Itselläni ei ole tapana hirveästi kerätä sukanvarteen. Kuulostaa jotenkin hassulta, että ihmiset keksivät vaikka mitä saadakseen säästöjä.Mihin ihmeeseen he niitä säästöjä sitten käyttävät? Itse en jaksaisi nuukailla ensin muutamaa vuotta, jotta sitten voisin tehdä hetken jotakin kivaa.
Meillä säästetään säästämättä rahaa. Kaikki kyllä pistetään kiertoon,niin kuin kansantaloudelle on edullista. Mistään ei ole tarvinnut ikinä tinkiä, vaikka tuloina onkin vain kahden opiskelijan opintoetuudet.
Meillä säästetään säästämättä rahaa. Kaikki kyllä pistetään kiertoon,niin kuin kansantaloudelle on edullista. Mistään ei ole tarvinnut ikinä tinkiä, vaikka tuloina onkin vain kahden opiskelijan opintoetuudet.
Vastaukset 21
Vanhimmat
onhan se hienoa,että osaatte nauttia hetkestä! "Turhia" nuukailematta.
Tietysti on hyvä välillä kysyä itseltään miksi säästää? Onko säästäminen itseisarvo? kerranhan täällä vain eletään! Mutta, mutta on vain muutama ongelma, sitä kun ei ole syntynyt kultalusikka suussa -kuten ei ilmeisesti edellinenkään kirjoittja, vaikka mistä minä tiedän- niin on pakko hieman säästää, koska haluaa niin kallista (esim asuminen olisi varmasti halvempaa neljänhengen solussa kuin yksiössä. Terveenä ei ole pakko säästää,että saisi lääkkeitä, mutta sairaana lääkemenot ovat pois muusta kulutuksesta) Ja kun tuloni ovat kovin pienet,enkä halua velkaantua, niin toteuttaakseni yhtälön on -toistekkakoon tämä vielä- pakko tinkiä ja säästää jossain.
Sossun luukulle minulla on tavattoman korkea kynnys eli yksi suuri syy säästäväisyyteni on, myös halu pärjätä omillani ilman ulkopuolista tukea.
Ylevänä tavoitteena ja "taivaanrannan maalailuna" voin tietysti sanoa säästäväni myös siksi,että en usko,että pelkkä kuluttaminen tuo onnea. Nautin paljon enemmän kun koen,että olen jonkin "ansainnut" itse.
Ja lopuksi hieman maailmaa parantava kanta; Jos jokainen maailman ihminen kuluttaisi yhtäpaljon kuin tyypillinen länsimaiseen kertakäyttökulttuuriissa elävä yksilö, niin maailma saattaa hukkua viimeistään parinsadan vuoden kuluttua. Mutta olemmeko me, sitä enää näkemässä? Tuskin. Onko asialla siis mitään väliä? Minusta on. Minusta olemme hieman vastuussa, myös, siitä mitä jätämme jälkeemme jälkipolville, enkä nyt tarkoita,että meidän jokaisen tulisi kerätä omaisuutta miellyttääkseen mahdollisia perillisiä.
Olet oikeassa, että olemme jonkinlaisessa vastuussa jälkipolville maailman tilasta. Se, että kulutan mielelläni ei tarkoita, etteikö se olisi järkevää. Suosin laatua huonekaluissa, vaatteissa yms. Ne on valmistettu luontoystävällisistä raaka-aineista sekä kestävät pitkään.
Tietenkin on hyvä, että ihmisellä on jonkin verran säästössä. Kyllä sitä välillä jääkin. Tarkoitan vain, että hullulta tuntuu,että säästämisen pitäisi olla itseisarvo. Pienet tulot eivät välttämättä tarkoita sitä, että pitäisi elää ns. huonommin. Rahankäytön rationalisointi auttaa kummasti.
että aikanaan tuli käytettyä rahaa harkitusti.
10 vuotta sitten sain lopputilin eikä uudesta työpaikasta ollut tietoakaan. 6 kk:n karenssi lisäksi. Sittemmin ns. ansiosidonnainen oli noi 40% aiemmasta ansiosta.
Sen verran oli säästöjä, ettei tuo vaikuttanut päivittäiseen elämään ja kulutukseen mitään.
Vaimo oli osa-aikaisena marketin kassana.
Nyt, myöhempinä vuosina myös tuo taloudellinen pohja on taannut valinnan vapauden ratkaisuissa.
Pohja syntyi vuosien mittaan mistään pihistämättä, elintapojen seurauksena.
Jos säästöjä ei olisi ollut niin hauskuus olisi ollut kauna viime vuosista, tulevista puhumattakaan.
En koe, että elämämme olisi mitenkään ollut vaikeaa!
Pienituloisena olen säästöjen takia aina pudonnut jaloilleni ja pärjännyt mukavasti. Elämän varrelle sattuu itsestä riippumattomia yllättäviä lomautuksia tai muita palkattomia jaksoja. Sairaudet eivät kysy lupaa tai rahatilannetta. Yllättävä avioero olisi ollut musertumisen paikka, jos ei olisi ollut taloudellista pesämunaa.
Täytyy tunnusta että omasta opiskelusta on aikaa,
mutta kyllä silloin sai jämptisti elää kun vuokran ja ruuan ym
jälkeen piti jäädä vähän äkillisten menojen varalle.
Kaikki kulutukseen ja suoraan kädestä suuhun kuulostaa jännälle,
mutta se vaatii jonkinmoisen vakuutuksen huomisesta: Vanhemmat tai sossu,
muu elättäjä -jostain- sitä rahaa on saatava.
Sinun ei ehkä koskaan ole tarvinnut ymmärtää säästämisen perusideaa, koska et ole ikinä mitään tarvinnut, jota et saisi nykyisellä rahatilanteellasi. Moni meistä on kuitenkin pienituloisia, jolloin säästäminen on enemmänkin elinehto.
Esimerkki: Tarvitset lääkäriä. Soitat yksityiselle, saat ajan tunnin päähän ja samalla ihmettelet miksi mediassa valitetaan hoitoon pääsyn vaikeutta. Lapsiperhe tai pienipalkkainen tarvitsee nyt vuorostaan lääkäriä. Jossei hänellä ole säästöjä, hoitoon pääsy voi kestää jopa viikkoja. Sinulle se satasen kertamaksu ei ole paljoa, mutta jollekin se on kuukauden ruokaraha tai lapsilisä.
että pääsee tilistä toiseen. On pakko katsoa joka sentti, mihin sen pistää. Nytkin on 40e tilistä jäljellä, ja lapsella ratkes housut. Ja ratkes niin, ettei voi korjata. Pakko oli ostaa uudet, ei voi takapuoli paljaana kouluun mennä. Viikko kituutetaan sit kaurapuurolla, leipää ei osteta eikä leivänpäälle. Kyllä sillä meikäläisen tilipussilla on paljon käsi ojossa porukkaa ja se menis sutena, jos ei vahtaisi mihin se menee.
Vuokra sähkö puhelin 2bussilippua ruoka, eipä sillä juuri muuta saa.
Yksi asia, miltä suomi on aika hyvin ymmärtääkseni onnistunut torjumaan on ns. työtätekevät köyhät. Perinteisestihän on mennnyt niin,että kyllä jokainen palkan saaja on pystynyt elättämään itsensä -ja yleensä ainakin osaks, myös perheensä työstä saamallaan palkalla.
Tuntuukin hämmentävältä lukea viestiä jossa perheen talous menee uusiksi yksien housuostosten vuoksi... Mutta jollei esim. pätkätöitä saada väheneämään /tai niitä joilla on työhaluja enemmän kokoaikaisiin ja kunnolla palkattuihin toimiin pelkään,että tällaiset nim. merk. saita illan kirjoittamat esimerkit yleistyvät.
Toivotan voimia ja jaksamista
No aika hyvin saa ratketa jos ei muka pysty edes paikkaamalla korjaamaan! Saati sitten kayda kirpputorilta ostamassa vaatteita, vaatteet lahtee parilla eurolla...
Jossain vaiheessa tulee ahtaampi paikka eteen.Millaiset silloin mahtanee olla tunnelmat?
Niin.
Kyllä minä olen kädet kyynärpäitä myöten ristissä että tuli nuorempana laitettua sukanvarteen.
5 vuotta sitten, viiskymppisenä, jäin työttömäksi.
Eikä löydy töitä.
Mutta...so what.
Olen laskenut että elän säästöilläni
työttömyyskorvauksilla elintason oikeastaan paljoakaan laskematta 65-vuotiaaksi ilman vaikeuksia jolloin alan saada eläkettä.
Jos olisin antanut vaan mennä niin kyllä nyt itkisin verta.
On hienoa,että olet saanut säästetyksi, niin että voit elää säästöilläsi työttömyyskorvauksella!
Monet meistä havahtuvat siihen vain liian myöhään, että olisi pitänyt säästää. Ja toisinaan se on hyvin vaikeaa. (Esim työttömillä yksinhuolatajilla). Rahoista pitäisi voida, myös nauttia. Aina ei voi olla otsa kurtussa ja miettiä,että onko tämä nyt pois jostain muusta.
Siksi ajattelin kysyä, teiltä viisaammilta/kokeneemmilta, että onko jokin summa, tai esim. prosenttimäärä tuloista, jonka yritätte laittaa kuukausittain sivuun?
on että olen aina tehnyt paljon töitä,kahta kerrallaan.30v on ikää ja velaton iso osake asunto autotalli ja pari autoa.tilillä jonkin verran rahaa joten siitä ei huolta,vapaa aika aina ollut vähissä mutta koskaan ei ole ollut mistään puutetta ja perintöjä en ole saannut. kyllä pistää miettimään kun jonkun talous menee sekaisin jostain 100e laskusta mutta jokainen elää tavallaan.itse haluan olla huoleton kun täytän 50v ja tehdä mitä haluan.
Arvostan elämän hallintaa ja suunnittelua.
Päivittäisen kellumisen asemesta järkevä asennoituminen antaa mahdollisuuksia tulevaisuudessa kuitenkaan tinkimättä liikaa tänä päivänä.
Oma tavoitteeni oli 52v. Lipsahti vuodella pitkäksi = 53v.
Nautimme vaimoni kanssa elämästämme ja siihen liittyvästä valinnan vapaudesta.
Olen nyt kolmatta vuotta työttömyyseläkkeellä = 62v.
Pidä kuitenkin huoli, ettei ahneus iske- Minulla se oli lähellä mutta kun alun perin oli asennoitunut kuvaamallani tavalla onnistui päätöksenteko ilman tuskia.
Kerran piti vaimon huomauttaa.
Menestystä suunnitelmasi toteutukselle!!!
saada rahaa säästöön pahan päivän varalle. Laita aina illalla kolikot säästöpossuun ja otuksen täyttyessä toimita rahat sitä varten avatulle tilille, joka on muussa kuin normaalisti käyttämässäsi pankissa. Toimita samalle tilille 10% kaikista ylimääräisistä saamistasi rahaeristä, esim. lahjat, kokouspalkkiot yms. Kummasti kertyy pesämunaa, varsinkin jos ko. tiliin ei ole mitään korttia, vaan joudut aina menemään pankin konttoriin mahdollisia nostoja varten. Korot eivät päätä huimaa, mutta ei kai ollutkaan tarkoitus rikastua.
alat elää elämääsi vasta 50-vuotiaana. Mitä järkeä siinäkään on?
Millaista elämää se nuorena on, jos vain rahan perässä juoksee? No, oma on valintasi. Toivottavasti elät siihen asti, että ehdit säästöistäsi nauttia. Elämä kun voi yllättää - vaikkapa yllättävällä kuolemalla.
En nyt halua manata mitään pahaa, mutta ei tätäkään päivää kannata pois heittää. Ei kannata elää sitten kun -elämää. No, senkin valitset tietysti itse, mutta kun huomisesta ei kukaan tiedä.
"alat elää elämääsi vasta 50-vuotiaana. Mitä järkeä siinäkään on? "
Ei viisvitoseksi eletä elämättä :-D
Jos palkastaan sijoittaa taiten muutaman prosentin
niin ei se mitenkään ole elämistä haitannut.
Päinvastoin, kun on koko ajan ollut takana
tuollainen taloudellinen "selkänoja" ja on
tiennyt että talous kestää kohtalon pahojakin
potkuja niin se tuonut elämään
mielestäni sellaista huolettomuutta että ihan
samoin tekisin jos saisin aloitaa toisen elämän.
pistää menemään suoraan tililtä jokin summa kuussa sivuun.
Olen ottanut kuvitteellisen asuntolainan mielessäni, jota säästän sen verran kuin mitä keskiverto perhe tekee. Tosin säästän oikeasti sen.
Kertyy aika kivasti vuositasolla, lisäksi sovittaa taloutensa ikäänkuin tulevaan.
Kun riittävästi on kertynyt voi harkita sen sijoittamista tuottavammin.
Olen lisämotivoinut itseni ottamalla sijoituslainaa sopivasti, kolmanneksen vuosiansioista.
Ajattelin juuri samaa... Eikä säästämisessä sinänsä ole mitään vikaa, mutta se, ettei siltä rahan perässä juoksemiselta jää vapaa-aikaa, on älytöntä. Miksi et eläsi jo nyt? Matkustelisi ja sen sellaista, tekisit mitä huvittaa nyt?
Kyllä tätä päivää voi elää täysipainoisesti ja silti jokunen euro jää kuluttamatta.
Kyse on pienistä asenne-eroista. Kuluttaako tarpeittensa mukaa odottaen rahalle vastiketta vai käyttääkö rahan vain sen takia, että sitä nyt sattuu olemaan.
Viittasit esimerkiksi matkusteluun.
Metallin ammattiin pääsin kiinni 1969. Sitä ennen olin liikkunut ainoastaan Skandinaviassa. Ei siihen aikaan nuoret käyneet ulkomailla.
1970 teimme vaimon kanssa ensimmäisen, viikon kestävän "pakettimatkan".
Seuravana vuonna olimme auton kanssa 4,5vko eteläeuroopassa.
Kaikki muut lomat, paitsi penskojentekovuodet, olemme olleet reisussa.
Tähän mennessä yhteensä noin 3,5 vuotta ja laskutavasta riippuen noin 60 maata. Penskat mukana murkkuikään saakka ja vähän sen aikanakin.
Samalla tuli hankittua kolme asuntoa joista kaksi Suomessa. Muutenkin eletty normaalia, omien tarpeiden mukaista elämää.
Oli mukava lopettaa työnteko 53-vuotiaana. Sain lopputilin mutta se riittikin.
Vaimo lopetti samoja aikoja osa-aikaisen kassalla istumisen.
Joten kyllä takavuosien metallin ammattilainen osa-aikakassan avustamana ( oli 7 vuotta kotona lasten kanssa saamatta mistään penniäkään paitsi pienet lapsilisät ) pystyi elämään, matkustelemaan ja hankkimaan hieman omaisuutta puutetta kärsimättä tai tappamatta itseään liialla työnteolla.
Niin, ilman perintöjä ja lottovoittoja!
Päivittäiset päätökset ratkaisevat!
"..pystyi elämään, matkustelemaan ja hankkimaan hieman omaisuutta puutetta kärsimättä tai tappamatta itseään liialla työnteolla.
Niin, ilman perintöjä ja lottovoittoja!
Päivittäiset päätökset ratkaisevat!"
Nimenomaan! Enhän sanonutkaan, että säästämisessä olisi mitään pahaa, enkä, että raha pitäisi pistää palamaan samaa tahtia kuin sitä tulee. Sitä en todellakaan tarkoittanut.
Sitä minä tässä ihmettelen, mikä järki on tappaa itsensä töiden alle, että voisi sitten "joskus tulevaisuudessa" (=monen kymmenen vuoden kuluttua) elää.