Vanhempi automies kertoili äsken puunajosta 60-luvulla. Autona oli Scania Vabis 75 eli Seitenvitonen. Varusteena oli puoliperävaunu ja kormaajana Nuffield traktori. Siinä oli talvella puolitelat, joilla se kulki hangessa kuin hangessa ja aina tarvittaesa hinasi Scanian tielle.
Aamulla ensinmäinen tehtävä oli hakea kuormaaja metsästä,ja joko ottaa se kyytiin tai siirtää se ajamalla kuormauspaikalle, jos paikka oli lähellä. Kun puoliperävaunu oli saatu kuormattua, niin kuormaajatraktori jätettiin yöksi metsään.
Lohkolämmittimiä ei ollut, vaan perävaunu irotettiin ja Seitenvitonen ajettiin talliin, johon se juuri ja juuri sopi. Jos kuorma oli täysi, niin puoliperävaunua ei voinut irrottaa. Silloin auto jäi pihalle pakkaseen. Käyntiin se lähti kun oli pitänyt öljypohjan ajja ämpärillistä hehkuvia hiiliä puolisen tuntia.
Ajan kanssa ei ollut niin tiukkaa kuin nykyään. Tunti sinne tai tänne, tai pari päivää tuonne ei meinannut mitään. Kovilla pakkasilla pidettiin rokulia.
Aamulla ensinmäinen tehtävä oli hakea kuormaaja metsästä,ja joko ottaa se kyytiin tai siirtää se ajamalla kuormauspaikalle, jos paikka oli lähellä. Kun puoliperävaunu oli saatu kuormattua, niin kuormaajatraktori jätettiin yöksi metsään.
Lohkolämmittimiä ei ollut, vaan perävaunu irotettiin ja Seitenvitonen ajettiin talliin, johon se juuri ja juuri sopi. Jos kuorma oli täysi, niin puoliperävaunua ei voinut irrottaa. Silloin auto jäi pihalle pakkaseen. Käyntiin se lähti kun oli pitänyt öljypohjan ajja ämpärillistä hehkuvia hiiliä puolisen tuntia.
Ajan kanssa ei ollut niin tiukkaa kuin nykyään. Tunti sinne tai tänne, tai pari päivää tuonne ei meinannut mitään. Kovilla pakkasilla pidettiin rokulia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tiedän yhden 3-akselisen seiskavitosen vuosimallia 1960, joka oli kiskonut ensimmäiset 7 vuottaan säiliö-täysperävaunua. Yksi vetävä akseli, puikkoperä.
Sitten säiliö pois, runkoa lyhyemmäksi ja päälle vetopöytä. Perään Siimetin 2-akselinen lavetti, kantavuus 32 tonnia. H-sarjan kasipillaria sillä ajelutettiin, työpaino repijöineen siinä 33 tonnia. Joskus oli kyydissä 34 tonnin muuntaja. Siihen lavetin ja veturin omapainot päälle, niin eiköhän siinä yli 50 tonnin ollut kiskottavaa vapaastiläähättävällä 165 hevosvoiman lämpövoimakoneella?
Urakoitsija oli ostanut isoa työmaata varten konekalustoa. Kun piti saada vielä lavetti ja sille veturi, loppui rahoitus vähän kesken ja piti tyytyä tuollaiseen. Kyllä silloin 1960-luvun loppupuoliskolla olisi ollut jo ahdettuja 76 Supereita ja 100 hevosvoimaa lisää tarjolla, jos vain olisi ollut millä ostaa!
Yksi yksityiskohta: rivipumpussa oli nappi, josta sai pakkosyötön päälle kylmäkäynnistyksiä varten. Siihen oli viritetty rautalankamekanismi, jonka avulla napin sai pohjaan kojelaudasta käsin. Kun tiukassa ylämäessä alkoivat pykälät loppua, saatiin kovasti kaivatut parikymmentä prosenttia tehoa lisää pakkosyötöllä. Ynnä mustaa savua niin maan perkeleesti! Naftan kulutus siinä leikissä lisääntyi enemmän kuin sen parikymmentä prosenttia, tietty.
Yksi kuski kuului huvitelleen joskus nähdessään tienvarressa emännän levittelemässä puhdasta lakanapyykkiä narulle kuivumaan: pakkosyötöllä savumerkkejä tiedoksi siitä, että lakanat oli noteerattu...
Tiedän ja tunnen tämän 75-lavettitapauksen varsin hyvin, sillä ajoin sitä itse kesän 1969 ajan. Tuleekos siitä pian 37 vuotta?
Olen kertonut saman jutun tällä palstalla jo aiemminkin, kyllästyneet älkööt vaivautuko kommentoimaan.
Hiiliämpärin asemesta tuon ylempänä mainitsemani seiskavitosen kylmäkynnistyksissä oli salaisena aseena nestekaasupullo ja -poltin eli "toho". Sillä paahdettiin aluksi tovi öljypohjaa. Sitten vielä imusarja lämpimäksi ennen starttia.
Minäkin muistan noita käynnistelyjä. Viisvitonen -vanha rekkaveturi sekin, 120 hv- laitettiin käyntiin erilaisilla lämmitysmenetelmillä, kovimilla pakkasilla se kuitenkin pidettiin käynnissä koko yön. Scaniaa muistellessa tulee nokkaan se BeGe-hytän haju. Ja vanhan BeGe-istuimen alla piti olla lankku, muuten tuulilasista ei nähnyt kuin pahimissa heitoissa.
ilman tulta. Sattuipa kerran, että auto ei ollut lämmennyt "sähkötolpassa" ja kiire oli, minulla ei ollut muuta "lämmikettä" autolle kuin Iisalmen Sanomat jonka sytytin tuleen. Kun ruputti alkoi herätä, se nielaisi koko sanomalehden, vähän aikaa kuului vaimeaa sytkytystä ja ei kun hoi henkiin ja baanalle.
auton käynnistäminen on väkivaltaista. vielä 80-luvulla öljyt olivat sellaisia,että kun auton sai käyntiin, parasta oli kävellä pirttiin, öljynpaine ei noussut autossa moneen minuuttiin.
>vähän aikaa kuului vaimeaa sytkytystä
Pitihän sen lukaista ensin tärkeimmät kotimaanuutiset!
tehty.Talvella kun haki uuden auton Karjaalta,
sisäsuomessa oli muutaman tunnin pakkasessa,öljyt
yhtä"puuta".Ei jaksanut pyörähtää käyntiin.
Alusysäys siinä jo tuleville moottoriremoteille!
Itse käynnistelin Petterin J6 talvella siten että kähvelsin keittiöstä sähkölevyn, vanhemmat kyllä tietää millainen vekotin oli kyseessä, levyn laitoin pölkyn päälle öljypohjan alle siten että väliin mahtui 2 tiiltä rinnakkain . Töpseli seinään ja auto oli aamulla lähtökuopissa oli pakkasta vaikka vähän enemmänkin .PS. Aamukahvia varten oli toinen sähkölevy .
Tuttavani entisöi 75 scaniaa ja hän olisi kiinnostunut kaikista autoon kuuluvista merkeistä ja teksteistä. Nehän ovat jotain metallivalua.