Erinäisten teknisten vaikeuksien jälkeen olen vihdoin ladun päässä. Pakkasta on noin 15 astetta, maassa ohut kerros uutta pakkaslunta. Naamani loistaa innosta punaisena. Jalassani on ensimmäistä kertaa Fischerin S 9000 monot. Virittelen sukset jalkaani ja tunnustelen ensimmäisiä fiiliksiä. Tuntuu niinkuin olisi korkokengät jalassa suksien päällä. Kääks, missä on se Salomonin kombimonon nilkkatuki, tunne on epävarma.
Otan ensimmäiset potkut, uääk, menenkö heti turvalleni...ei en sittenkään. Horjahdellen pääsen jotenkin vauhtiin. Päätän aloittaa hitaasti ja mahdollisimman rauhallisesti. Huomaan että en enää tunne suksea jalkani alla. Kenkien pohja on kova ja jäykkä, toisin kuin kombimonossa. Minulla ei ole enää hajuakaan siitä tuleeko suksi allani kantilleen vai putoaako se pohjalleen lumeen. Jalkaholvin alla oleva tuki on todella korostettu. Aivan kuin jalkani olisi koko ajan ulkosyrjällään.
Noin kilometri räpiköintiä, jota ei oikein hiihdoksi voi kutsua. Jännitän pohkeita oikein urakalla. Pakko siirtyä latu-uralle ja lykkiä välillä tasatyöntöä. Pohkeet rentoutuvat ja on aika siirtyä taas luistelu-uralle. Keli on tosi nihkeä, viima käy naamaan ja tunnen olevani taas surkuhupaisa näky horjahdellessani eteenpäin hienoine kenkineni. Taas kilometri ja taas uralle tasatyöntöä ja pohkeiden rentoutusta. Päätän hiihtää pelkkää tasamaata ja jätän ylä- ja alamäet tällä kertaa väliin. Takaisin uralle. Ei meinaa tulla mitään. Hiihdän kokonaista 6 km ja olo on epävarma. Olikohan sittenkään viisas hankinta, mietin mielessäni kun kävelen kotiin sukset olalla. Pohkeet on kuin tulessa vielä pitkälle iltaan.
Seuraava päivä. Pakkasta 11 astetta ja ura on liippaantunut sekä kova. Sukset jalkaan. Taas se sama tunne, tuntuu kuin seisoisin pelkkien jalkaholvien päällä, korkkareilla suksien päällä. Eikun menoksi. Epävarman tuntuista edelleen. Keli on yllättävän hyvä, se tuntuu helpottavan jonkun verran. Hiihto sujuu paremmin, jännitän edelleen pohkeitani mutta en enää niin paljon. Välillä tasatyöntöä. Pystyn jo jonkun verran analysoimaan ja ajattelemaan tekemisiäni. Huomaan että minun ei tarvitse tasapainoilla päkiälläni enää lainkaan kuten piti tehdä Salomonin kanssa suksea liu'uttaessa. Hmm...tasapainoilu on siirtynyt pohkeisiin. Luistelen välillä ilman sauvoja, se on yllättävän vaivatonta.
Noin 8 km jälkeen huomaan että pystyn jo jonkun verran rentouttamaan pohkeitani hiihtäessäni. Nilkkatuen puuttumista ei oikeastaan enää huomaa. Ensimmäinen ylämäki on yllättävän miellyttävä kokemus. Jalkaholvin alla oleva tuki tuntuu olevan siinä hyödyllinen. Pohkeeni ovat kuitenkin jo sen verran väsyneet että välillä on pakko palata tasatyöntöön. Kilometrejä takana 10 ja päätän kokeilla muutan potkun Wassua. Hei...kyllä tämä vielä tästä. Palaan takaisin kuokkaan. Kokeillaan huomenna sitten lisää. Viimeisen kilometrin aikana huomaan hienon jutskan. Potkun loppuvaiheessa voin nilkkaa ojentamalla työntää vielä varpailla lisää vauhtia. Jee...vauhti nousee yllättävän kovaksi. Hiihdän viimeiset 2 kilometrejä samaan pötkyyn ja huomaan pohkeideni olevan jo kohtuullisen rentoutuneet. Jalat ovat kuitenkin niin väsyneet että päätän että 12 km riittää toiseksi kerraksi.
Viimeiset metrit hiihdän hitaasti ja rauhallisesti. Alkuvaikeuksien jälkeen monot ovat antaneet minulle pienen välähdyksen siitä mitä voi olla seuraavilla lenkeillä tulossa. Mieleni on hyvä ja minua melkeimpä harmittaa että en jaksa hiihtää tänään enempää. Pohkeeni ovat edelleen varsin hellänä vaikka tätä kirjoittaessa olen ollut jo pari tuntia kotona. Maltan tuskin odottaa huomista....
Otan ensimmäiset potkut, uääk, menenkö heti turvalleni...ei en sittenkään. Horjahdellen pääsen jotenkin vauhtiin. Päätän aloittaa hitaasti ja mahdollisimman rauhallisesti. Huomaan että en enää tunne suksea jalkani alla. Kenkien pohja on kova ja jäykkä, toisin kuin kombimonossa. Minulla ei ole enää hajuakaan siitä tuleeko suksi allani kantilleen vai putoaako se pohjalleen lumeen. Jalkaholvin alla oleva tuki on todella korostettu. Aivan kuin jalkani olisi koko ajan ulkosyrjällään.
Noin kilometri räpiköintiä, jota ei oikein hiihdoksi voi kutsua. Jännitän pohkeita oikein urakalla. Pakko siirtyä latu-uralle ja lykkiä välillä tasatyöntöä. Pohkeet rentoutuvat ja on aika siirtyä taas luistelu-uralle. Keli on tosi nihkeä, viima käy naamaan ja tunnen olevani taas surkuhupaisa näky horjahdellessani eteenpäin hienoine kenkineni. Taas kilometri ja taas uralle tasatyöntöä ja pohkeiden rentoutusta. Päätän hiihtää pelkkää tasamaata ja jätän ylä- ja alamäet tällä kertaa väliin. Takaisin uralle. Ei meinaa tulla mitään. Hiihdän kokonaista 6 km ja olo on epävarma. Olikohan sittenkään viisas hankinta, mietin mielessäni kun kävelen kotiin sukset olalla. Pohkeet on kuin tulessa vielä pitkälle iltaan.
Seuraava päivä. Pakkasta 11 astetta ja ura on liippaantunut sekä kova. Sukset jalkaan. Taas se sama tunne, tuntuu kuin seisoisin pelkkien jalkaholvien päällä, korkkareilla suksien päällä. Eikun menoksi. Epävarman tuntuista edelleen. Keli on yllättävän hyvä, se tuntuu helpottavan jonkun verran. Hiihto sujuu paremmin, jännitän edelleen pohkeitani mutta en enää niin paljon. Välillä tasatyöntöä. Pystyn jo jonkun verran analysoimaan ja ajattelemaan tekemisiäni. Huomaan että minun ei tarvitse tasapainoilla päkiälläni enää lainkaan kuten piti tehdä Salomonin kanssa suksea liu'uttaessa. Hmm...tasapainoilu on siirtynyt pohkeisiin. Luistelen välillä ilman sauvoja, se on yllättävän vaivatonta.
Noin 8 km jälkeen huomaan että pystyn jo jonkun verran rentouttamaan pohkeitani hiihtäessäni. Nilkkatuen puuttumista ei oikeastaan enää huomaa. Ensimmäinen ylämäki on yllättävän miellyttävä kokemus. Jalkaholvin alla oleva tuki tuntuu olevan siinä hyödyllinen. Pohkeeni ovat kuitenkin jo sen verran väsyneet että välillä on pakko palata tasatyöntöön. Kilometrejä takana 10 ja päätän kokeilla muutan potkun Wassua. Hei...kyllä tämä vielä tästä. Palaan takaisin kuokkaan. Kokeillaan huomenna sitten lisää. Viimeisen kilometrin aikana huomaan hienon jutskan. Potkun loppuvaiheessa voin nilkkaa ojentamalla työntää vielä varpailla lisää vauhtia. Jee...vauhti nousee yllättävän kovaksi. Hiihdän viimeiset 2 kilometrejä samaan pötkyyn ja huomaan pohkeideni olevan jo kohtuullisen rentoutuneet. Jalat ovat kuitenkin niin väsyneet että päätän että 12 km riittää toiseksi kerraksi.
Viimeiset metrit hiihdän hitaasti ja rauhallisesti. Alkuvaikeuksien jälkeen monot ovat antaneet minulle pienen välähdyksen siitä mitä voi olla seuraavilla lenkeillä tulossa. Mieleni on hyvä ja minua melkeimpä harmittaa että en jaksa hiihtää tänään enempää. Pohkeeni ovat edelleen varsin hellänä vaikka tätä kirjoittaessa olen ollut jo pari tuntia kotona. Maltan tuskin odottaa huomista....
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kombimonot voat samaa skeidaa kuin kombisukset. Kumpaakaan tyyliä et voi harrastaa kuin äärimmäisen välttävästi.
Onneksi olkoon, että uskalsit heittää kombit syrjää.
onneksi olkoon monojen valinnan suhteen !! hyvä ostos..
Niillä voi hiihtää jopa pertsaakin.........?
kyllähän niillä hiihtää pertsaa, muttei se ole todellakaan yhtä mukavaa kuin pertsan monolla. pohja on liian jäykkä jotta hommasta nauttisi.
saa äärimmäisen nautinnon Karhun kilpamonosta, jossa tuntuma sukseen ja hiitämiseen on loistava. Harmi vaan, että ei taida olla urheiluliikkeissä myynnissä ja kengän muotoilu ja muovautuminen jalassa ei ehdi kaikille tapahtua, ennen kuin on jalat auki. Sidekin on mallia nnn. Jos vähän käytetyt kiinnostaa, niin löytyy www.lappeenriento.fi foorumista. Fisun vapaan kengän pohjamuoto auttaa selkeästi korjaamaan nilkkakulmaa ja parantaa vapaan hiihtotekniikkaa pois takapainoisesta tekniikasta. Alku saattaa olla vähän hankalaa, mutta kyllä se siitä.
miten pohjamuoto vaikuttaa takapainoiseen tekniikkaan?ja mitä yleensäkin tarkoittaa takapainoinen tekniikka?
Fisserin kantapään alla oleva korko on yllättävän korkea. Jos yrittää luistella kuin Salomonilla seisoo käytännössä Fissereillä vain kantapäiden päällä. Jotta paino jakaantuisi tasaisesti koko jalalle tulee asennosta melko luonnostaan aavistuksen etupainoisempi kuin salomonilla.
Toinen asia on nilkkatuen puute. Niin kauan kuin pohkeita jännittämällä yrittää pitää nilkan potkun loppuvaiheessa suorana ei hiihdosta tule oikein mitään. Salomonin monossahan nilkka on lukittu suoraan eikä tuota tarvitse erikseen miettiä. Fisserin kengällä hiihtäessä pitää uskaltaa antaa nilkan luonnollisesti taipua potkun loppuvaiheessa, jotta hiihtoasennosta tulee tukevan tuntuinen.
Kun nilkan antaa olla rentona ja "pudota" alemmas potkun lopussa tulee hiihdosta rentoa ja asento on tukeva. Mono on suunniteltu niin että pohjan muoto tukee parhaiten jalkaa potkun aikana suksen ollessa aavistuksen jo kantillaan.
Nyt takana 40 km tuolla monolla ja vasta viimeisen 10 km aikana aloin hiffaamaan että nilkkojen pitää antaa vapaasti elää potkun aikana. Salomonin monolla ei sitä pysty edes tekemään.
hieman epäilen jos kirjoitat karhun luikkari monosta tai ainankin äärinmäisen käyttäminen adjektiivina on väärä. minulla ei ole mitään karhua vastaan, vaan se ettei luistelu monolla voi saada samanlaista nautintoa perinteisen hiihdosta kuin pertsan monolla. luikkari mono on aina kuitenkin suunniteltu luikkariin ja pertsan mono pertsaan, sitten on vielä nämä pursuit monot jotka ovat hieman molempia. tosin ei fischerin pertsan monosta löydy mielestäni mitään korjattavaa ensi kaudeksi, mutta eiköhän ne jotain muutoksia siihen tee, kuten lähteet kertovat.
toisekseen ilmoitat ilmeisesti että omat monosi ovat myynnissä ? jos ne ovat niin äärinmäisen hyvät niin miksi luovut niistä ?
En ole koskaan karhun pertsamonoa nähnytkään. Luikkarimonoa ostaessa näin kyllä karhun punaiset luikkarit mutta en niitä kokeillut. Lieneekö suomessa tehty vai lisenssillä jossain kaukoidässä?
Fischerin s 9000:sessa oli vasenta kenkää suurennettu jonkin verran tämän kauden monossa. Viime kauden monoa kokeillessa oli vasen kenkä aavistuksen liian pieni. Tämän kauden kenkä oli selkeästi suurempi ja minulle sopiva. Jatkuvaa tuotekehitystä näyttävät noihin edelleen tekevän.
joo siis puhuin nautinnosta koskien Karhun pertsamonoa ja pertsan hiihtämisestä. Sitähän saa ainoastaan Karhulta tilaamalla ei ole kaupan hyllyssä. Karhun vapaan monosta ei ole kokemusta mitä nyt nähnyt Hartsalla. Siihen takapainoisuuteen tuli jo jossain välissä vastaus eli kun nilkkakulma saadaan sopivasti jalkaa eteenpäin taittaen, jolloin seisotaan suksella koko jalalla rennosti ja painopiste juuri oikeassa paikassa ja siihen tuo fisun mono auttaa. Takapainoisessa asennossa seisotaan kantapäällä, nilkka suorana, takapuoli pitkällä, kädet suorana. Olisi kiva, kun lantiossa olisi säätöruuvi, jolla saisi asennon aina kohdalleen.