Onko kellään samoja kokemuksia??
Itse olen opiskellut yläasteen jälkeen putkeen jo 2 ammattia ( alanvaihdos terveydellisistä syistä) ja vähän töitäkin tehnyt siinä välissä. Ja nyt aloitin amk-opinnot viime syksynä.
Nyt tuntuu,että motivaatiota ei löydy mistään ja varsinkin amk:n taso tuntuu hirveältä 2.asteen tutkinnoihin verrattuna.. kokeisiin saa tosissaan raataa ja vuodattaa verta hikeä ja kyyneliä,että pärjäisi.
Olenko vaan yksinkertaisesti muka niin huono,etten jaksa/pärjää?
Mistä te ootte löytäny sitä motivaatiota,kun on tuntunu ettei enää yksinkertaisesti riitä rahkeet?
En todellakaan halua jättää kesken koska pääsin vihdoin opiskelemaan unelma alaani.. Auttakaa!?
Itse olen opiskellut yläasteen jälkeen putkeen jo 2 ammattia ( alanvaihdos terveydellisistä syistä) ja vähän töitäkin tehnyt siinä välissä. Ja nyt aloitin amk-opinnot viime syksynä.
Nyt tuntuu,että motivaatiota ei löydy mistään ja varsinkin amk:n taso tuntuu hirveältä 2.asteen tutkinnoihin verrattuna.. kokeisiin saa tosissaan raataa ja vuodattaa verta hikeä ja kyyneliä,että pärjäisi.
Olenko vaan yksinkertaisesti muka niin huono,etten jaksa/pärjää?
Mistä te ootte löytäny sitä motivaatiota,kun on tuntunu ettei enää yksinkertaisesti riitä rahkeet?
En todellakaan halua jättää kesken koska pääsin vihdoin opiskelemaan unelma alaani.. Auttakaa!?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Yleensä ne, jotka on käyneet lukion, sanovat että amk on lastenleikkiä lukioon verrattuna. Tämä siis työtahdista.
Et ole ehkä oppinut siihen raatamiseen mitä lukiossa käydään (tai ainakin useimmat raatavat), joten opiskelurytmi voi olla hakusessa. Mutta eiköhän se sieltä ajan kanssa rutinoidu. Tai sitten lähdit väärään aikaan opiskelemaan.. tsemppiä kuitenki.
Eka ja toka vuosi on tosiaan sellaisia, et joutuu puurtaan ihan kunnolla. Kolmantena ja neljäntenä saakin jo miettii, et mitä tekis? Eli jos tuntuu ettet jaksa, niin jätähän vaan raakasti kurssi tai pari tuleville vuosille. Kyllä ne silloinkin kerkeää.
kursseja myöhemmäksi. Jos kaikki on hyvin reilassa niin voi käydä vaihtarina tai keskittyä kunnolla lopputyöhön. Roikkuvat kurssit, jos mitkä aiheuttavat burn outin
Mutta mikäli tosiaan tuntuu siltä, et loppuun palaminen on lähellä. On kyllä tosiaan parempi niin tehdä, ettei aivan näännytä itteään. Mut empä usko et mikään vaihtariks lähteminen ois joku helpotus tilanteeseen. Silloinhan sitä vasta tulee takapakkia opintojen suhteen sun muuta ylimäärästä. Ei oo ainakaan mitään halpaa lystiä. Vasta se voi elämä muodostua ikäväksi, vaikka positiivisiakin puolia löytys varmasti.
Pikkasen on kyllä pilvilinna-ajattelua vaihtari hommassa. Ja lopputyönkin suhteen, ikäänkuin sitä noin vain tekis vaan, ajattelematta muuta.
on hyvällä mallilla. Jos on paljon rästejä niin ei silloin kannata lähteä vaihtariksi. Itse raadoin kaks ekaa vuotta hampaat irvessä, mutta en jättäny kursseja kesken. Kolmannen syksyllä lähdin vaihtoon, koska silloin oli väljempää.
tämä tietysti edellyttää, että on kavereita. Kolme henkeä on sopiva määrä lukea samoja aiheita porukalla. Jeesatkaa toisianne ja tehkää asia selväksi, ei pelkkää ulokolukua. Laskuissa pitää vaan treenata samaa ja variaatioita riittävän kauan, että homma alkaa luistaa. Tehkää toisillenne ikään kuin kynnystehtäviä ennen kokeita. Ne paljastaa helposti puutteet, jotka sitten luonnollisesti korjataan.
, eli yhdessä kaikki sujuu paremmin. Kaksikin riittää jos ei löydy kolmatta. Vaikka tuntuisi hitaammalta opiskella ryhmässä, niin se kasvattaa motivaatiota, eikä ole sitä kynnystä avata kirjaa. On kuitenkin tärkeätä, että kaikki ryhmässä ovat aktiivisesti mukana. Opinnot pitää priorisoida ensimmäisiksi jotta niistä tulisi mitään! Eli ei mitään "sitten töitten jälkeen jos ehdin".