Tänään..

..päätimme mieheni ja minä lopettaa tuon kaljan tissuttelun.
Tänään päätimme olla selvinpäin; tiedostamme ja tajuamme molemmat sen ongelman mikä meillä on tuon alkoholin kanssa.
Haluamme irti. Haluamme huolehtia terveydestämme ennenkuin haimat paukkuu.
Tuemme toinen toisiamme. Sallimme lankeemuksia.
Mies tänään juuri tänään sanoi että miksei voi vain jäädä siihen yhteen viinilasilliseen tai siideriin?
Ei minulla ainakaan jää. Sanoin etten pysty. Joku ihme pakonomainen tarve juoda se viimeinenkin jääkaapista huutava pullo.
Nyt tuo juominen aiheuttaa jo niin paljon syyllisyyttä että jotain tarttis tehdä.
Päivä kerrallaan. Sekin tuntuu pahalta kun haluaisin mennä johonkin AA-ryhmään mutta en kehtaa. Ajattelen että olen sitten virallisesti alkoholisti kun menen mutta nyt voin vähän salailla läheisiltä, eli hehän eivät näe tuota viikkoryyppäämistä eli ei ongelmaan.
Enkä halua sanoa ryhmässä että olen alkoholisti kun en sellaiseksi itseäni koe vaan tuo juominen on ikäänkuin lisääntynyt ja sitä pitäisi vaan vähentää.
Että tällaista tällä kertaa.