ilman mun ihanaa kk mäykkyy joka lopetettiin eilen. olis vasta 9v täyttäny heinäkuussa. Tää on ihan kauheeta. Itken koko ajan enkä pysty ajatteleen mitään muuta. 2.5 vuotias tyttömme hakee koiraa koko ajan ja aina tulee itku kun hän kysyy missä koira on. Kunpa saisin Oskun takas... :"(""""""""
En jaksa
olla...
9954
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tedän miltä menetys tuntuu! Vielä kun näkee lapsensa
surun ja ikävän..
Mutta paras lääke ja helpotus tuon menetyksen aiheuttamaan tuskaan on uusi pentu tai vaikkapa aikuinen mäykky.
Tällä hetkellä on mäykkypentueita paljon ja hyvä vuodenaika hankkia uusi koiravauva.
tällä hetkellä taloon jäi vielä 2 eri rotuista koiraa mutta osku oli aivan jotain eriä. Monet ei edes tienny että kyseessä on mäykky koska karva oli virheellistä. Mutta sai se ainakin paremman elämän meidän kanssa kun edellisessä kodissa missä se uhattiin ampua. Sen ihanat ruskeat nappi silmät ja paha hengenhaju niitä kaipaan
Uhattiin ampua! Kuinka hirveää...onneksi se pääsi hyvään kotiin! Kauheaa, kuinka jotkut ajattelevat vain jotain "oikeaa sukua tms"
pitkäkarvainen mäyräkoira viime kesänä! Se siis lopetettiin, kun sillä oli niin huono vatsa: anaalit tulehtuneet, ripulia, väsynyt ja jo 14 vuotias!! Koko perheemme suri sitä kovasti. Jassu oli niin ihana, kiltti, ystävällinen ja nöyrä poika! Minusta tuntui ihan kamalalta sinä päivänä ja monta viikkoa sen jälkeenkin. Ja kun menimme asioille kaupungille, kaiken hyvän lisäksi siellä oli ambulanssi ja jokin koira oli hypännyt parvekkeelta!! Se lisäsi tuskaa ja ikävää. Vaikka oli kesä ilma oli tosi ankea ja surullinen silloin..
Kaipaamme Jassua yhä, mutta kun aikaa on kulunut, pystyy ajattelemaan muutakin. Tsemppiä vaan sinulle, koita jaksaa!
se on kauheaa se kun omasta koirasta aika jättää. sitä vain ei tajua, vastahan koira vähän aikaa oli tännä näin, tunsi meidät, mutta ei tunne enään.
Ei se mäykky koskaan meitä unhoita, eikä me niitä. Minä ainakin monta kertaa vielä monen vuoden jälkeen juttelen mäykkyni kanssa unessa ja uskon että hänkään ei ole mua siellä koirien taivaassa unohtanut. Eikä se karvan laatukaan siihen mäykkyyn vaikuta, se uskollisuus ja luonne on ainutlaatuista. Se ei unohdu koskaan.
Aika parantaa ja auttaa jaksamaan.
Vaikka ei varmasti lohduta tällä hetkellä sinua mutta niin asia vaan on. Unohtaa ei tarvitse mutta kun asiaan saa etäisyyttä eli aikaa kuluu, hyväksyminen on helpompaa. Alkaa muistella kaikkia mukavia asioita joita yhdessä tapahtui.
Kuolema on osa elämää ja ainut varma asia maailmassa. Joten se on vaan pakko hyväksyä.
Minulta kuoli 3 vuotta sitten tiibetinterrieri, joka oli meidän perheenjäsenenä 16 vuotta. Voin sanoa rehellisesti, etten ole ihan kaikkien ihmistenkään kuolemaa niin surrut, kun surin sen koiran kuolemaa. Ikinä en Remua unohda. Aluksi ajattelin, etten enää ikinä voi koiraa ottaa. Nyt minulla on mäyristyttö, joka on aivan ihana. Jaksamista sinulle. Suru kyllä helpottaa ajan myötä. Terveisiä myös pikkuisellesi.
Hei sinä surun murtama!
Tiedän tunteen, sillä meidän mäykky piti lopettaa viimekesänä 13v! Vaikka se olikin sairas oli kauheaa katsoa sitä alistuvaa pitkäaokaista ystävää, jika tiesi voimansa olevan vähissä. Sitten meidän ihmisten oli tehtävä se lopullinen ratkaisu. Mekin itkimme koko perhe, mutta toisaalta tajusimme niin olevan parempi. Nyt meillä on uusi mäykky, joka antaa iloa ja muistuttaa hyvällä tavalla rakkaan poismenneen koiramme elämästä. Uusi koira helpotti surussamme. Voimia sinulle ja laita koirasi kuva parhaalle paikelle kauniisiin kehyksiin. Kyllä hän elää vieläkin kanssanne. Kerro se myös lapsellesi.Elämän kuuluu luopuminenkin.