Onko kenellekään kokemusta pari-kolmevuotiaan koirapelosta? Oma kolmevuotiaani pelkää koiria hirvittävästi, vaikka mitään järkevää selitystä ei ole... Koira ei ole käynyt kimppuun koskaan tms.
Millaisia kokemuksia? Miten pääsitte pelosta yli?
Millaisia kokemuksia? Miten pääsitte pelosta yli?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Anna lapsen tutustua koiriin, jos hän itse haluaa, mutta älä painosta liikaa. Pienestä lapsestahan koira voi olla hurjan pelottavan näköinen, terävät hampaat näkyy usein ihan omien kasvojen tasalla jne... Usein ei tule sitä näkökulmaa edes ajateltua. Kannattaa myös tarkkailla omaa käytöstään, useinhan pelot ikäänkuin siirtyvät vanhemmilta lapsille, eli tavallaan vanhemmat opettavat lapsensa pelkäämään.
Joku rauhallinen koira ensituttavuudeksi olisi paras. Olisiko lähistöllä sellaista.
Meillä on ongelma ollut hiukan toisenlainen: lapsemme eivät tajua lainkaan, että kaikki koirat eivät välttämättä ole kilttejä. On pakko jatkuvasti muistuttaa miten vieraiden koirien kanssa toimitaan.
Tuo on ihan normaalia. Keskikokoinen koira on pari-kolmevuotiaan silmissä leopardi. Pelko menee ohitse omia aikojaan lapsen kasvaessa jos suhtaudut pelkoon vakavasti ja ymmärtäväisesti, etkä yritä pakottaa taaperoa kanssakäymiseen koirien kanssa. Voitte katsella ja osoitella kaukaa rauhallisesti käyttäytyviä rekkuja, jotta lapsi ymmärtää että ne puuhastelevat omiansa eivätkä ole erityisemmin hänestä kiinnostuneita. Sitten myöhemmin on myös hyvä opettaa lasta pitämään lelut alhaalla jos koira lähestyy. Ylös nostettu lelu on yleensä merkki koiralle keppi/naruleikeistä ja se saa koiran juoksemaan suoraan kohti ja hyppäämään päälle. Alhaalla olevaa lelua moni koira vain nuuhkaisee ja antaa olla kun se ei olekaan makupala.
Oma yksivuotias pelkää anopin koiraa kun se haukkuu ja hyppii. Käymme aina silloin tällöin katselemassa sitä sopivan välimatkan päästä ja tarkkailemme mitä se puuhastelee. Nykyisin ei lasta enää häiritse jos koira on näköpiirissä. Esitystä tapahtuu pikku hiljaa ja kun lapsi kasvaa, niin koira sen kun "pienenee".
http://www.crohnjacolitis.fi/cgi-bin/yabb/YaBB.cgi?board=asiaa;action=display;num=1140346606
Olen 22 vuotias enkä edelleenkään pidä koirista. En ole koskaan pitänyt enkä tule pitämäänkään. Syytä tähän en tiedä, koskaan ei ole koira esim. käynyt päälle. Kavereitten koissut on eri asia, ne on ihan kivoja kunhan ne ei oo omia.
Asun rivitalossa ja naapurilla on kaksi isoa hurttaa. Vaikka tiedän että ne ovat hihnassa kiinni ja vain löhöävät nurtsilla, niin silti kierrän ne KAUKAA.
Useasti lapset pelkäävät mustia tai muuten tummia koiria, olivatpa ne isoja tai pieniä.
Koitappa tutustuttaa johonkin rauhalliseen vaaleaan koiraan, oli se iso tai pieni.
Kun tapaatte koiran, ole innostuvinasi ja ihaile koiraa ääneen lapsen kuullen, ehkä hän siitä saa innokkeen lähestyä koiraa ja huomaa kuinka mukavia ne ovat!
Zemppiä!