HUOM! Kaikkea ei voi tapahtua simssissä!
(Tarina kohdistuu sims 2.)
Juoksen niityllä, aurinko porottaa kauniisti. Havahdun haaveestani, kun opettaja kysyy:
- Tiedätkö vastauksen? Wendy?
- Öö… Totanoinaan… On se juu.
- Mikä on? Opettaja tiuskaisi.
- Kysymys oli: paljonko on 25 - 4?
- Öh.. 12… Sanoin hiljaa jaa ja työnsin nenäni kirjani eteen.
Lopulta kello soi. Koulu oli päättynyt. Otin repun selkääni, ja laitoin takin päälleni. Silloin
Opettaja kutsui minut huoneeseensa.
- Istu, ole hyvä… Nyökkäsin ja istuin.
- Olen hyvin huolestunut opinnoistasi. Sinun täytyisi keskittyä.
- Hyvä on, hyvä on. Sanoin ja lähdin. Juoksin bussipysäkille. Odottelin hetken, kunnes bussi kaarsi nätisti asemalle. Paikkoja oli vähän, joten istuin sinne, minne mahduin.
Istuin erään tytön vieressä. Hän katsoi minua ja tervehti. Sitten hän sanoi:
- Hei, olen Rosa, Rosa Ring. Juttelimme siinä hetken, kunnes minun pysäkkini tuli.
Ainiin, unohdin yhden tärkeän asian:
Olen Wendy, teinityttö. Asun vanhempieni kanssa pienessä talossa. Meillä on kyllä aika vähän rahaa, mutta kyllä me asua voimme. Perheeseeni kuuluu Äiti Nadja, Isä Tom, Isosiskoni Ida ja pikkuveljeni Salomon. Salomon on vielä taapero, ja kamala sellainen. Ida on yliopistossa kolmannen vuoden puolivälissä. Vanhemmillani on paljon riitoja, he yrittävät kuitenkin elää sovussa. Isälläni oli toinen, mutta hän sanoi, että hän lupaa unohtaa sen. En oikein tiedä, puhuiko se totta.
harjaan sängylläni mustia hiuksiani. Laitan ne hännälle ja menen tekemään läksyjä.
Tunnen taskussani jotain. Otan lapun esiin ja muistan erään asian.
Rosa oli antanut puhelinnumeronsa, ja pyysi soittamaan. Otin kännykän käteeni ja soitin Rosalle.
- Rosa…
- Täällä Wendy, sinulla oli jotain asiaa.
- Niin, että tulisitko sinä yliopistoon?
- En tiedä, pääsenkö. Oletko sinä menossa?
- Kai, äitini pakottaa.
- Jaa… Heippa.
Suljen puhelimen ja riennän Isäni luo. Hän on taas ollut yöllä Nicon kanssa Stadilla juomassa. Hän sammui sohvalle. Huokaisin ja juoksin äidin luo.
- Äiti, pääsenkö yliopistoon? Kiltti!
- Ei meillä ole varaa tuollaiseen! Äiti sanoi ojentaessaan tuttipulloa Salomonille.
- Minä lupaan järjestää asian! Kiltti äiti…
- Hyvä on, soita ensin opettajalle, ja kysy pääsetkö. Arvosanasi ovat kyllä melko huonot.
Soitin äkkiä opettajalle ja huusin puhelimeen:
- Hei, täällä Wendy, olisi vain sellaista asiaa, että pääsenkö yliopistoon näillä arvosanoilla?
- Juu, jos lupaat opiskella paremmin.
Kiitin ja suljin puhelimen. Menin nukkumaan, sillä oli jo ilta.
VIIKKOA MYÖHEMMIN…
Olemme nyt Rosan kanssa parhaat ystävät. Aiomme mennä yliopistoon, ja opiskella yhdessä.
Lähtisin ylihuomenna.
Aamulla heräsin hyvin aikaisin pakkaamaan laukkujani. Nadja haki minulle stipendejä.
Sitten hän huusi:
- Tule alas! Taksi tulee jo! Wendy!
- Mitäh? Eikö vasta huomenna?!?
- Ei! Vaan nyt! Äiti huusi ja tähyili ikkunaa.
Juoksin ulos ja menin taksiin.
Matkalla minua pelotti hieman. Jos, Rosa ei tulisi sittenkään mukaan?
Saavuin kuitenkin perille asti. Ilma oli aika raikasta, maa kosteaa.
Rosa juoksi luokseni.
- Hei! Mitä sinä täällä? Ihanaa että olet täällä!
Halasimme. Rosan pääaine oli matematiikka, minulla oli teatteritaide.
Meille jäi paljon vapaa-aikaa, sillä luentomme olivat aika samanaikaisia.
KOLMAS OPISKELUVUOSI EDESSÄ
Aika on kulunut nopeasti, minun ja Rosan ystävyys ei katkea mitenkään.
Huoneemme ovat vierekkäin, luemme aina samaan aikaan, kaikki on niin ihanasti!
Yöllä kuitenkin tapahtui jotain kummallista. Rosa tuli huoneeseeni, ja pyysi minut ulos.
Ulkona oli hyvin kylmä, sillä minulla oli vain pyjama. Maa oli kylmää paljaiden jalkojen alla.
Katselimme sillalta lintuja. Oli hyvin kaunista. Rosa katsoi minua.
Hän nosti kätensä poskelleni. Suutelimme.
Olisin halunnut vaipua siihen hetkeen, se tuntui ihanalta. Lopulta menimme sisälle.
Otimme syötävää ja menimme takaisin nukkumaan. Kelasin aikaa taaksepäin mielessäni.
Halusin nähdä sen kohtauksen kokoajan. Palasin aamulla maanpinnalle.
Olin rakastunut tyttöön! Näin pihalla kauniiseen kaapuun pukeutuneen naisen. Hänellä oli kristallipallo. Ulkona ollessani kysyin itseltäni:
- Miten tämä voi olla mahdollista:
Rakastuin Rosaan, kun ajattelin rakastuvani tyttöön, en enää halua olla hänen kanssaan!
- Sinä pelkäät, että asia tulee julki. vai niin?
Muista, rakkaus ei katso ikää saati sukupuolta.
- Totta, kiitos neuvosta. Sanoin huomatessani, että luentoni alkaa.
Kello viisi aamulla:
Rosa herättää minut, hän suutelee minua hellästi, halaamme toisiamme. Olen taas ihan pilvissä.
otamme vaatteemme pois ja kaadumme sänkyyni. Pelehdimme hurjasti.
Herään Rosa vieressäni. Minulle tulee turvallinen olo. Silti minua pelottaa, että jäämme kiinni.
Jatkoa luvassa…
(Tarina kohdistuu sims 2.)
Juoksen niityllä, aurinko porottaa kauniisti. Havahdun haaveestani, kun opettaja kysyy:
- Tiedätkö vastauksen? Wendy?
- Öö… Totanoinaan… On se juu.
- Mikä on? Opettaja tiuskaisi.
- Kysymys oli: paljonko on 25 - 4?
- Öh.. 12… Sanoin hiljaa jaa ja työnsin nenäni kirjani eteen.
Lopulta kello soi. Koulu oli päättynyt. Otin repun selkääni, ja laitoin takin päälleni. Silloin
Opettaja kutsui minut huoneeseensa.
- Istu, ole hyvä… Nyökkäsin ja istuin.
- Olen hyvin huolestunut opinnoistasi. Sinun täytyisi keskittyä.
- Hyvä on, hyvä on. Sanoin ja lähdin. Juoksin bussipysäkille. Odottelin hetken, kunnes bussi kaarsi nätisti asemalle. Paikkoja oli vähän, joten istuin sinne, minne mahduin.
Istuin erään tytön vieressä. Hän katsoi minua ja tervehti. Sitten hän sanoi:
- Hei, olen Rosa, Rosa Ring. Juttelimme siinä hetken, kunnes minun pysäkkini tuli.
Ainiin, unohdin yhden tärkeän asian:
Olen Wendy, teinityttö. Asun vanhempieni kanssa pienessä talossa. Meillä on kyllä aika vähän rahaa, mutta kyllä me asua voimme. Perheeseeni kuuluu Äiti Nadja, Isä Tom, Isosiskoni Ida ja pikkuveljeni Salomon. Salomon on vielä taapero, ja kamala sellainen. Ida on yliopistossa kolmannen vuoden puolivälissä. Vanhemmillani on paljon riitoja, he yrittävät kuitenkin elää sovussa. Isälläni oli toinen, mutta hän sanoi, että hän lupaa unohtaa sen. En oikein tiedä, puhuiko se totta.
harjaan sängylläni mustia hiuksiani. Laitan ne hännälle ja menen tekemään läksyjä.
Tunnen taskussani jotain. Otan lapun esiin ja muistan erään asian.
Rosa oli antanut puhelinnumeronsa, ja pyysi soittamaan. Otin kännykän käteeni ja soitin Rosalle.
- Rosa…
- Täällä Wendy, sinulla oli jotain asiaa.
- Niin, että tulisitko sinä yliopistoon?
- En tiedä, pääsenkö. Oletko sinä menossa?
- Kai, äitini pakottaa.
- Jaa… Heippa.
Suljen puhelimen ja riennän Isäni luo. Hän on taas ollut yöllä Nicon kanssa Stadilla juomassa. Hän sammui sohvalle. Huokaisin ja juoksin äidin luo.
- Äiti, pääsenkö yliopistoon? Kiltti!
- Ei meillä ole varaa tuollaiseen! Äiti sanoi ojentaessaan tuttipulloa Salomonille.
- Minä lupaan järjestää asian! Kiltti äiti…
- Hyvä on, soita ensin opettajalle, ja kysy pääsetkö. Arvosanasi ovat kyllä melko huonot.
Soitin äkkiä opettajalle ja huusin puhelimeen:
- Hei, täällä Wendy, olisi vain sellaista asiaa, että pääsenkö yliopistoon näillä arvosanoilla?
- Juu, jos lupaat opiskella paremmin.
Kiitin ja suljin puhelimen. Menin nukkumaan, sillä oli jo ilta.
VIIKKOA MYÖHEMMIN…
Olemme nyt Rosan kanssa parhaat ystävät. Aiomme mennä yliopistoon, ja opiskella yhdessä.
Lähtisin ylihuomenna.
Aamulla heräsin hyvin aikaisin pakkaamaan laukkujani. Nadja haki minulle stipendejä.
Sitten hän huusi:
- Tule alas! Taksi tulee jo! Wendy!
- Mitäh? Eikö vasta huomenna?!?
- Ei! Vaan nyt! Äiti huusi ja tähyili ikkunaa.
Juoksin ulos ja menin taksiin.
Matkalla minua pelotti hieman. Jos, Rosa ei tulisi sittenkään mukaan?
Saavuin kuitenkin perille asti. Ilma oli aika raikasta, maa kosteaa.
Rosa juoksi luokseni.
- Hei! Mitä sinä täällä? Ihanaa että olet täällä!
Halasimme. Rosan pääaine oli matematiikka, minulla oli teatteritaide.
Meille jäi paljon vapaa-aikaa, sillä luentomme olivat aika samanaikaisia.
KOLMAS OPISKELUVUOSI EDESSÄ
Aika on kulunut nopeasti, minun ja Rosan ystävyys ei katkea mitenkään.
Huoneemme ovat vierekkäin, luemme aina samaan aikaan, kaikki on niin ihanasti!
Yöllä kuitenkin tapahtui jotain kummallista. Rosa tuli huoneeseeni, ja pyysi minut ulos.
Ulkona oli hyvin kylmä, sillä minulla oli vain pyjama. Maa oli kylmää paljaiden jalkojen alla.
Katselimme sillalta lintuja. Oli hyvin kaunista. Rosa katsoi minua.
Hän nosti kätensä poskelleni. Suutelimme.
Olisin halunnut vaipua siihen hetkeen, se tuntui ihanalta. Lopulta menimme sisälle.
Otimme syötävää ja menimme takaisin nukkumaan. Kelasin aikaa taaksepäin mielessäni.
Halusin nähdä sen kohtauksen kokoajan. Palasin aamulla maanpinnalle.
Olin rakastunut tyttöön! Näin pihalla kauniiseen kaapuun pukeutuneen naisen. Hänellä oli kristallipallo. Ulkona ollessani kysyin itseltäni:
- Miten tämä voi olla mahdollista:
Rakastuin Rosaan, kun ajattelin rakastuvani tyttöön, en enää halua olla hänen kanssaan!
- Sinä pelkäät, että asia tulee julki. vai niin?
Muista, rakkaus ei katso ikää saati sukupuolta.
- Totta, kiitos neuvosta. Sanoin huomatessani, että luentoni alkaa.
Kello viisi aamulla:
Rosa herättää minut, hän suutelee minua hellästi, halaamme toisiamme. Olen taas ihan pilvissä.
otamme vaatteemme pois ja kaadumme sänkyyni. Pelehdimme hurjasti.
Herään Rosa vieressäni. Minulle tulee turvallinen olo. Silti minua pelottaa, että jäämme kiinni.
Jatkoa luvassa…
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jatka, ihan kiva tarina =) Tarinat on niin kivoja =)
Jatka ihmeessä. :)
JOO TODELAKIN JATKAT! PAKKo! :D kerranki tämmönen lesbo jutttu aina vaan niitä sanalasia huonoja! tää on hyvä jatkoa kiitos :D
jatka jatka