Olen 26v, ollut parisuhteessa 8v.
Lapsia tulee kun on tullakseen, mutta olen jo miettinyt ongelmia.
Olen todella yksinäinen ja huonosti tutustun muihin. Olisiko väärin hankkia lapsi, koska ei olisi tuttuja lapsiperheitä ja oikein muitakaan joita näkisi. Eli en haluaisi lapsestani epäsosiaalista. Eikä siis olisi hoitoapuakaan, isovanhemmat kaukana.
Jos menisin jonnekin perhekerhoon yms. en pystyisi helposti tutustumaan, mutta voisinko luottaa että lapseni olisi ennakkoluuloton ja tutustuisi muihin lapsiin.
Mitenkäs jos ei ole lähempiä tuttuja,miten saa kummit, montako pitää edes olla, ja voiko sama olla kaikkien lasteni kummi.
Nämä askarruttaa. Muuten elämä on kunnossa ja uskoisin olevani hyvä äiti..
Lapsia tulee kun on tullakseen, mutta olen jo miettinyt ongelmia.
Olen todella yksinäinen ja huonosti tutustun muihin. Olisiko väärin hankkia lapsi, koska ei olisi tuttuja lapsiperheitä ja oikein muitakaan joita näkisi. Eli en haluaisi lapsestani epäsosiaalista. Eikä siis olisi hoitoapuakaan, isovanhemmat kaukana.
Jos menisin jonnekin perhekerhoon yms. en pystyisi helposti tutustumaan, mutta voisinko luottaa että lapseni olisi ennakkoluuloton ja tutustuisi muihin lapsiin.
Mitenkäs jos ei ole lähempiä tuttuja,miten saa kummit, montako pitää edes olla, ja voiko sama olla kaikkien lasteni kummi.
Nämä askarruttaa. Muuten elämä on kunnossa ja uskoisin olevani hyvä äiti..
Vastaukset 6
Vanhimmat
olisit varmasti hyvä äiti,,ja ehkä muutut sosiaalisemmaksi vauvan kanssa!!lapsestasi voi tulla hyvin sosiaalinen,kunhan et vain omien sosiaalisten pelkojesi takia jätä menemättä/ viemättä lapseasi muiden näytille!! lapsella pitää olla vähintään kaksi kummia,,kuinka onko miehelläsi kavereita joista voisi pyytää kummiksi?onko miehesi ujo?? varmasti löydät jostain lapsellesi kummit!!
yksikin kummi riittää ja voi olla sama kummi kaikille lapsille.
joiden pitää kuulua kirkkoon ja olla käynyt rippikoulu ja konfirmaatio. Tämä siis tietenkin vain, jos on kyse evankelis-luterilaisen kirkon kasteesta. Muusta en tiedä... :)
Moi vaan! Mulla on tällaisia kokemuksia, että raskausmaha on kuin koira --> ihmiset juttelevat helposti koiraihmisille ja raskaanaoleville. Kai se sitten on jotenkin helpompaa kun ei tarvitse itse tapaamastaan ihmisestä kiinnostua, vaan koirasta tai masuasukista. Noh, sitä vaan, että jos ihmiset tulee sulle juttelemaan raskausaikana sun mahasta, niin et kai sä ihan tuppisuuna jää seisomaan?! Se voi olla hyvää "tutustumistreeniä"!! :) Älä vaadi liikaa iteläsi äläkä ota stressiä! Eiköhän kaikki ihan hyvin mene!
Älä tuollaista mieti. Lapsen voi varmasti viedä kaikenlaisiin kerhoihin, ja ovathan lapset ehkä jossain hoidossakin. Sitä paitsi se, että ei ole sosiaalinen, ei ole ihmisessä mikään vamma tai vika, vaikka siltä ehkä alkaa tuntuakin, kun ihmisiä kuuntelee, lehtiä lukee ja kaiken maailman työpaikkailmoituksia katselee. Ujot ihmiset sitä paitsi harvoin nujertavat toisia, ovat ilkeitä tms.
Suosittelen Liisa Keltikangas-Järvisen kirjaa Temperamentti - ihmisen yksilöllisyys. Se nostaa itsetuntoa kummasti, minulla ainakin nosti. Olen itsekin ujo, ja olen joskus miettinyt noita ihan samoja asioita omalta kohdaltani. Tiedän siis, mistä puhut. Mutta elämä muuttuu helpommaksi mitä enemmän ikää tulee. Nyt tajuan, etten ole toisia huonompi ja saan olla se mikä olen, hiljainen ja vetäytyväkin. Itse asiassa aika iso osa ihmisistä on sellaisia, vaikka kukaan ei sitä tähän maailman aikaan haluakaan tunnustaa.
Ja lapselle aiheuttavat vahinkoa ihan toiset asiat kuin äidin vetäytyvä luonne. Sitä paitsi, onhan sinulla mieskin, jonka kanssa menee ilmeisen hyvin. Ujot eivät ehkä haluakaan kovin laajaa ystäväpiiriä, mutta osaavat sitten olla tosiystäviä niille muutamille.
Lapsi voi myös auttaa tutustumaan, kun puolituntemattomien äitien kanssa voi aina puhua lapsista. No, tulipa sekava ja polveileva viesti...
Minäkin. Mulla ei oo vanhempia, ja muutona kaveri asuu 500 km päässä. Harvoin pidetään yhteyttä jos lainkaan. Mietin samaa kuin sinäkin. Olisin todella yksin lapsen kanssa, kun mies käy töissä. Mutta olemme ajatelleen silti yritää lasta. Olen ajatellut pärjääväni lapsen kanssa yksinkin päivät, ja ainahan todella sanotaan, että kaikki järjestyy, jospa sitä vaikka törmäisi toiseen samassa tilanteessa olevaan ja saisi kavereita sitä kautta. Onnea teillekkin.