Eli miten huomasitte olevanne bi? Tiedostaako sen alusta asti jotenkin vai voiko se ilmetä yllättäen vasta myöhemmin. Olen 21v nainen ja tietääkseni hetero. Nyt kuitenkin olen ensimmäistä kertaa elämässäni ihastunut naiseen. Tuntuu hieman teiniltä kun kyseessä on vieläpä naimisissa oleva julkisuuden henkilö. Eli sikäli toivoton tapaus mutta ihmettelen vain että voiko tämä johtaa uusiin ihastumisiin tulevaisuudessa. Olen kyllä aina uskonut että todellinen rakkaus ei välttämättä katso sukupuolta ja että ihminen rakastuu nimenomaan siihen persoonaan eikä sukupuoleen. Eli joko toi edellä mainittu tuli todistettua tai sitten mun todellinen seksuaalisuus alkaa heräillä. En ole aikaisemmin tuntenut vetoa naiseen enkä oikein voi kuvitella tuntevani tulevaisuudessakaan.
Mistä tiesitte?
Hämmentynyt
51207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ihmisen seksuaalisuus, luonne ym muuttaa luonnettaan iän myötä. Kaikki eivät välttämättä tiedosta nuoruudesta saakka olevansa kiinnostunut myös samasta sukupuolesta, vaan tämä ilmenee myöhemmin elämän varrella. Itse huomasin jo nuorena itsessäni piirteitä, jotka viittaavat bi:yteen, mutta vasta nyt (olen myös 21) olen sen itselleni myöntänyt ja alkanut asian hyväksymään.
asian tilan viistoista vuotiaana. Ihastuin ja rakastuin suunnattomasti toiseen ikäiseeni tyttöön, jolta sainkin vastakaikua tunteilleni. Yhdessä kokeilimme ja tutustuimme. Kunnes tämä tyttö löysi toisen tytön. Olin pettynyt ja vannoin etten ihastu tyttöön/naiseen enää ikinä. Meni muutamia vuosia ja olin jo 19-vuotias kun huomasin taas olevani ihastunut tyttöön. Suhteemme oli lyhyt mutta intohimoinen. Nyt seurustelen ja asun avomieheni kanssa ja olen kovin onnellinen, mutta taas pyörii mielessä naiset. Kovin olen ulalla ja hukassa itseni kanssa.
Itse en ollut edes 13v kun huomasin olevani kiinnostunut ikäisistäni pojista. Murrosiässä emme edes olleet mutta muistan kuin eilisen päivän kuinka esim uimahallissa ollessamme kaverien kanssa olin todella kiihottunut. Ensimmäinen kokemukseni kaverin kanssa oli noin 13 vuotiaana. Otimme toisiltamme suihin , emme tosin mitään orgasmeja saaneet mutta tykättiin kovin ja harrasteltiin sitä aika pitkään.
Myöhemmin murrosiässä tulivat tytöt mukaan ja kiinnostukseni tyttöjä kohtaan vei huomion pojista. Olin myös onnellisesti aviossa(2lasta) 16 vuotta.Myöhemminkin elämässä ovat naiset olleet pääroolissa seksuaalisten tarpeideni tyydyttäjinä mutta koskaan en täysin voi sanoa etten olisi miehen kanssa jos sellainen sopiva ja kiva mies löytyis, tosin seurustella en osaisi miehen kanssa enkä myöskään tunne minkäänlaista vetoa anaaliseksiin.
Tälläinen bi-mies minä olen karjalan kannakselta.
Olenkin joskus arvoinut että olisin 70% hetero ja 30% bi mies mutta kuka tietää ? Enpä taida olla objektiivinen arvioimaan itseäni.
Ensimmäinen ihastus tyttöön oli minulla joskus 15vuotiaana -silloin turvallisen etäisesti vanhempaan tyttöön jonka kanssa ei mitään mahdollisuuksia mihinkään kanssakäymiseen olisi ollut.Osaksi ihastuminen oli pelkkää ihailua, osaksi haaveilua. Kuulostaa siltä, että Hämmentyneellä on vähän samanlainen ihastus tähän julkisuuden henkilöön:)
Teini-iässä seurustelin pelkästään tyttöjen kanssa (ja ajatus miehen kanssa olemisesta oli todella ahdistava) ja olin sitä mieltä että olen lesbo, siihen asti että tutustuin ja ihastuin tuohon nykyiseen kumppaniini(yhdessä kohta neljättä vuotta) joka on tuota parrakkaampaa sukupuolta. Pariin vuoteen olin ajattelematta sitä, miksi itseni seksuaalisesti määrittelen, nykyään koen vahvasti olevani bi. Enemmän minua naiset viehättävät, ja koen olevani enemmän sinne päin kallellaan. Jos siis pitäisi vielä joskus "valita uudelleen", lähtisin varmaan ensiksi katselemaan tyttöjä. Tosin ihminen kokonaisena pakettina on se, mihin minä ihastun:) Tämä elämänkumppani on vaan nyt tässä, ja niin rakas ja paras ystävä ja ihminen minulle, että ei minulla mitään aikeita ole tästä oikeasti lähteä.
Onneksi on ystäviä, jotka myös biseksuaaleina elää samanlaisessa elämäntilanteessa, ja joiden kanssa voi puhua.
Minulle biseksuaalisuuteni on lähes koko "seksuaalihistoriani" ajan ollut siis ihan tuttu ja normaali asia. Tottakai se voi silti "ilmetä myöhemminkin", tosin 21v ei ole mitenkään kauhean myöhään jos ajattelee ihmisen koko elämänkaarta. Luultavasti valtaosalla väestöstä on jonkinmoisia tuntemuksia jossain elämänvaiheessa myös omansukupuolisia ihmisiä kohtaan, mutta riippuu sitten aivan itsestä haluaako itseään biseksuaaliksi määritellä. Joidenkin mielestä raja voi kulkea siinä, onko KOSKAAN fantasioinut oman sukupuolisesta henkilöstä, joidenkin mielestä vaikkapa siinä, onko koskaan oikeasti ollut oman sukupuolisen ihmisen kanssa... joka tapauksessa kukaan muu kuin ihminen itse ei voi omaa seksuaalisuuttaan määritellä. Miten kuten: älä panikoi, seuraile tilannetta, elä ja koe ja kokeile, katso minne elämä kuljettaa:)
vasta nyt tiedän olevani bi. Ei siihen ole ketäään muita tarvittu sitä selvittämään. Mutta iän myötä tulee varmemmaksi itsestään ja sitten kun tälläsii oivalluksia tekee niin se on helpompaa kuin nuorena.
Murrosiässä en ihastunut kehenkään tyttöön, mutta mietin millaista olisi olla tytön kanssa. Ajattelin sen olevan ihan normaalia seksuaalisuuden ettimistä ja kuuluvan murrosikään.
Tytöt eivät ole mua kiinnostaneet parikymppisenä. Enkä silloin fantasioinut tytöistä kuin muutaman kerran, mutta olen ajatellut sen johtuneen tylsistyneestä seksielämästä tai jotain.
Tämän vuoden alussa ihastuin eka kertaa tyttöön. Se ei johtanut, eikä johda mihinkään, koska olen naimisissa miehen kanssa. Mutta tuli hyvin selväksi, että olen bi.
Nämä tunteet ovat tietenkin johtaneet siihen, että olen alkanut miettimään elämääni taaksepäin. Sieltä ole löytänyt asioita jotka viittaavat siihen, että olen aina ollut kiinnostunut tytöistä jollain tavalla. Olen aina ollut kiinnostunut ihmisistä ja katellut niitä. En silloin ajatellut, että olisin sillain ollu kiinnostunut tytöistä.
Tää on osa mua, ei se ole mua ihmisenä muuttanut. En ole kertonut asiasta miehelleni. Ehkä joskus pitäisi tai sitten olen myös harkinnut, että en kerro; mitä se sillä tiedolla tekisi? En aio pettää, enkä ole muuttunut. Katellaan edelleen yhdessä naisia "olipas nätti ja hyvässä kondiksessa!". Ehkäpä se ukkoni "tietää" jo ;-)