runoja, jotka ovat todella vavahduttaneet teitä.
Mulla on monia tällaisia, mutta nyt kun luin Saima Harmajan elämäkerran ja sieltä runon Taottu sydän, menin ihan kananlihalle. Vaikuttaa minuun joka lukemiskerralla!
Mulla on monia tällaisia, mutta nyt kun luin Saima Harmajan elämäkerran ja sieltä runon Taottu sydän, menin ihan kananlihalle. Vaikuttaa minuun joka lukemiskerralla!
Vastaukset 6
Vanhimmat
runo "Olen väsynyt olemaan vahva.." Tosin en tiedä sen oikeaa otsikkoa. Sen säkeet tulevat mieleen aina, kun on vaikea hetki.
oikeasti vahva.
Kuulin ensimmäisen kerran runon siitä kiiltomadosta ja Jeesuksesta jouluna,
muistan miten itkin pitkään ja hartaasti,
niin sitä oltiin herkkiä silloin :))
Ensimmäinen runoelämys, hih.
Saima Harmajan runot kaikki ovat loistavia.
kaks kyyhkyläistä päällä kurkihirren
suloisen lauloi Lapsen univirren
Ja härkä, aasi hengityksellään
sulattelivat lapsen yltä jään.
Luo pienokaisen ihanan ja kalliin
ne jouluyönä polvistuivat talliin.
Vaan suojan peränurkkaan pimeään,
jäi pieni lehtimato miettimään.
Hän näki toisten palvelevan lasta,
hän miten kumartaisi kuningasta
Ja kun ei muuta löytänyt
poimi hän maalattialta lehden vihreän
Niin tuuma tuumalta hän, suussa lehti,
luo Jeesuksen seimivuoteen ehti
Ja uinaileva lapsi hymyten sen selkää
hipaisi ja lahjaa sen
Toi mato lahjan, Lapsi palkan soi,
näin pyhä käsi kiiltomadon loi.
Se kimmeltää kuin taivaan tähdet,
kun suviyöhön vaeltamaan lähdet.
En edes muistanut enää,
kuka tämän on kirjoittanut,
kiitos....en itke...luulisin :)
TA’ ABBATA SHARRAN
(Ta’abbata Sharran oli Arabian niemimaalla ennen islamin aikaa 500-luvulla vaikuttanut runoilija ja maantierosvo. Hänen salaperäinen nimensä tarkoittaa ”Hän kantoi pahaa kainalossaan”)
Läpi nälän ja janon ja katkeruuden
olen saapunut tähän päivään
kuinka monta tekoa hurjuuden
taakseni jälleen jäikään?
Kysyt miksi hän ei kumarastaan
nouse, kyyryssä kulkien vain
siis sulle mä tuohon vastaan
pahaa kannan kainalossain
Puhalla, Khamsin, tomuinen
karkaistu helvetin tulella
läpi tuulahda kalloni valkoisen
sen silmien rei’issä ujella!
(Aimo Roima Komiapoika)