Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    haikeus...

    Olen halunnut kovasti vaihto-oppilaaksi. Ajattelin etten voisi elaa jos en paasisi, ja etta minun olisi pakko paasta - katuisin koko loppu elaman jos en paasisi. Tanaan sain hyvaksymispaperit. Jostain syysta kuitenkin haikeafiilis, eika yhtaan innoissaan. Kohdemaani on tosiaankin kiinnostava ja olen todellakin kiinnostunut siita. Mika on? Viela kerkee perua.. toisinaan ajattelen etten parjaisi kohdemaassa, enhan osaa kielta kovin hyvin. mutta kyseinen maa on osa arki-elamaani ja unelmieni maa. kieleen olen ihastunut, mutta niinkuin mainitsin en osaa sita hirvean hyvin. Onko tammoinen muille tuttua? Alkuhaikeus nimittain.
    2479
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    oli vähän sama juttu. Lähdin vuosi sitten puoleksi vuodeksi harjoiteluun ulkomaille. Olin aina halunnut asua ulkomailla. Muutama kuukausi ennen lähtöä aloin ajattelemaan, että jos en lähtisikään ja jäisin Suomeen harjoitteluun. Päätin kumminkin, että lähden ja viikko ennen lähtöä mieli muuttui täysin; odotin innolla matkaan pääsyä. Harjoittelu sujui hyvin ja kokemus oli upea. Itseasiassa vielä vuoden jälkeenkin löydän itseni samasta maasta. En millään tahtonut palata, mutta nyt palaaminen on harkinnassa ehkä joskus vielä uudestaan. Mutta mieti kyse on vain vuodesta. Ehdit asua Suomessa vaikka loppuelämäsi. Vuosi on todella lyhyt aika ja menee nopeasti.

    Äänestä

    Tuo on aivan normaalia. Kenties olit alitajunnassasi jännännyt pääseekö ja minne ja milloin tulee vastauskirje postilaatikkoon. Nyt on yksi etappi kohdattu matkalla. Kyllä se innostus varmasti kasvaa ja jännitys, kun matkalle lähtö lähestyy... Trust me ;)

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    ........... kirjoitti:

    Olen halunnut kovasti vaihto-oppilaaksi. Ajattelin etten voisi elaa jos en paasisi, ja etta minun olisi pakko paasta - katuisin koko loppu elaman jos en paasisi. Tanaan sain hyvaksymispaperit. Jostain syysta kuitenkin haikeafiilis, eika yhtaan innoissaan. Kohdemaani on tosiaankin kiinnostava ja olen todellakin kiinnostunut siita. Mika on? Viela kerkee perua.. toisinaan ajattelen etten parjaisi kohdemaassa, enhan osaa kielta kovin hyvin. mutta kyseinen maa on osa arki-elamaani ja unelmieni maa. kieleen olen ihastunut, mutta niinkuin mainitsin en osaa sita hirvean hyvin. Onko tammoinen muille tuttua? Alkuhaikeus nimittain.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu