luvulla 8,2%. Henkikirjoituksessa on vuodesta 1977 lähtien kysytty "äidinkieltä", kun aiemmin kysyttiin mihin kieliryhmään vastaaja katsoo kuuluvansa. Tämä on aiheuttanut sen, että virallisten tilastojen mukaan ruotsinkielisten määrä on vähentynyt vain 1,0% 1970-luvun aikana. On arvioitu, että terminologian muutos on "kasvattanut" ruotsinkielisten lukumäärää noin 6350 hengellä".

"Vuonna 1981 tutkituista suomenruotsalaisista 74,3 % katsoi olevansa ruotsinkielisiä, 21,1 % kaksikielisiä ja 2,2 % suomenkielisiä."

Herää Suomi. Suomalaisuusliikkeen historia, , Kustannuskiila, Kuopio 1989, s. 442-443.

Pientä analyysia:

1) Ruotsalaisuus hallitsi ennen itsenäisyyden aikaa Suomea vaikka ruotsalaisia oli maanviljelijät, rannikkokalastajat ja työväestö mukaanlukien -näitähän ruotsalaisistamme valtaosa on- kaiken kaikkiaankin v. 1880 14,3 %. Miettikääpä minkäläinen hybris ja etninen ylimielisyys tuolloin vallitsi ja kuinka se tuollaisesta on saattanut kehittyä. Säätyvaltiopäivillähän ruotsinkielisellä aatelilla oli 25% äänistä vaikka aatelisia oli muistaakseni vain 0,12% kansasta. Pappisluokka, liki täydellisesti myös ruotsinkielinen, jolla oli edelleen 25% äänivalta oli todelliselta edustukseltaan kansasta vain pari prosenttia. Porvaristossa oli kielisuhteet n. 40-60 ruotsalaisten eduksi ja tällä ryhmällä oma 25 % vallasta. Eli kun kansasta ruotsinkielisiä oli kaikki maalaiset ja työläisetkin mukaanlukien vain 14 % niin ruotsinkielisillä, ja heistäkin vain tietyillä mahtisuvuilla oli poliittinen valta valtiopäivillä yli 75%-80%:sti. Jokainen voi miettiä minkäläisen jäljen tämä jättää tähän etniseen eliittiin samaistuviin. Tätä yhteiskunnallista pommia ei ole saatu vieläkään maassamme purettua ja siitä keskusteleminenkin yritetään leimata jo etukäteen vähintäänkin puolirikolliseksi puuhasteluksi.

2) Vuonna 1930 Suomessa taistellaan vielä suomen kielen asemasta yliopiston kielenä. Ruotsalaisia on tuolloinkin vain joka kymmenes. Heistä noin 8 kymmenestä on tavallista rahvasta. Eli edelleen pieni joukko kulttuurisen hybriksen vallassa taloudellisen mahtinsa tukemana kamppailee etuoikeuksiensa säilyttämisen puolesta.

3) v. 1940 raskas sota on ohi. Ruotsalaisten määrä on vuosikymmeniä pudonnut, mutta...Yhtäkkiä ruotsalaisia onkin enemmän kuin koskaan. Kaatuiko suomalaisia niin paljon enemmän että ruotsalaisten määrä yhtäkkiä on suurimmillaan vai muuttuiko moni ruotsalaiseksi voidakseen jättää maan jos tiukka paikka tulee? Sillä yhtäkkiä v. 1950 heidän määränsä oli huvennut 5,1%.

4) Ruotsalaisuus väheni kaiken aikaa. Sitten tulee 1968 peruskoulu-uudistus, jonka kielohjelmasta syntyneen riidan ratkaisivat pres. kekkonen ja keskustapuolue siten, että ruotsin kieli tuli pakolliseksi kaikille peruskoulun yläasteen oppilaille. Tämä aikan ajolloin ruotsinkielisten määrä ja ruotsinkielen merkitys olivat vuosikymmeniä olleet varsin nopeassa luonnollisessa laskusuunnassa. Tulee myös uusi henkikirjoitustapa 1977. Ja yhtäkkiä, voilá: ruotsinkielisten määrän lasku taittuu hetkessä ja heidän määränsä jopa lisääntyy!

5)Ajatelkaapa, että maassamme oli vuonna 1981 tehdyn tutkimuksen mukaan ruotsalaisista 2,2% oman ilmoituksensa mukaan yksikielisesti suomenkielisiä suomalaisia, jotka olivat kuitenkin ilmoituksensa mukaan suomenruotsalaisia! Ruotsinkielisisitä heidän lisäkseen 21,1 % oli kaksikielisiä, mutta koska uusi henkikirjoituslaki kysyi äidin kieltä, ilmoittautuivat he näin ollen myös suomenruotsalaisiksi. Oletettavasti näistä kuitenkin suurin osa oli ensimmäiseltä kieleltään suomenkielisi, mutta jotka olivat toki oppineet "äideiltään" myös ruotsin. (Vuonna 1980 suomalaisten suom.ruotsalaisten seka-avioliittoja solmi 45,5 % suom.ruotsalaismiehistä ja heidän lapsistaan 40 % rekisteröitiin ruotsinkielisiksi. Vuonna 1951 seka-avioliittoja oli ollut 28,2 %). Helsingin "kaksikielisissä suomenruotsalaisperheissä" pouhuttiin v. 1977 ainoastaan suomea 46% perheistä ja vain ruotsia ainoastaa 12 % perheistä. Näinollen kaksikielisistä "ruotsalaisista" joita 1980-luvulla oli voimme ajatella olevan puhtaasti suomenkielisiä noin puolet. Tämän perusteella voidaan sanoa, että v. 1981 noin 10-15% suomenruotsalaisista oli täysin suomenkielisiä ja yksikielisesti suomen kielellä eläviä, mutta jotka tästä huolimatta olivat mielestään kieleltään ja etnisesti ruotsalaisia! Oletettavasti kaksikielisyys on nykyään kasvanut huomattavasti enemmän niin että valtaosa ruotsinkielisistä puhuu täysin suomea ja elää suurimman osan elämästään nimenomaan suomen kieltä käyttäen. Vuoden 1981 todellisuudessa yksinomaan suomalaisten "ruotsalaisten" määrä suomenruotsalaisista on varmaankin viimeisten 25 vuoden aikana kasvanut 10-15%:sta vähintäänkin 50%:iin. Siis suomenkielisten, jotka suomalaisuudestaan huolimatta rekisteröityvät suomen ruotsalaisiksi. Tämä tuskin johtuu rakkaudesta sukujuuriin tai "äidiltä" opitusta kielestä, vaan siitä, että ruotsinkielisenä suomalaisen on mahdollista saada joitain huomattavia etuja.

copypaste. kirjoitti:

Suomessa ei ole ”ruotsalaisia” eikä liioin ”suomenruotsalaisia”. No jaa, Ahvenanmaalla on muutama tuhat sitä väestöä, jolla voidaan osoittaa olevan vahva pohjanlahdentakainen ruotsalaisperimä. Ja Helsingissä lienee toistatuhatta oikeaa ruotsalaista.
Mutta muuten ne arviolta 1200-luvun tienoilla maahamme Tukholman valtakäskyillä siirtyneet tuhannet ruotsalaiset ovat menneinä vuosisatoina jo moneen kertaan naitu ristiin ja poikittain suomalaisen valtaväestön kanssa. Niinpä oikeampi termi näille suomalaisille on mielestäni ruotsinkielinen.

Lisäksi heitä lienee lähes puolet suomalaisista ruotsalaistuneita säätykierron houkuttelemina. Ruotsinkieliseksi muuttuminen kun avasi siirtomaa-ajan Suomessa ovia rikkaampaan elämään – ja monen kuvitelmissa vielä edelleenkin.

Lisäksi maahamme siirtyi 1700–1800-luvuilla jonkin verran väestöä Keski-Euroopasta ja Venäjän keisarikunnasta (käsityöläisiä, sotilaita, säätyläisiä) ja nämä tulijat identifioituivat vallasväkeen eli ruotsinkielisiin. Kieleltään indoeurooppalaisina heidän oli suomea helpompi oppia toinen indoeurooppalaisen kieliperheen kieli ruotsi. Lisäksi sääty-yhteiskunnassa tuo kieli toi ”aseman” silloin. Siis puhu ruotsinkielisistä, älä ”ruotsalaisista” tai jostakin ”suomenruotsalaisista”. Sellaisia kun meillä ei olekaan. Etelä-Suomessa on kaksikielinen rannikkoseutu (eikä mitään ”ruotsalaispitäjiä”) ja Pohjanlahden rannalla on Etelä-Pohjanmaan kaksikielinen rannikko tai Vaasan rannikkoseutu (eikä mitään ”ruotsalaista pohjanmaata”).

"Ruotsinkielisten osuus Suomen väestöstä oli virallisissa tilastoissa 14,3 % v. 1880, 10,1% v. 1930 ja 6,3 % v. 1980. Suurimmillaan ruotsinkielisen väestön määrä oli vuonna 1940, jolloin heitä oli 354 000. 1950- luvulla ruotsinkielisten määrä väheni 5,1 % ja 1960-luvulla 8,2%. Henkikirjoituksessa on vuodesta 1977 lähtien kysytty "äidinkieltä", kun aiemmin kysyttiin mihin kieliryhmään vastaaja katsoo kuuluvansa. Tämä on aiheuttanut sen, että virallisten tilastojen mukaan ruotsinkielisten määrä on vähentynyt vain 1,0% 1970-luvun aikana. On arvioitu, että terminologian muutos on "kasvattanut" ruotsinkielisten lukumäärää noin 6350 hengellä".

"Vuonna 1981 tutkituista suomenruotsalaisista 74,3 % katsoi olevansa ruotsinkielisiä, 21,1 % kaksikielisiä ja 2,2 % suomenkielisiä."

Herää Suomi. Suomalaisuusliikkeen historia, , Kustannuskiila, Kuopio 1989, s. 442-443.

Pientä analyysia:

1) Ruotsalaisuus hallitsi ennen itsenäisyyden aikaa Suomea vaikka ruotsalaisia oli maanviljelijät, rannikkokalastajat ja työväestö mukaanlukien -näitähän ruotsalaisistamme valtaosa on- kaiken kaikkiaankin v. 1880 14,3 %. Miettikääpä minkäläinen hybris ja etninen ylimielisyys tuolloin vallitsi ja kuinka se tuollaisesta on saattanut kehittyä. Säätyvaltiopäivillähän ruotsinkielisellä aatelilla oli 25% äänistä vaikka aatelisia oli muistaakseni vain 0,12% kansasta. Pappisluokka, liki täydellisesti myös ruotsinkielinen, jolla oli edelleen 25% äänivalta oli todelliselta edustukseltaan kansasta vain pari prosenttia. Porvaristossa oli kielisuhteet n. 40-60 ruotsalaisten eduksi ja tällä ryhmällä oma 25 % vallasta. Eli kun kansasta ruotsinkielisiä oli kaikki maalaiset ja työläisetkin mukaanlukien vain 14 % niin ruotsinkielisillä, ja heistäkin vain tietyillä mahtisuvuilla oli poliittinen valta valtiopäivillä yli 75%-80%:sti. Jokainen voi miettiä minkäläisen jäljen tämä jättää tähän etniseen eliittiin samaistuviin. Tätä yhteiskunnallista pommia ei ole saatu vieläkään maassamme purettua ja siitä keskusteleminenkin yritetään leimata jo etukäteen vähintäänkin puolirikolliseksi puuhasteluksi.

2) Vuonna 1930 Suomessa taistellaan vielä suomen kielen asemasta yliopiston kielenä. Ruotsalaisia on tuolloinkin vain joka kymmenes. Heistä noin 8 kymmenestä on tavallista rahvasta. Eli edelleen pieni joukko kulttuurisen hybriksen vallassa taloudellisen mahtinsa tukemana kamppailee etuoikeuksiensa säilyttämisen puolesta.

3) v. 1940 raskas sota on ohi. Ruotsalaisten määrä on vuosikymmeniä pudonnut, mutta...Yhtäkkiä ruotsalaisia onkin enemmän kuin koskaan. Kaatuiko suomalaisia niin paljon enemmän että ruotsalaisten määrä yhtäkkiä on suurimmillaan vai muuttuiko moni ruotsalaiseksi voidakseen jättää maan jos tiukka paikka tulee? Sillä yhtäkkiä v. 1950 heidän määränsä oli huvennut 5,1%.

4) Ruotsalaisuus väheni kaiken aikaa. Sitten tulee 1968 peruskoulu-uudistus, jonka kielohjelmasta syntyneen riidan ratkaisivat pres. kekkonen ja keskustapuolue siten, että ruotsin kieli tuli pakolliseksi kaikille peruskoulun yläasteen oppilaille. Tämä aikan ajolloin ruotsinkielisten määrä ja ruotsinkielen merkitys olivat vuosikymmeniä olleet varsin nopeassa luonnollisessa laskusuunnassa. Tulee myös uusi henkikirjoitustapa 1977. Ja yhtäkkiä, voilá: ruotsinkielisten määrän lasku taittuu hetkessä ja heidän määränsä jopa lisääntyy!

5)Ajatelkaapa, että maassamme oli vuonna 1981 tehdyn tutkimuksen mukaan ruotsalaisista 2,2% oman ilmoituksensa mukaan yksikielisesti suomenkielisiä suomalaisia, jotka olivat kuitenkin ilmoituksensa mukaan suomenruotsalaisia! Ruotsinkielisisitä heidän lisäkseen 21,1 % oli kaksikielisiä, mutta koska uusi henkikirjoituslaki kysyi äidin kieltä, ilmoittautuivat he näin ollen myös suomenruotsalaisiksi. Oletettavasti näistä kuitenkin suurin osa oli ensimmäiseltä kieleltään suomenkielisi, mutta jotka olivat toki oppineet "äideiltään" myös ruotsin. (Vuonna 1980 suomalaisten suom.ruotsalaisten seka-avioliittoja solmi 45,5 % suom.ruotsalaismiehistä ja heidän lapsistaan 40 % rekisteröitiin ruotsinkielisiksi. Vuonna 1951 seka-avioliittoja oli ollut 28,2 %). Helsingin "kaksikielisissä suomenruotsalaisperheissä" pouhuttiin v. 1977 ainoastaan suomea 46% perheistä ja vain ruotsia ainoastaa 12 % perheistä. Näinollen kaksikielisistä "ruotsalaisista" joita 1980-luvulla oli voimme ajatella olevan puhtaasti suomenkielisiä noin puolet. Tämän perusteella voidaan sanoa, että v. 1981 noin 10-15% suomenruotsalaisista oli täysin suomenkielisiä ja yksikielisesti suomen kielellä eläviä, mutta jotka tästä huolimatta olivat mielestään kieleltään ja etnisesti ruotsalaisia! Oletettavasti kaksikielisyys on nykyään kasvanut huomattavasti enemmän niin että valtaosa ruotsinkielisistä puhuu täysin suomea ja elää suurimman osan elämästään nimenomaan suomen kieltä käyttäen. Vuoden 1981 todellisuudessa yksinomaan suomalaisten "ruotsalaisten" määrä suomenruotsalaisista on varmaankin viimeisten 25 vuoden aikana kasvanut 10-15%:sta vähintäänkin 50%:iin. Siis suomenkielisten, jotka suomalaisuudestaan huolimatta rekisteröityvät suomen ruotsalaisiksi. Tämä tuskin johtuu rakkaudesta sukujuuriin tai "äidiltä" opitusta kielestä, vaan siitä, että ruotsinkielisenä suomalaisen on mahdollista saada joitain huomattavia etuja.

Jaaha. olen nähnyt tämän kirjoituksen joskus ennenkin.Strange,now isn`t?