Moikka!
Kyselisin tuosta rodusta.. Minkä ikäiselle ihmiselle tämä koira sopii? (Nuorelle??).. Onko miten vaikea kouluttaa?? Voiko/onko kannattavaa hankkia aikuinen koira, joka on jo valmiiksi koulutettu vai pentu? Paljonko maksaa? Kits.
Kyselisin tuosta rodusta.. Minkä ikäiselle ihmiselle tämä koira sopii? (Nuorelle??).. Onko miten vaikea kouluttaa?? Voiko/onko kannattavaa hankkia aikuinen koira, joka on jo valmiiksi koulutettu vai pentu? Paljonko maksaa? Kits.
Vastaukset 9
Vanhimmat
..että doopermanni EI TODELLAKAAN ole mikään hyvä valinta "ensimmäiseksi koiraksi"..ja en nyt sanoisi että nuorelle (siis jos asut vielä vanhenpiesi kanssa)jonka vanhemmat eivät koirista juuri perusta niin dopperi ei ole hyvä valinta!!juuri niistä doppereista/rottwailereista tms. tulee niitä pikku koirien/lasten tappajia/raatelijoita joita ei osata/pystytä kouluttamaan.
doopermanni ei myöskään ole pelkkä kotikoira,se vaatii virikkeitä esim.toko,raunio,suojelu,agility tms.koulutuksessa käynti tai esim. jälki-/raunio koirana olo.
joten mietippä tarkkaan,todella vaativa rotu!
Jos sulla ei itsellä ole ollut molempia kyseisiä rotuja rottista ja dopperia, LOPETA NIISTÄ PUHUMINEN SAMASSA YHTEYDESSÄ!
Minulla oli RW-uros 10 vuotta (kuoli syöpään), ja hän oli maailman ihanin ja luotettavin ystävä. Hyvin tottelevainen ja rauhallinen, mutta silti aina valppaana.
Sitten minulla oli myös dopperi, jonka ostoa kaduin, vaikka minulla oli ollut jo siis kokemusta rottikseni kanssa ns. vaikeista koiraroduista ja niiden kasvattamisesta ja kouluttamisesta. Eipä vaan voi verrata ihanaa rottistani tähän "psyykkisesti sairaaseen", vaikkakin hyvin terveeseen ja normaaliin dopperiin. Dopperillani oli tosi hyvät paperit ja luonnetestatut vanhemmat, mutta kun rodun ominaispiirteille ei voi mitään. Dopperit ovat liian tempperamenttisia ja oikeita terminaattoreita, tuhoavat kaiken mikä tielle sattuu eivätkä ymmärrä kieltoja.
Dopperini oli siis tyhmempi paljon kuin rottis ja tarvitsi niin paljon liikuntaa, että minä, vaikka käynkin tunnin juoksulenkeillä päivittäin, jäin kakkoseksi.
Neuvo: Jos sinulla ei ole hirmu venyvää pinnaa ja kotia, jossa on ihan sama hajoaako päikat ja huonekalut, en suosittelisi ottamaan dopperia.
...sinä sanoit vertailusta, mutta minä sanon sinulle yleistämisestä. Ikävää jos et ole pärjännyt dobberisi kanssa, mutta en missään nimessä sanoisi sitä "psyykkisesti sairaaksi" roduksi. (näin ainakin käsitin tekstistäsi).
Ennen omaa dobberiani koulutin vanhempieni rotikan, eli kokemusta on molemmista.Myös muuten molempien rotujen edustajia tunnen useampia. Enkä dobberia vaihtaisi rotikkaan enää millään. Jos älykkyydestä puhutaan, dobberi on huomattavasti älykkäämpi kuin rotikka. (Nähnyt mm. monta kertaa miten oma dobberini jekuttaa vanhempieni rotikkaa ;O)
Monesti ongelmat voivatkin johtua juuri tästä dobberin älykkyydestä, ehkä se on monelle liian älykäs rotu, jonka omistaminen vaati omistajalta todella paljon tietoa koirien käyttäytymisestä ja aivoituksista.
Koirani tekemät tuhoamiset kotona on jäänyt kahden käden sormiin, ja nekin pieniä, kuten kaukosäätimen uudelleen muotoilu (toimii vieläkin kyllä) jne. Huonekaluja ei ole koskettukaan. Lenkkeily on helppoa, toiset koirat saa jäädä omaan arvoonsa, eikä niille rähistä. (koirani on 4v.uros) Moni rotikka on kyllä ollut tulossa meidän päälle.
Ainut tietysti jos toinen koira aloitta rähinän, pitäähän sille takaisin murahtaa(mutta kun minä murahdan omalle, se loppuu siihen).
Enkä myöskään alleviivaisi monen sanomaa että dobberin kanssa olisi välttämättä harrastettava kaikenmaailman tokoa, jälkeä ym. Perustottelevaisuus käytiin koulussa, nykyään tehdään sitä sun tätä silloin tällöin kotona, eikä mitään ylivilkkautta ole nähtävissä. Lenkkeillään päivittäin pakollisten aamu ja iltalenkkien lisäksi 1-3h sellainen kunnon kävely/juoksulenkki.
En silti sano tällä kaikella että koira olisi helppo sohvaperuna. Ei todellakaan. Ensimmäiseksi koiraksi en suosittelisi, tai kuten aikaisemminkin sanoin, koirien ajatuksenjuoksusta on tiedettävä aika paljon. Vaatii JOHDONMUKAISUUTTA ja niinkuin eräs dobberinomistaja joskus sanoi "lujaa koulutusta silkkihansikkain"
Tuossa eilen tuli colliepoikani kanssa lenkillä vastaan 6v dobberimies. Mitenkään ihmeemmin en dobermanneja tunne mutta tämä yksilö oli minun koirani kanssa heti samassa leikissä mukana. Niinku olisivat olleet aina parhaat kaverukset.
Ei ollut mitään miesten välistä rähinää edes.. vapaana juoksentelivat eikä kumpikaan edes harkinnut lähtemistä ohikulkevien koirien perään:)
mutta jos olet vastuuntuntoinen ihminen ja muuten valmis sitoutumaan koiraaan niin omistajan iällä ei ole niin hirveästi merkitystä mutta en kyllä suosittele hirveän nuorille ihmisille! En tiedä minkä ikäinen olet mutta itse hommasin aikoinaan dobberin 20 vuotiaana, eikä minulla ollut mitään ongelmia sen kanssa. Koirana dobberi vaatii paljon aikaa ja huomiota esim. pitkiä lenkkejä päivittäin. Käy katsomassa tästä osoitteesta niin saat kaiken tarvitsemasi tiedon kyseisestä rodusta!
www.saunalahti.fi/sdy/
...ja aikaa sekä halua sitoutua vaativan koiran hoitamiseen. Siinä lyhyesti. Alla on kirjoitukseni suurnautserista eräälle hankintaa harkitsevalle - suunnilleen samat kommentit menee dobberille -paitsi se parta putkella tekeminen...:-))
"Suursnaku on aktiivinen koira, mikä juuri tarkoittaa tuota liikunnan ja tekemisen tarvetta. Sillä pitää mielellään olla jotain älykästä puuhaa liikkumisen ja ulkoilun lisäksi - se voi olla kouluttamista johonkin palveluskoiralajiin, tehtäviä, leikkejä, mitä vain. Mitäänhän ei toki ole pakko tehdä - suursnautserista tulee vain helposti joko turhautunut ja sitten myöhemmin ongelmallinen otus, joka rähisee muille koirille ja pistää sisustuksen uusiksi yksin ollessaan jos sen kanssa ei puuhastella tarpeeksi.
Tuo kaikki on toki aika yksilöllistä. Hugon kanssa käytiin ties missä koulutuksissa (jälki, toko, suojelu) sen ollessa nuorempi ja se on ollut pitkillä lenkeillä, vapaana metsässä, mökillä etc. Eli koska aktiviteetiä on ollut tarpeeksi, koskaan ei ole sen kanssa ollut mitään ongelmia. Myös tuo käppänän tulo taloon teki Hugolle hyvää sen ollessa pari vuotias - se otti elämäntehtäväkseen valvoa tuota pentua ja jaksoi leikkiä Sulon kanssa päivästä toiseen. Vieläkin Sulo saa tulla vaikka syömään sen kiposta ilman mitään reaktiota...,ja nyt kun parina viime vuotena en ole enään työkiireiden takia ehtinyt/jaksanut käydä kovinkaan paljoa missään koulutuksissa niin silti hyvin on pärjätty. Aamulla käydään lenkillä (välilä juosten), sitten pojat ovat päivällä tunnin pari vapaana aidatulla pihalla, ja iltaisin sitten kävelylle ja vapaana metsään. Hyvin on tuo riittänyt.
Kannattaa kuitenkin huomioida että erityisesti uros on itsepäinen ja hankala koulutettava ja vaatii lempeän mutta päättäväisen otteen. Tosin motivoituna se tekeekin asiat sitten kyllä parta putkella...:-)
Minusta suursnautserit ovat kerrassaan loistavia otuksia - niillä on luonnetta ja omaa tahtoa mutta silti ne ovat sellaisia suuria kölliäisiä sille päälle sattuessaan. Kerrassaan valloittavia ja persoonallisia otuksia. Ainakin meidän taloudessa tulee aina olemaan yksi iso partaveikko...
Jos omaat kokemusta koirista ja/tai olet valmis tekemään huomattavan määrän töitä niin voin kyllä suositella suursnautseria - siitä saa upean koiran moniin eri tarkoituksiin. "
Itselläni on dobermanni. Se on todella vaativa koirarotu. Tiukka kuri ja kouluttaminen on perus edellytys. Itse en suosittelisi dobberia pienikokoiselle ihmiselle. Siinä on talvella pidättelemistä yli 40kiloissa ryökäleessä... Iälläsi ei ole niin väliä. Kunhan on valmis ottamaan vastuun koirasta koko sen elämän ajan. Ensimmäiseksi koiraksi ei paras mahdollinen, koska virheitä tehdään usein juuri ekan koiran kanssa. Kannattaa käydä keskustelemassa lähimmän kasvattajan kanssa. He neuvovat mielellään...
Iällä ei periaatteessa ole väliä (ei kuitenkaan millekkään 15 wee murkkuikäselle teinikakaralle, jolle koira on eka tai kolmas kahden silkin jälkeen), vaan kokemuksella. Tämä koira vaatii paljon. Sen kanssa täytyy harrastaa (mutta ei tehdä pelkkää harrastusvälinettä), sitä pitää rakastaa (mutta ei hemmotella piloille ja olla liian lepsu), se on koulutettava ja sille on järkättävä duunia..tekemistä. Harrastuskoirana se on rotu vailla vertaa. Murkkuikä lienee vaikein vaihe dobsujen elämässä...ja niiden omistajien. Dobberi on vaativa ja paljon vaativa koira. Se kaipaa todella paljon tekemistä ja pelkkänä lenkkifrendinä se pitkästyy. Kokemus ja todellinen koiratuntemus on tarpeen. Aikaisempien koirien kanssa tulisi myös olla harrastuskokemusta.
Koiralukutaito ja koiran kielen tunteminen on välttämätöntä ihan minkä rodun tahansa hankkijalle. Älä ota koiraa kasvattajlta joka typistää niitä tai on käyttänyt vanhempina typistettyjä koiria.
Talossa on ollut aina koira vaan nyt ensimmäinen kyseisen rodun edustaja. Dobberihauva tuli taloon kesällä ja yhteiselämää on opeteltu nyt nelisen kuukautta ja kumpikin on tyytyväisiä. Joku kertoi kuinka pitää varautua kodin täydelliseen tuhoon.... Paljon virikkeellistä toimintaa rotu vaatii mutta mikään terminaattori se nyt kuitenkaan ei ole. Meillä ei ole puolen vuoden ikään mennessä tehty mitään tuhoja, edes tarpeita ei ole tehty sisällen yksin oltaessa. Ei haukku nyt "enkelikään" ole mutta enrgia puretaan muuten kuin riehumalla kotona tai tehden tuhoja.
Tunnista kahteen tuntiin päivässä ollaan metsässä, jossa myös harjoitetaan tottista leikin ohella, toimii ainakin meillä loistavasti! =) Kentälläkin on käyty, lähinnä sosiaalistumismielessä, samoin paljon on kyläilty. Koira kulkee mukana melkein missä vain. Välillä myös päivän mukana töissä, työn kannalta kun se mahdollista. Pitkää pinnaa ja aimo annoksen päättäväisyyttä rotu tietysti vaatii ja paljon hellyyttä =) Itse suosittelisin ottamaan pennun ennenkuin aikuisen koiran, jolloin isäntä suhdetta koiran kanssa on helpompi lähteä rakentamaan.
Mitä sitten tulee ikään... Jos olet valmis ottamaan selvää kyseisestä rodusta, uhraamaan sille PALJON aikaa ja puremaan tarpeen tullen hammasta, lähtökohdat ovat varmasti silloin hyvät.
Ja koosta sitten... Toivon mukaan koiraa ohjataan/ja koulutetaan muulla tavoin kuin voimaa käyttamällä.
Terveiset dobberinomistajille =)