Aivan saletti juttu, todisteita olisi ja tunnustuskin. Oma isäsi, äitisi, veljesi tai siskosi, miten suhtautuisit? Hylkäisitkö koska teko olisi niin hirveä vai yrittäisitkö tukea, miten?
Entä jos sukulaisesi tekisi murhan
Mitä tekisit
101348
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos isäni murhaisi äitini >en pitäisi yhteyttä.
Jos äiti murhaisi suojellakseen perhettä isänsä > pitäisi yhteyttä.
Jos jompi kumpi murhaisi sisareni >en pitäisi yhteyttä.
Jos joku suvun ulkopuolelta ja motiivi olisi jotenkin ymmärrettävissä niin pitäisin yhteyttä mutta en tietenkään hyväksyisi tekoa.
henkilö niin asialla tuskin olisi mitään merkitystä. Shit happens ,elämä ei oo aina reiluu.
Ei oo reiluu elämä. Murhaaja tuoliin vaan, salamalla ratsastamaan. Eipä murhaa toiste.
Eikä ikinä tule olemaan! Vaikka oma lapsi tekisi hirvittävän teon ei häntä pidä hylätä!
Suomessa on monta selvittämättä murhaa.
Jokaisella murhaajalla on lähiomaisia:
Isä,äiti,veli,sisko,isovanhemmat ja niin edelleen.
Kunka moni näistä on mennyt poliisille kertomaan että minun isäni murhasi sisareni?
Jos murhattu ei ole sukua niin silloin se on helpompaa kestää suru ja häpeä.
Lapsensa takana pitää seistä, mutta murha on (jo pelkästään harkinnastakin johtuen) kuitenkin hieman korkeamman vakavuusluokan juttu, kuin tikkukarkin näpistäminen lähikaupasta enkä minä hyväksy murhaamista omalta lapseltanikaan.
Minä en hyväksy varastamista saati murhaamista mutta kyllä lastensa tukena pitää olla vaikka mikä olisi.
Ihmetyttää joidenkin kommentit. Jos heidän lapsensa sortuisi alkoholin tai huumeiden orjaksi olisi heidän kommentti varmaan: "Oma valinta, tee mitä lystäät mutta turha tukea pyytää, hoida itse omat asiasi..."
Älä laita suuhuni sanoja, jotka eivät sinne kuulu. Jos lapseni sortuisi alkoholiin tai huumeisiin, en missään nimessä jättäisi hantä oman onnensa nojaan. Ikinä.
Minä voisin yhtä hyvin väittää sinusta, että ihmetyttää joidenkin vapaakasvattajien kommentit, jotka olisivat varmaan:"Minun lapseni on sellainen kultamussukka, joka saa tehdä aivan mitä huvittaa ja pakko ei ole tehdä mitään jos ei huvita eikä hän koskaan tee mitään pahaa. Ja jos tekeekin, ei häntä saa ainakaan torua saati rangaista."
Mutta en väitä, koska se olisi valheellista ja kategorisointia.
eivät ole koskaan elämässään joutuneet kokemaan minkäänlaisia vastoinkäymisiä. On helppoa sanoa, että :"Minä en kyllä hyväksyisi rikollisuutta/huumeidenkäyttöä lapseltani",kun ei tiedä, mistä puhuu.
Toisaalta, onhan olemassa ihmisiä, joilla on niin huono itsetunto, että he pohtivat vain muiden mielipiteitä ja kärsivät syvää häpeää tällaisessa tilanteessa. He mieluummin hylkäävät läheisensä kuin tukevat heitä, tajuamatta lainkaan hävetä omaa käytöstään.
Sinä et tiedä minun arvomaailmaa muokanneista vastoinkäymisistäni sen paremmin kuin minä sinun. Mutta on kaksi täysin eri asiaa lapsensa tukeminen tai tämän tekojen hyväksyminen.
Murha on aina väärin, teki sen kuka tahansa. Murhaan liittyy aina harkintaa ja suunnitelmallisuutta, jota on vaikea hyväksyä keneltäkään. Motiivien täytyisi olla erittäin vankat, kuten maailmansotaa lietsovan valtionpäämiehen salamurhaaminen tjms.