Rottis ja vauva

Tämä ei nyt ihan ole vastaus kysymykseesi, mutta tiedän tapauksen, jossa aikuinen rotikkapoika rupesi liian holhoavaksi vauvalle, joutuivat antamaan koiran toiseen perheeseen ainakin kunnes vauva kasvaa hieman vanhemmaksi. Koira olisi jatkuvasti halunnut hoitaa vauvaa, nuolla ja tuuppia. Koira suorastaan stressaantui, kun ei malttanut jättää vauvaa hetkeksikään yksin. Toisaalta hyvin liikuttava tapaus, mutta ehkä oli myös koiralle parempi päästä toiseen perheeseen. Näinkin voi siis käydä. Mutta sinulla lienee toisin, kun ensin on vauva ja sitten vasta koira.

Heip! Pieni (?) vauva ei ole este rottiksen hankkimiselle, jos voimasi vain riittävät sekä vauvan että koiranpennun jälkien siivoamiseen..:) Koiralle tulee HETI opettaa sen paikka perheessä (= alin) ja tutustuttaa se vauvaan., kertoa, että se ei ole mitään, arvojärjestyksessä alimmainen jne. Kitke heti pois överiksi menevät huolehtimiset (murina) yms. Tee selväksi, että sinä olet pomo, ja kun hoidat vauvaa, ei mitään ylimääräisiä häsläämisiä siinä tarvita. Asia erikseen ja opettelua vaativa homma on pennun=koiran kulkeminen vaunujen vierellä, mikäli tällaista yhteislenkitystä haaveilet. Meillä (3 lasta, 2 isoa koiraa) homma on hoitunut hyvin. Suukkoja on vaihdettu puolin jos toisin, ikinä ei ole vaunut kaatuneet. Pentu tulee siihen tilanteeseen mikä kotona on, se ei muusta tiedä. Sinusta riippuu, miten se löytää paikkansa laumassa. Onko rottis muuten ehdoton rotu? Meinaan vaan, että niissäkin on luonnevikaisia yms. Joku muu noutaja (esim. labbis tai kultsu) vois olla kova sana. Ettei turhaan tulis verrattua siihen edesmenneesen kamuun.