Minulla on ystävä joilla on ollut koira jo yli kymmenen vuotta. Aina olen pistänyt nuoresta pitäen merkille, että koiraa lellitään niinkuin pientä vauvaa, mikä nyt on ihan normaalia, mutta lelliminen tapahtuu ruokinnan kautta. Koiralle annetaan pöydästä mm. sokerin paloja, joskus yksi, joskus kolme. Sokerihan on sellaisenaan koiralle haitallista?
No, ei se sokeri mitään, vaan koiralle annetaan esim. pullan palasia mitkä on upotettu kermavaahtoon, leivän palasia jotka on kuorrutettu ylettömän kokoisella voinokareella sekä koiran annetaan nuolla margariini kippo puhtaaksi..yök!! Koira nauttii myös kaikenmoisia herkkuja mitä nyt kuvitella saattaa, karkkia, jäätelöä, keksejä, sipsejä ym. Ja kaikkein kamalinta on kun koiralle annetaan, kyllä, suklaata. Ihan missä muodossa vain, ihan sillänsä, tai jonkun seassa tai miten vain. Eikös suklaa ole koiralle hengenvaarallista? Koira sai eräänä pvänä myös fetaa monta palaa.
En ennen ole pistänyt merkille, mutta tämä koira myös oksentaa todella usein, eikä ihmekään kun on sellainen ruokavalio. Toki tällä koiralla on aina tarjolla vettä ja kunnon ruokaa, mutta täytyy myöntää, että harvemmin olen nähnyt sen syövän kunnolla.
Koiran vatsa oli juuri viikonloppuna sekaisin, kun sille edellisenä pvänä oli syötetty kaikkia herkkuja. Seuraavana pvänä se oksensi ja oli kuralla. No, silti omistajat syöttivät sille kermavaahtopulla paloja. En ole koskaan ennen tajunnut miten se koira varmasti kärsii. En ole rohjennut sanoa asiasta mitään koskaan, mutta viime vkloppuna huomautin asiasta, mutta eivät he siihen mitenkään reagoineet. Harmittaa, koska olen tuntenut heidät niin kauan kuin muistan.
Koira täyttää 12 vuotta, rodultaan karjalankarhukoira. Koira on omasta mielestäni normaalia pyöreämpi. Koiralla on todettu kaihi, tottakai. Koiran lopettamista suunnitellaan kesällä, mikä minusta on koiralle ehkä enemmänkin helpotus.
Nyt moni varmasti ajattelee miksen ole puuttunut tähän, mutta se on todella vaikeaa kun he ovat kuitenkin perhetuttuja, mikä minä olen heitä koirankasvatuksessa neuvomaan. Ajattelin vain kertoa mitä mieltä olette tästä? Itselläni on seropi, jolle en todellakaan syötä moisia öklötyksiä.
Asiallisia vastauksia kiitos :]
No, ei se sokeri mitään, vaan koiralle annetaan esim. pullan palasia mitkä on upotettu kermavaahtoon, leivän palasia jotka on kuorrutettu ylettömän kokoisella voinokareella sekä koiran annetaan nuolla margariini kippo puhtaaksi..yök!! Koira nauttii myös kaikenmoisia herkkuja mitä nyt kuvitella saattaa, karkkia, jäätelöä, keksejä, sipsejä ym. Ja kaikkein kamalinta on kun koiralle annetaan, kyllä, suklaata. Ihan missä muodossa vain, ihan sillänsä, tai jonkun seassa tai miten vain. Eikös suklaa ole koiralle hengenvaarallista? Koira sai eräänä pvänä myös fetaa monta palaa.
En ennen ole pistänyt merkille, mutta tämä koira myös oksentaa todella usein, eikä ihmekään kun on sellainen ruokavalio. Toki tällä koiralla on aina tarjolla vettä ja kunnon ruokaa, mutta täytyy myöntää, että harvemmin olen nähnyt sen syövän kunnolla.
Koiran vatsa oli juuri viikonloppuna sekaisin, kun sille edellisenä pvänä oli syötetty kaikkia herkkuja. Seuraavana pvänä se oksensi ja oli kuralla. No, silti omistajat syöttivät sille kermavaahtopulla paloja. En ole koskaan ennen tajunnut miten se koira varmasti kärsii. En ole rohjennut sanoa asiasta mitään koskaan, mutta viime vkloppuna huomautin asiasta, mutta eivät he siihen mitenkään reagoineet. Harmittaa, koska olen tuntenut heidät niin kauan kuin muistan.
Koira täyttää 12 vuotta, rodultaan karjalankarhukoira. Koira on omasta mielestäni normaalia pyöreämpi. Koiralla on todettu kaihi, tottakai. Koiran lopettamista suunnitellaan kesällä, mikä minusta on koiralle ehkä enemmänkin helpotus.
Nyt moni varmasti ajattelee miksen ole puuttunut tähän, mutta se on todella vaikeaa kun he ovat kuitenkin perhetuttuja, mikä minä olen heitä koirankasvatuksessa neuvomaan. Ajattelin vain kertoa mitä mieltä olette tästä? Itselläni on seropi, jolle en todellakaan syötä moisia öklötyksiä.
Asiallisia vastauksia kiitos :]
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olet katsellut vuositolkulla, miten ystäväsi koira kärsii. Sitten kirjoitat tänne, ja luulet, että se apu täältä tulee. Luuletkos saavasi siunausta omalle käytöksellesi. Miksi et ohjaa ystävääsi oikeaan suuntaan koiransa kanssa. Me täällä netissä olemme aivan hampaattomia tuohon kertomaasi asiaan. Mutta itse näytät olevan lähipiirin kädettömin. Luulisi sinun ällin olleen hereillä jo aikapäiviä sitten.
suupalat????????
ensimmäiselle koiralle annettiin kanssa kaikkea mahdollista ekstraa. Koira eli terveen elämän normaalipainoisena. Kuollessaan oli yli 15-vuotias.
Vieläkin koiramme saavat pullaa, kermavaahtoa, maitorahkaherkkua (kaikki laktoosittomia) karkkia sipsejä jne. Margariini astiat meilläkin koirat nuolevat.Aamuisin saavat voileivän, jonka päällä on juustoa. Koiriemme herkku on jäätelö.
Kuitenkin jokaisella on terveellistä koirille tarkoitettua ruokaa.
En oikein ymmärtänyt tarkoitustasi. Eihän se koiran suukaan tuohesta ole.
Ei missään huushollissa jokapäiväisenä herkkuna ole sipsit, karkit jne.
Kiitos Uma, mä jo tota alotusta luin, että "herttileijaa", meillä täällä ollut vähän sama systeemi kans aina. Hyvä kelpaa ja sitä myös joskus annetaan. Ja terveenä on elelty!
Tiesin että ei olisi kannattanut kirjottaa tänne..Kun ette te ymmärrä kun ette näe sitä koiraa silmästä silmään ja tottakai minä olen rääkkääjä sadisti..Älkää vaivautuko vastaamaan enään kiitos!
Arvasin että jonkun on pakko vastattava ilkeästi.
kuka on vastannut ilkeästi??? Onko se ilkeyttä jos en ole samaa mieltä kanssasi.
Maailmaan mahtuu niin paljon asioita. Toiset elää ja syö pelkästään terveellisesti, toiset eivät. Kaikki täällä kuitenkin mahdutaan olemaan omine tapoinemme.
mikään sadisti ole, vaikeetahan se on toisia kieltämään ruveta. Mutta niinku Uma sanoi; ei koirankaan suu tuohesta ole, tietty joku raja siinäkin. Mutta jos se koira ihan oikeesti tuntuu kärsivän, niin voisithan sä nätisti kysyä, että saakohan toi koira liikaa makeeta tai jotain?
Yritin kyllä juuri viikkonloppuna vihjasta tästä, mutta en saanut takaisin mitään reaktiota. Olen hieman arka itsekin tämän asian suhteen ja tahtoisinkin kahta kauheammin rohkaista mieleni ja tuupata heitä oikeaan suuntaan tai edes keskustella asiasta. Siksi tämän tänne lähinnä laitoin kun halusin tietää, että onko muilla kokemuksia läheisten neuvomisesta koiran kasvatuksessa? Pelottaa että jos menen väliin niin voivat suuttua, kun ovat hiemän herkkiä koiransa suhteen.
Ja kyllähän minä sen tiedän että itse kukin syöttää koiralleen mitä tahtoo, mutta kun tämä koira tuntuu menettäneen normaalin ruokahalunsa ajat sitten.
mä voin kertoa, että mun lapsuudenkodissa oli koira joka eli lähes pelkästään sokeri-pulla-makkara-linjalla. 16-vuotiaaksi eli ja terveenä. Että ei se ehkä aivan niin tappavaa ole, vaikken itse sillai omien koirieni kanssa teekkään. Mutta nyt lenkille!
Pitää mun varmaan lopettaa kokonaan palstalla käynti kun ihmiset vetää herneen nenään ties mistä eikä osata keskustella. Ei tätä jaksa kattella. Itse en nähnyt uman viestissä häivääkään ilkeilyä, vaan vastattiin vain että miten asia on heillä. Jos ei kestä kaikenlaista viestiä, ei kannata laittaa viestiä ollenkaan.
Ja itse aloitusviestiin. Jos koira on kuralla jatkuvasti ja sillä on selkeästi huono olo, sille annetaan varmasti liikaa makeaa (koiralle sopimatonta). Kyllähän voi antaa pienissä määrin joskus, mutta jos tuo syöttäminen on päivittäistä... Kaihi ei välttämättä johdu siitä sokerista, muistaakseni karjiksilla on kaihi yleistä. Ainakin tunnen karjiksia joilla on kaihi, myös meidän vanhalla karjiksella oli. Mutta kuitenkin, jotain tälle asialle pitää tehdä. Jos ei oma sana toimi, voitko kertoa jollekin taholle jonka sana painaisi vähän enemmän? Vaikka vanhemmillesi?
Miksi lopettavat koiran jo 12-vuotiaana? Kyllähän karjis on aika pitkäikäinen koira, sääli sinänsä että ruokavalion vuoksi täytyy lopettaa hyvä koira.
Se olikin ensimmäinen vastausviesti jossa oli jotain.
Jätä tuollaiset viestit omaan arvoonsa. Miien takaa lyötyy yleensä vain joku katkeroitunut "persoona" jolla on "elämä".
On eri asia antaa koiralle herkkuja(vaikka niitä kermassa dipattuja pullia), jos koira ei liho mahdottomasti eikä voi muutenkaan huonosti. Mutta minusta jos koira lihoo ja vieläpä oksentelee usein herkut pihalle, (niin kuin aloittajan tapauksesta ymmärsin) niin sillon koiran terveys on kaikkea muuta kuin hyvä ja herkkuja pitäis tosiaan karsia. itse en vois vaan katsella jos oma koira oksentais minun antamat ruoat säännöllisesti :(
Ei ole koiran suu tuohesta ei, mutta miksi ihmisen täytyy ehdoin tahdoin opettaa koiransa näihin ihmisen makeisiin/suolaisiin paheisiin? Koiran kun saa niin helposti pidettyä täysin terveellisellä ja koiralle sopivalla ravinnolla, ilman mitään ihmisten itselleen keksimiä kalori yms. pommeja. Koira ei kärsi ilman jäätelöä tai pullaa - oikeasti ei ihminenkään. Koirille on myös paljon omia, koiralle sopivampia herkkuja.
Tuosta pullan syöttämisestä onkin sitten enää se pieni ratkaiseva askel siihen, että sitä pullaa syötetään pöydästä, lautaselta, suusta yms. Eli ei vedetä koiralle mitään pysyviä rajoja. No onhan se niin herttaista, kun pikkukoira kahvipöydälle hyppii, tai kerjää äänekkäästi vierailta. Mutta opetappa rotikka samoille tavoille, niin ei paljon kahviseuraa talossa käy.
Sama homma ylipäänsä koiranruokien suhteen. Minirotuja on mahdollista ruokkia vaikka pelkästään jollakin patee-tyyppisellä älyttömän kalliilla mömmöllä, ja sitten jopa ylpeillä sillä, että meidän koiralle ei muu edes kelpaa. Isomman koiran kanssa oppii lompakon kautta ajattelemaan asiaa hieman toisin. Siis niin, että koiralle tärkeintä on kulutukseen nähden sopiva määrä laadukasta ruokaa, eikä mikään ihmisen iloksi värjätty yms. ihmeherkku.
Ei ole koiran suu tuohesta ei, mutta miksi ihmisen täytyy ehdoin tahdoin opettaa koiransa näihin ihmisen makeisiin/suolaisiin paheisiin? Koiran kun saa niin helposti pidettyä täysin terveellisellä ja koiralle sopivalla ravinnolla, ilman mitään ihmisten itselleen keksimiä kalori yms. pommeja. Koira ei kärsi ilman jäätelöä tai pullaa - oikeasti ei ihminenkään. Koirille on myös paljon omia, koiralle sopivampia herkkuja.
Tuosta pullan syöttämisestä onkin sitten enää se pieni ratkaiseva askel siihen, että sitä pullaa syötetään pöydästä, lautaselta, suusta yms. Eli ei vedetä koiralle mitään pysyviä rajoja. No onhan se niin herttaista, kun pikkukoira kahvipöydälle hyppii, tai kerjää äänekkäästi vierailta. Mutta opetappa rotikka samoille tavoille, niin ei paljon kahviseuraa talossa käy.
Sama homma ylipäänsä koiranruokien suhteen. Minirotuja on mahdollista ruokkia vaikka pelkästään jollakin patee-tyyppisellä älyttömän kalliilla mömmöllä, ja sitten jopa ylpeillä sillä, että meidän koiralle ei muu edes kelpaa. Isomman koiran kanssa oppii lompakon kautta ajattelemaan asiaa hieman toisin. Siis niin, että koiralle tärkeintä on kulutukseen nähden sopiva määrä laadukasta ruokaa, eikä mikään ihmisen iloksi värjätty yms. ihmeherkku. Jos koiralla on muutakin virkaa, kuin olla suloinen lellikki, arvostaa omistajakin sen terveyttä vahvemmin.